Itä-Suomen-reissun 2022 yhteenveto

Tulihan taas kierrettyä Suomea. Karttaa piirtäessä oli jo hankalaa muistella matkan alkupään yöpaikkoja. Aivan kaikki pallukat eivät kuvaa yöpaikkoja.

Lukuja:

• Kokonaismatka 1917 km
• Keskinopeus 16,2 km/h
• Ajoaika 118 h 26 min 8 s
• Kokonaiskulutus 24442 kcal
• Ajopäiviä 24
• Keskim. osuuspituus 79,9 km
• Kalenteripäiviä välipäivineen 27

Matkan huikempia hetkiä:

• Uimaharjun S-marketin lonkeroepisodi
• Pielisen maisemat Ahvenisen silloilta
• Hetkittäisiä vaaramaisemapilkahduksia Nurmes-Kajaani-välillä.
• Mojovia nousuja mm. Puijolla ja Luhtapohjassa.
• Liikaa tässä kirjoitettavaksi...

Matkalla ei ilmennyt mitään merkittäviä teknisiä ongelmia tai terveyshuolia. Fillarin vaihtajan osat saatiin kuntoon Pieksämäellä, jolloin luottamus kulkupeliin palasi. Pyörä kulki tämän jälkeen ongelmitta. Tällä kertaa kintut ja mies pysyivät terveinä. Lieväksi huolenaiheeksi nousi oikeasta pakarataipeesta löytynyt punkki, joka havaittiin vasta Artjärvellä; otus oli pureutunut ihooni jo päiviä aiemmin. Tällöin sille ei voitu enää tehdä mitään. Puremakohta ei punoittanut, eikä punoita vieläkään, eikä ole ilmennyt muitakaan borrelioosiin tai puutiaisaivokuumeeseen viittaavia oireita. Todettakoon vielä, että yleisesti suurin osa punkeista ei kanna näiden taudinaiheuttajia.

Erääksi puheenaiheeksi reissun tutuilla vierailuilla nousi vesihuolto pitkillä osuuksilla. Erityisesti harvaan asutuilla seuduilla saattaa ongelmaksi muodostua, että vaikka vesivarastot olisivat lähtiessä täynnä, ei vesi välttämättä sittenkään riitä, jos pysähtyy yöksi keskelle korpea. Vaikeimmillaan tilanne on, jos saman päivän osuudella on vielä keitettävä ruokaa ennen yöpymistä, koska tällöin seuraavaksi päiväksi ei enää välttämättä riitä vettä. Ratkaisuvaihtoehtoja:

• Vesivarastot on täytettävä vielä ennen yöpymistä paikallisilta asukkailta, joilta usein saanee vettä kaivosta tai kunnallisesta vesijohtoverkosta.
• Suomessa yleensä harvaan asutullakin seudulla asuu ihmisiä, jolloin heiltä voi pyytää vettä. Tällöin on vain rohkeasti mentävä kysymään. Lähtökohtana tässä tietysti on, että joku on kotona, kun sattuu kulkemaan ohi.
• Varma tapa saada juomakelpoista vettä varsinkin Suomessa.
• Vedenpuhdistin, -suodatin tai puhdistustabletti, jolla pintavedestä (järvet, joet, purot) saadaan juomakelpoista.
• Etuna täydellinen riippumattomuus vesijohtoverkosta.
• Vesi ei välttämättä puhdistu täysin, vaan siihen voi jäädä esim. hyvin pieniä bakteereja tai viruksia.
• Pintaveden keittäminen riittävän kauan.
• Varsin varma menetelmä veden puhdistamiseen.
• Kuluttaa keittämispolttoainetta, eikä siis houkuttele vaihtoehtona.

Googlailin hiukan erilaisia vedenpuhdistimia. Veden saanti lienee yksi yleisimmistä ongelmista muualla maailmassa, koska erilaisia härveleitä on markkinoilla runsaasti. Suomessa saattaisi kuitenkin vielä selvitä vesijohtovedellä.

Olihan taas siis reissu. Ensi kesänä lienee luvassa jonkinlainen lyhyempi kierros. Sitä ehtii suunnitella ja ideoida vaikka talven yli.

Muokkaus 21.08.2022: lisätty päivien lukumäärät ja keskimääräinen osuuspituus ajopäivää kohden.

Itä-Suomen 2022 reissu loppuun

27. päivä: Hauho - Kangasala - Tampere, 67 km

Loppurullailu kotiin. Tuttuja moikkaamassa Kangasalla. Itä-Suomen 2022 pyöräilyosuus on ohi. Jälkilöylyt ovat luvassa, kunhan saan kartan piirrettyä.

Sata vuotta polkimilla

24. päivä: välipäivä

25. päivä: välipäivä

Alun perin tänään piti jo ajaa, mutta puskista tullut ajatus Kärkölän Sata vuotta polkimilla -näyttelystä muutti suunnitelmia. Näyttely aukeaa seuraavan kerran huomenna.

26. päivä: Artjärvi - Orimattila - Levanto - Kärkölä - Tuulonen - Hauho, 110 km

Pyöränäyttely Huovilan puistossa. Sattuvasti nimetyn näyttelyn erikoisuuksia olivat mm. aito isopyörä eli velocipedi ja Volvon valmistama Itera-muovipyörä, jota myytiin rakennussarjana.

Kunniamaininta taskulamppunäyttelystä, joka oli pystytetty hiukan hätäisesti. Lamppujen omistajan puoliso kuitenkin kertoi lampuista yhtä sun toista "yksityisesittelyssä", koska satuin jäämään suustani kiinni. Kerroin rakentavana palautteena, että tällaisia yksityiskohtia pitäisi nimenomaisesti saada näyttelyyn yleisön hämmästeltäväksi, koska muuten lamput jäävät hiukan pintapuolisiksi. Lisäksi lamppukavalkadia voitaisiin markkinoida, jotta yleisö tietäisi ylipäätään tulla paikalle.

Kiersin Lahden "kehätietä" Orimattilasta valtatielle 12: seututie 164 - st 140 - st 295. Seututiellä 295 huikea myötätuuli etelästä ja lounaasta. Reittivalinnan tarkoituksena oli yhtäältä Kärkölän Huovilan puiston pyöränäyttely ja toisaalta Lahden Salpausselän nousujen välttäminen. Jälkipeleissä on laskettava, säästinkö valinnallani nousumetrejä, mutta pyöränäyttelyssä kannatti käydä, koska näyttelypyörien omistaja ei pidä kokoelmaansa esillä muualla.

Salpausselkää seututieltä 295 hieman ennen valtatietä 12:

Muokkaus 21.08.2022: lisätty velocipedin isopyörä-suomennos.

Artjärvi

23. päivä: Anjala - Artjärvi, 57 km

Aurinkoista. Kuutostiellä vastatuulta. Illalla määränpäässä sadekuuroja, muttei onneksi tarvinnut ajaa.

Huomenna pidän välipäivän. Loppu häämöttää: jäljellä on "enää" noin 150 kilometriä. Reissusta on takana jo yli 90 prosenttia.

Kotkassa

22. päivä: Neuvoton - Kotka - Inkeroinen - Anjala, 61 km

Kotkassa hieno Maretarium ja merikeskus Vellamo näyttelyineen. Meripäivillä olisi ollut tarjolla ilmaisiakin musiikkiesityksiä, kuten jazzia. Aika kului kuin siivillä. Ajamaan vasta kuuden jälkeen illalla. Valtatiellä 15 ehdin nipin napin sadekuuron alta pois. Sekoilun jälkeen kauppa löytyi Inkeroisista kymmenisen minuuttia ennen sulkemisaikaa.

Kalakuvassa on venäjänsampi Maretariumin Itämeri-altaassa. Merimuseokuvissa ovat T. Johansonin ja J. Järven 49er-luokan vene jolla, jolla parivaljakko voitti kultaa Sydneyn olympialaisissa vuonna 2000, ja suomalainen höyryjäänmurtaja Tarmo.

Hamina

21. päivä: Lemi - Luumäki - Taavetti - Hamina - Neuvoton, 102 km

Luumäellä Kotkaniemeen (presidentti Svinhufvudin koti) ja Salpa-asemalle. Vt 26 jatkuvaa ylä- ja alamäkeä, mutta myötätuuli avitti. Kuvittelin, että mäet tasoittuisivat merenrantaa lähestyttäessä. Vasta aivan lähellä Haminaa maasto tasoittui. Insinöörityön taidonnäyte - Haminan lipputanko - näkyi seitsemän kilometrin päähän harjulle. Olisi varmasti näkynyt kauempaakin, mutta oli maastoa ja metsää edessä. Haminan keskustan ympyräkaava veikeä. Kiersin keskustan Pikkuympyräkatua pitkin. Tulin lopulta tosiaan lähtöpisteeseeni! Lipputangon juurella syödessäni päätin ajaa Neuvottomaan, jotta pääsisin valmiiksi lähemmäs Kotkaa; huomisen suunnitelmana on Maretarium. Kaupungissa on myös Meripäivät, ja uteliaisuus vienee sinnekin.

Särää syömään

20. päivä: Lauritsala - Lappeenranta - Lemi, 25 km

Tänään lyhyt väli. Lauritsalan urheilukentän metsässä koirankävelyttäjältä epäuskoinen katse. Ison Kristiinan kauppakeskuksesta uudet vara-aurinkolasit. Sadekuuron pitoa neljä kilometriä ennen päämäärää. Lemin särää illalliseksi. Oli tosi hyvää lammasta!

Imatra

19. päivä: Imatra - Imatrankoski - Joutseno - Lauritsala, 54 km

Kiertelyä Imatrankoskella. Mellonmäen kukkula ja hyppyrimäen mäkitorni. Ajoin Imatran ajojen radan pyörällä. Rata on siis tavallisessa katuverkossa, mutta esim. kanttikivet, shikaanit ja lähtö- sekä varikkosuora muureineen ovat paikoillaan. Koskinäytös. Sitten Joutsenoon. Joutsenossa huomasin, että aikaa on, joten pyyhkäisin saman tien Lappeenrannan esikaupunkialueelle. Tämä siis lyhentää huomista osuutta Lemiin.

Näkymä mäkitornin huipulta kaakkoon. Olisikohan horisontissa siintävä tehdas Venäjän Svetogorsk? Rajalle ei ole kuvassa linnuntietä kuin kymmenisen kilometriä.

Imatran nähtävyyksiä: Valtionhotelli, Kruununpuisto ja Imatrankoski.

Vastatuulessa

18. päivä: Punkaharju - Särkisalmi - Imatra, 86 km

Sadekuuro herätti kuuden aikaan aamulla. Edellisillan sääennusteessa ei ollut sadekuuroja tuolloin, enkä ollut pystyttänyt ulkotelttaa lainkaan. Ponkaisin salamana virittämään ulkotelttaa; sisäteltta makuupusseineen ei saa kastua missään nimessä. Pakkopystytys kävikin ripeästi. Jatkoin unia vielä tämän jälkeen. Sadekuuroja tuli lisää, ja ulkoteltta ajoi asiansa.

Ajamaan lähtiessäni arvelin, että saattaisin ehtiä iltakuudeksi Imatrankosken näytökseen, jos ajaisin tavanomaista vauhtia. Toisin kuitenkin kävi.

Koko päivän puhalsi helvetillinen vastatuuli. Tuiverruksessa madellessa kävi selväksi, ettei ole mitään toivoa ehtiä Imatralle kuudeksi. Yhtäältä tästä seurasi, ettei olisi kiire, mutta toisaalta ajaminen vitutti jo muutenkin armottomasti, eikä mieliala juuri kohentunut, koska matka eteni todella hitaasti. Jyrkät mäet eivät yhtään helpottaneet ajamista: vastatuuli heikkeni yleensä ylämäkeen, jossa vauhti hidastui jo muutenkin, ja alamäessä tuntui, ettei vauhti kiihdy puhurissa millään. Monessa alamäessä tiesin, että tyynessä voisin vaihtaa suurimmalle vaihteelle, mutta nyt en päässyt välttämättä edes toiseksi suurimmalle vaihteelle. Matkalla ehdin kirota pyöräilyn positiivisuusimagon ja muun vastaavan propagandaskeidan alimpaan helvettiin. Asioitahan kaunistellaan aina, eikä kukaan koskaan kerro raadollista totuutta. Kun polkee raskaalla pyörällä sata kilometriä jatkuvaan puuskittaiseen vastatuuleen, alkaa oikeasti vituttaa. Siinä pyyhitään positiivisuudella persettä. Onneksi sentään oli kuivaa ja vehkeet pysyivät läjässä.

Koska olin heittänyt aikatavoitteilla vesilintua, saatoin pysähtyä Parikkalan Patsaspuistoon ja syödä tämän jälkeen välipalaksi vedyn (lihapiirakka, jossa keitettyä kananmunaa ja kinkkua), joka on lappeenrantalainen erikoisuus. Patsaspuistossa on esillä Veijo Rönkkösen töitä.

Museopäivä

17. päivä: Savonlinna - Punkaharju, 46 km

Hyttyset eivät yllättäen kiusanneet yöllä laavussa. Päivä alkoi muutenkin iloisesti, koska aamuaurinko oli kuivannut eilisessä sateessa kastuneet vaatteet lenkkareita myöten.

Savonlinnan torilla oli hirmuisesti väkeä. Taitaa olla kesän turistisesonki; Oopperajuhliakin vietetään parhaillaan. Söin Lippakioskista välipalaksi kinkku-juusto-lörtsyn, kunhan pääsin turinoimasta pyöräilystä erään seurueen kanssa. Pieni siirtyminen ja Lettukahvila Kalliolinnasta annos jälkiruoaksi. Sitten museokierrokselle.

Olavinlinnan suomeksi opastetulla kierroksella oli varmaan ennätysmäärä väkeä tälle kesälle - yhteensä lähes 60 henkilöä. Porukka jaettiinkin kahteen ryhmään. Linnan kirkkotornin naisten kerroksen vessanpönttö oli mallia "juna".

Savonlinnan museossa Riihisaaressa oli viisi näyttelyä. Parhaiten mieleen jäivät Erik Bruunin suunnittelemat Oopperajuhlien mainosjulisteet. Muita olivat mm. nukkenäyttely ja Saimaan sylissä -näyttely.

Museon laiturissa on höyrylaivoja. S/S Salamaa ja S/S Mikkoa entisöidään. Salamalle kuitenkin pääsee jo opastetuilla kierroksilla. Se on kuulemma maailman ainut hyväkuntoisena säilynyt höyrykuunari. S/S Ahkera ja S/S Savonlinna ovat avoinna aukioloaikoinaan yleisölle. Ne ovat edelleen purjehduskelpoisia, ja S/S Savonlinna risteilisi seuraavan kerran ensi perjantaina.

Päivän ajosiivu tavanomainen. Punkaharjulle mäet tasoittuivat. Maantiepyöräilijöitä. Tulipa vastaan yksi retkipyöräilijäkin!

Savonlinnaan

16. päivä: Kitee - Puhos - Savonlinna, 92 km

Harmaa sadepäivä. Onneksi ehdin purkaa leirin kuivassa. Sadeasun ensimmäinen tosikokeilu. Se toimi ja piti sateen sekä viiman ulkopuolellaan. Kosteus ja hiki toki tiivistyivät noroiksi sisäpuolelle. Eipä toisaalta tullut kylmä. Sade lakkasi vasta iltapäivällä.

Valopilkkuna lounas Koivikon Kievarissa ja turinaa eräoppaaksi opiskelleen ravintolayrittäjän kanssa. Sain häneltä Savonlinnan turistioppaan. Käynen Olavinlinnassa ja Riihisaaressa. Savonlinnassa vierähtänee siis tunti jos toinenkin, ja iltapäivällä voisin sitten ajaa Punkaharjuun.

Erikoisuutena selvitin tällä kertaa etukäteen, olisiko Savonlinnassa laavuja tai kotia kohtuullisen lähellä keskustaa. Yllättäen laavu.org-sivustolta löytyi sopiva laavu - oikealta nimeltään Pöllänkota, sivustolla nimellä "Pitkäniemen grillikatos" - taajaman läheisyydestä. Saas nähdä, kuinka hyttyset kiusaavat yöllä.

Rajan ihmettelyä

15. päivä: Ilomantsi - Värtsilä - Niirala - Tohmajärvi - Kitee, 116 km

Aamukahdeksalta sadetutkan tarkistus. Ukkoskuuro tulossa kohti. Äkkiä ylös ja ulkoteltta pystyyn. Ehdin ennen lyhyttä sadekuuroa. Pahimman ukonilman kanssa kävi hirmuinen tuuri, kun myräkkä ohitti Ilomantsin pohjoispuolelta.

Sadetauko Loma-Kitsassa. Ravintola oli kiinni, mutta herttainen yrittäjärouva päästi silti hikisen pyöräilijän sisälle sadetta pitämään ja syömään eväitään.

Tuolla se Venäjä nyt on. Kuvan pellon reunassa virtaa Jänisjoki, jolla raja kulkee. Taustan metsä alkaa juuri joen vastarannalta ja kuuluu siis Venäjälle. Rajajoen suomenpuoleinen ranta on kuvassa noin viidensadan metrin päässä.

Illalla näytti, että ehtisin vielä hyvissä ajoin Tohmajärveltä Kiteelle. Osuus tulisi poljettavaksi huomenna muutenkin, mutta näin lyhensin huomisen ajoa kokonaisuutena.

Helteessä

14. päivä: Uimaharju - Ilomantsi, 62 km

Yöpaikalla helvetisti hyttysiä. Aamutoimissa olo kävi epämukavaksi, koska kuorivaatteissa tuli hiki, ja toisaalta elukat söivät käsiä ja jalkateriä. Kuvittelisi, että tässä jos missä oppii sietämään epämukavuutta.

Lounaaksi puolikas perunakukko Kahvila Viipukassa. Itäsuomalainen erikoisuus (kukko) tuli nyt syötyä, kun muualla ei vielä osunut kohdalle. Nyt oli liian hyvä tilaisuus jättää käyttämättä. Illalla vielä puolikas lihakukko - toinen puolikas jää huomiseksi lounaaksi.

Pamilo-joessa komea koski (kuvassa). Luhtapohjan (Tietävälä) pitkä nousu 30 km Ilomantsista seututiellä 513. Uimaan Sonkajan kesäkioskin levähdyspaikalla. Hidasta vauhtia ja paljon taukoja. Matka ei tapa vaan vauhti.

Kulttuuripläjäys

13. päivä: Lieksa - Vuonisjärvi - Ahveninen - Uimaharju, 79 km

Aamupäivällä Pielisen museoon. Siellä on esillä pohjoiskarjalaista kulttuuria suunnilleen viime vuosisadan alusta.

Päivän toisena kulttuuripläjäyksenä ajoin Vuonisjärven Paateriin, mihin on rakennettu professori ja kuvanveistäjä Eva Ryynäsen suunnittelema kirkko.

Vuonisjärven pikkuteillä huonokuntoista asfalttia ja hienoja maisemia. Eräässä kohdassa tuntui, kuin olisi Alpeilla jyrkän vaaran kohotessa aivan nenän edessä. Onneksi vaaralle ei tarvinnut tässä kivuta. Nousuja riitti silti.

Päivän piristys. Eräs mies kysyi Uimaharjun S-marketilla, onko pitkä matka? Kerroin lähtöpaikkani, missä olen käynyt ja mihin menossa. Mies hämmästeli tätä: kova juttu! Hetken päästä hän lykkäsi käteeni lonkerotölkin. "En tiedä, juotko alkoholia, mutta ota tästä!" Nauroin jälkeenpäin, miten joku voi hämmästyä niin pyyteettömästi retkipyöräilijästä.

Pielisen vaaramaisemia Ahveniselta:

Lieksa

12. päivä: Kuhmo - Lieksa, 111 km

Lounas ennen Kuhmosta lähtöä ravintola Neljässä Kaesassa. Sieltä sai perinneruoka rönttösiä.Samalla vesivarastojen tankkaus varmuuden vuoksi ennen lämpimän päivän osuutta jokseenkin harvaan asutulla seudulla. Kokeilin tällä kertaa taukoja viiden kilometrin välein; näin ajaminen jaksottuisi, eikä raskasta pyörää tarvitsisi ajaa pitkään kerrallaan. Tämä tepsi. Matka taittui "hitaasti", mutta tasaisesti. Välillä tuntui, että saan olla jatkuvasti tauolla. Toisaalta näin pitäisi ollakin: mieluummin liikaa taukoja kuin liian vähän.

Tauko Jyrkänkosken puolustusasemalla.

Myötätuuli auttoi lähes koko matkan. Pilpasenvaaralla merkittävä nousu. Heti perään toinen Kylyvaaralla. Kylyvaaralta hienot näkymät Lieksan suuntaan.

Tapasin toisen nelilaukkuvarusteisen retkipyöräilijän. Hän oli menossa Kuhmoon, ja jäljellä oli vielä yli 150 km. Ei käynyt kateeksi.

Korkeakulttuuria

11. päivä: Sotkamo - Kuhmo, 71 km

Myötätuulta. Yllättävän helppo siivu, vaikka Kainuussa onkin: Sotkamosta ajaessa matkalla ei ollut jyrkkiä tai pitkiä nousuja. Matkalla lounastauko Helgan Huoneessa. Sotkamossa ohikulkijat mainitsivat Kuhmon kamarimusiikista, joka soi parhaillaan. Illalla siis kuuntelemaan Sekaisin Mélisandesta -esitystä!

Sotkamo

9. päivä:

Välipäivä. Tuttujen tapaaminen kaupungilla ja vesivoimalaitosten kiertelyä. Sattumalta myös tervakanavan soutunäytös. Näytöksessä kanavan sulkuportteja käytettiin käsin.

10. päivä: Kajaani - Kuluntalahti - Sotkamo, 42 km

Matka jatkuu. Reittivalinta Nuasjärven pohjoispuolitse vei Leihun nousuun, joka oli jyrkkyydeltään 7 %. Tämä oli toisaalta tiedossa etukäteen, eikä nousu tullut yllätyksenä. Muutoin varsin tasainen reitti. Rupattelua toisen pyöräilijän kanssa matkalla ennen Leihuvaaraa. Sotkamossa Jymyn ja Kempeleen superpesisotteluun. Jymy voitti 2-0.

Näkymä Hiukan harjulta Vuokatinvaaralle Ison Sapsojärven yli.

Kajaaniin

8.päivä: Nurmes - Valtimo - Kajaani, 119 km

Yöllä kuivaa, riskillä pyykkinarulle jättämäni ajovaatteet kuivat. Sateensuojassa kuutostien ja kantatien 75 liittymän sillan alla kolmisen varttia.

Kaksi kurkea pienellä peltolaikulla viisitoista metriä tiestä Sotkamon Rekivaaralta laskettelun jälkeen. Piti ihan pysähtyä ihmettelemään. En muista nähneeni villiä kurkea näin läheltä.

Kuva kuutostien ja kantatien 76 risteyksestä Rekivaaralle. Tähyilin kuutostien ylityskohtaa vaarajonosta - tuloksetta.

20 km ennen Kajaania Korholanmäen ja Hanhilan pitkät loivat nousut veivät mehut. Pitkään pienellä vaihteella kitkuttaessa tuntui, ettei matka etene yhtään. Loput etapit on syytä pitää lyhyempinä, jos vain mahdollista.

Nyt kuitenkin Kajaanissa. Söin heti illalla tämän kunniaksi rasiallisen mansikoita. Täällä on jonkinlaiset rock-festarit. Huomenna pidän välipäivän. Tuntuu kummalliselta, kun yhtäkkiä ei tarvitsekaan purkaa leiriä ihan heti ajamaan päästäkseen.

Piipahdus Pohjois-Karjalaan

7. päivä: Siilinjärvi - Nurmes, 107 km

Uimaan Väätälänkylän Loukkulahden levähdyspaikalla. Hienoja maisemia. Ylemmässä kuvassa Lastukosken pato. Alemmassa kuvassa näkymä Rautavaaran Hankamäeltä lounaaseen.

Huikeaa laskettelua Tuulivaaralta Toivalaan n. 18 km ennen Nurmesta. Alamäki alkaa kuvassa.

Naurulokkiyhdyskunta pitää melkoista möykkää rantaheinikossa. Huomenna Kajaaniin, missä pidän välipäivän.

Puijon tornissa

6.päivä: Suonenjoki - Kuopio - Siilinjärvi, 80 km

Ysipirtissä lounaaksi julmetun kokoinen grilliannos. Se olisi varmaan pitänyt nälän iltaan asti, mutten laskenut sen varaan.

Sadekuuro osui kohdalle Kuopion Matkusissa. Kolme varttia istuskelua bussipysäkkikatoksessa. Sateen ja pienen tuumaustauon jälkeen kävin Puijon tornissa. Jo juurelle kiipeäminen kävi urheilusta työntäessä raskasta pyörää jyrkälle vaaralle. Komeat näkymät. Kylää lukuunottamatta ollaan aivan metsän keskellä. Kuopion keskusta kuvassa oikealla.

Koillisessa siinsi komeita vaaroja.

Suonenjoki

5. päivä: Pieksämäki - Suonenjoki, 48 km

Pyörä pääsi pajalle päivällä. Halusin ratkaista lievät edellisinä päivinä vaivanneet vaihtamisongelmat ennen Itä- Suomen osuuksia. Urheiluliike Tenhusessa hyvää palvelua, ja pyörä huollettiin odottaessa. Pidin samalla lounastauon ja ylipäätään vältin ajamisen pahimmassa paahteessa.

Matalapaine oli kääntänyt yöllä tuulen pohjoisesta etelään. Pyörä kulkikin lähes lentämällä eiliseen verrattuna Pieksämäen jälkeen kantatien 72 seitsemän kilometriä pitkällä suoralla myötätuulessa. Ukkoskuuroja ei osunut kohdalle, vaikka läheltä piti, kuten alla kuvassa: etelästä pohjoiseen etenevä sade verhoaa naapuriharjua.

Suonenjoelle hyvissä ajoin. Täällä valmistellaan tulevan viikonlopun mansikkakarnevaaleja. Ilmeisesti Suonenjoki on niin tunnettu mansikoistaan, että mansikka on pystytetty kaupungin sisääntuloliittymään valtatiellä 9. Oli aikaa käydä hyppäämässä Kaatron uimarannan kympistä.

Muokkaus: ne on nykyään karnevaalit eikä markkinat!

Näkymiä menneisyydestä

4. päivä: Kangasniemi - Pieksämäki, 77 km

Yöllä kosteaa. Uni tuli kunnolla vasta aamulla. Päivällä uuvuttavan painostava ilma. Raskasta. Tuntui, että veto on aivan pois. Vastatuuli alensi mieltä entisestään. Paljon taukoja ja hidasta vauhtia. Tuntui matelulta, mutta mihinkä tässä kiire olisikaan? Onneksi päivän etappi oli maltillisen pituinen. Huojensi päästä perille.

Eilisen Kangasniemen-etapin eräs merkkipaalu oli selvästi Kortesalmen sillalla, jonka ylitin matkalla. Eteläpuolella Keski-Suomessa osuus Joutsasta oli varsin tasainen ja eteni nopeasti. Heti sillan pohjoispuolella Etelä-Savossa alkoivat loputtomat nousut ja laskut, ja ne vain voimistuivat tänään. Kyllä sai kiivetä. Painostavassa helteessä ylämäkien taluttaminen kävi raskaaksi. Tämä lienee ollut tosin vasta alkusoittoa tälle reissulle.

Kuvan mainosvirke Pieksämäen keskustaan saavuttaessa on edelleen sama kuin Rovaniemen-reissulla, jolloin sain Iisalmen leirintäalueen respasta oikein kangasmerkin, jossa virke lukee. Hymyilytti, että jaksavat mainostaa edelleen.

Kangasniemi

3.päivä: Samaansalmi - Luhanka - Joutsa - Kangasniemi, 93 km

Aurinko herätti teltan lämmetessä. Judinsalossa juhlallisen pitkiä nousuja ja laskuja. Korkeimman mäen huipulta aukeni tienäkymä Päijänteelle. Lounastauko Luhangalla. Melkoista haipakkaa lyhyellä nelostien osuudella. Yöksi venesatamaan Kangasniemellä. En muista könynneeni näin raskasta hiekkatietä hetkeen; jyrkin mäki oli peräti 18 %. Siinä tunsi taluttavansa pyörää! Onneksi juuri tuo nousu muuttuu huomenna alamäeksi.

Muokkaus: yöpaikka oli siis n. 15 km Kangasniemeltä etelään.

Päijänteelle

2. päivä: Padasjoki - Vääksy - Pulkkilanharju - Sysmä - Samaansalmi, 101 km

Aamu valkeni aurinkoisena. Ajovaatteiden kuivattelua auringossa aamupalaa laittaessa ja leiriä purkaessa. "Arkirytmi" on täällä taas.

Valtatiellä 24 pitkiä autoletkoja, mutta pientareella oli hyvin tilaa. Mäkistä. Ajaminen kävi hikiseksi auringonpaahteessa. Iltaa kohti ajaminen helpottui lämpötilan laskiessa. Mäkistä edelleen. Hienoja maisemia Päijänteellä. Samaansalmen taukopaikalla vesi lämmintä. Ohi uivat laulujoutsenperhe kaksine poikasineen ja tunnistamaton vesilintu, jota epäilin härkälinnuksi, mutta jolta puuttui valkeat poskilaikut. Yöksi metsäautotien päähän.

Itä-Suomeen

Perjantaina oli töissä epäuskoinen fiilis. Mihin viimeiset puoli vuotta humpsahti tuosta vain? Yhtäkkiä ollaan keskellä kauneinta Suomen suvea, ja kesäloma on alkamassa. Filosofoin, teinkö puolivuotisen aikana mitään oikeasti elämän kannalta merkityksellistä?

Suunnittelin lomaksi pyöräreissun Itä-Suomeen. Lähdin matkaan heti lauantaina loman alettua irrottautuakseni arjesta nopeammin.

1. päivä: Tampere - Pälkäne - Luopioinen - Padasjoki, 112 km

Turinaa toisen retkipyöräilijän kanssa Pälkäneen Neste Aapiskukolla. Hän oli käynyt Virossa ja nyt menossa kotiin Tampereelle. Ukkoskuuroa karkuun Aitoon Honkalan pyöräkatokseen. Kurki pellolla poikasensa kanssa. Kukkian rantaheinikosta kymmenen metriä tiestä pilkisti pitkäkaulainen laulujoutsen. Porasan hakkuuaukealla kettu.

Osuin lopulta sateeseen n. 30 km ennen Padasjokea. Tuntui, että sade on menossa yhtä matkaa Padasjoelle kanssani. Oli kuitenkin ajettava, jotta ehtisin kauppaan vesitankille. Ensimmäisen päivän opiksi jäi tästä, että pitäisi lähteä aikaisemmin, jottei tulisi kiire. Hammastahna unohtui taas. Vaatteet ovat vielä märkiä huomisaamuna. Toivottavasti huomenna olisi poutaisempaa.

Pyhäjärvi maaliin

Metsäkulma - Narva - Lempäälä - Pirkkala - Tampere, 74 km

Edellispäivä venähti myöhästyneen lähdön vuoksi hiukan pitkäksi. Näin kesäkuussa etuna on, että päivä paistaa pitkälle iltamyöhään. Sain teltan pystytettyä vasta klo 22 jälkeen, enkä tarvinnut otsalamppua. Yöllä silmälaput tulivat tarpeeseen. Linnut jatkoivat konserttiaan, joka kuitenkin hiljeni hetkittäin. Uni tuli nopeasti.

Aamurutiinit sujuivat tavanomaisesti. Nyt olisi hyvin aikaa ajaa kotiin. Arvoin hiukan, olisiko Vesilahden kohdalla poikettava etelämmäksi menevälle yhdystielle (2983 tai 2985 valinnasta riippuen), jotta koko Pyhäjärvi tulisi varmasti kierretyksi. Wikipedian kartan mukaan Pyhäjärvi kuitenkin rajautuu jo seututiehen 301, jolloin päätin ajaa suoraan Lempäälään. Tauko Kahvila Siirissä ja evästä kaupasta. Pirkkalan vanhalla rantatiellä hiostava ilma. Edestäni meni sadekuuroja pohjoiseen, ja erään jäljiltä tie oli osittain märkä ja ilma kosteaa. Ajaminen kosteassa ilmassa tuntui raskaalta. Tauot helpottivat, kun pääsi varjoon.

Kartta:

Koko reissulle tuli mittaa 111 km ja ajoaikaa 7 h 6 min. Kilokaloreita kului 1345. Osuuspituuksilla painotettu keskiarvo oli 15.6 km/h, mikä on samaa luokkaa kuin edellisinä kesinä. Jälkimmäisenä päivänä myötätuuli vauhditti. Piti ihan hokea, ettei saa polkea liian kovaa. Pidemmällä matkalla tämä kostautuisi.

Unohtuneita tavaroita:

• Puhelimen laturi
• Ei ollut kriittinen matkan lyhyyden vuoksi, mutta seuraavalla kerralla on varmistettava mukaan!
• Pitkävartinen lusikka
• Hammastahna

Kivaa oli jälleen! Ellei ihmeitä tapahdu, suuntautuu seuraava reissu Itä-Suomeen. Siellä lienee jälleen luvassa vaaroja Rovaniemen-reissun tyyliin.

Pyhäjärven ympäri

Tampere - Nokia - Sorva - Tottijärvi - Metsäkulma, 37 km

Päätin viime vuoden Näsijärven kierroksen tavoin kokeilla varusteet pienellä viikonloppureissulla ennen kesän varsinaista pyöräreissua. Tällä kertaa reitiksi valikoitui Pyhäjärven kiertäminen.

Muistin viime vuodesta, että yösijan etsimiseen voi kulua tovi jos toinenkin, ja halusin varautua tähän. Lähdinkin töistä hyvissä ajoin, jotta voisin ajaa rennosti, ja aikaa jäisi hyvin.

Vielä mitä. Olin ilmeisesti pumpannut edellisenä iltana pyöräni eturenkaan liian täyteen, ja se oli puhjennut pinnojen puolelta. Reissu alkoi siis sisäkumin ja vannenauhan vaihdolla, mihin kului säätämisineen noin tunti. Pääsin liikkeelle vasta iltakuudelta.

Joka tapauksessa ilma oli kuin morsian. Linnut lauloivat. Kukkivat puut tuoksuivat. Tuli kylmät väreet. Oli vain pyörä ja kuski. Aloin odottaa kesäloman pyöräreissua.