Matka on varsin pitkä päivittäin edestakaisin juostavaksi, mutta aion kokeilla. On vain mentävä hitaasti. Töissä on jo kauhisteltu, että kaveri on hullu. Minusta työmatkajuoksemisessa ei ole mitään järjetöntä. Päinvastoin, siinähän käyttää aikaa äärimmäisen tehokkaasti. Tuomiokirkolta Kalevaan on tosin mutkia matkassa, ja tämä taajamaosuus piti "esijuosta" jo keskiviikkona ensimmäisen kerran, jotten eksyisi sitten tositilanteessa. Kaupungissa seikkaleminen on tietysti kivaa, mutta työmatkalla ei oikein huvittaisi poiketa aiotulta reitiltä. Reitti kuitenkin löytyi hieman Google Mapsia tutkiskeltuani.
Maasto on varsin mäkistä. Kuten linkistä näkyy, reitti laskeutuu "laaksoon" keskivaihetta lähestyttäessä, ja loppumatka Herwoodiin tullaan ylämäkeen. Siinä onkin motivaatiomäkeä kerrakseen. Jo aiemmin huomasin ällistyksekseni yhden Mansen meganähtävyyden, eli hyppyrimäen.
Jonkinlaisena tee-se-itse -miehenä vein tietenkin torstaina tarvittavat kamat (vaihtovaatteet, wanha pyykinkuivausteline) työpaikan punttisalin pukkariin. Iltapäivällä saatoinkin juosta ensimmäisen kerran paluulenkin töistä. Matka meni helposti, kun treenistä oli ollut taukoa puolitoista viikkoa.
Perjantaina menin sitten ekan kerran tosissani. Sää oli aamulla hyvä, ja pakkasta kirpeät 14 astetta. Katselin auringonnousua Hervannan valtatien vieressä vipeltäessäni. Epäilin, miten paikat kestäisivät iltapäivän paluukympin - välissähän olisi vain noin 8 tuntia taukoa. Epäilykseni osoittautui turhaksi, koska paluumatka sujui helposti auringonpaisteessa. Ainahan voin tietenkin liikkua esimerkiksi yhden siivun julkisilla ja toisen juosten kilometrejä säästääkseni. Nyt lentsusta toipuessani olen kuitenkin jättänyt urheilematta.
