Kesäillan lenkki

Oli jälleen lenkin aika piiitkän työpäivän jälkeen. Juoksusta jäi todella hyvä olo. Tällaisten elämysten vuoksi taitan matkaani elämän halki juosten.

Päivällä oli satanut, mutta iltaa kohden sää oli poutaantunut. Ilma oli raikas säteen jälkeen. Kestävyysurheiluhulluna lähdin vielä töistä tultuani juoksemaan, vaikka ilta saattaisikin venähtää hieman myöhempään. Päätin juosta ylämäkitreenin Pyynikillä. Olin levännyt viikonloppuna, ja nyt riittäisi virtaa nousta harjun raskaita ylämäkiä.

Oli viileää. Ilta-aurinko paistoi. Henki kulki hyvin. Metsä vihersi. Valo ja varjo leikkivät metsässä. Sinitaivas pilvenhattaroineen pilkisti puiden latvojen takaa. Katselin Näsi- ja Pyhäjärven maisemia harjun laella. Vauhti oli sopivaa. Jalat rullasivat. Väsymys oli tipotiessään. Arjen huolet ja työpäivän väsymys unohtuivat. Oli mahtavaa juosta mäntykankaan siimeksessä ilta-auringon pehmeässä valossa. Siellä huolet huomisen jäivät unholaan.

Pari kertaa harjulle kiivettyäni lähdin kotia kohti. Askel oli kevyt. Fiilis oli niin mieletön, että teki mieli mennä kovaa. Kiihdytin vauhtia. Perheenisä väisti kohteliaasti kävelytien oikeaan reunaan kulman takana, kun näytin kulmaa lähestyessäni kääntyväni vasemmalle. Moikkasin kiitokseksi.

Kotipihaan päästyäni kävin lenkkiä mielessäni läpi uudelleen. Mietin, miten hienon lenkin olin juuri juossut. Vauhdiltaan se ei ollut paras mahdollinen, mutten sillä ennätyksiä tavoitellutkaan. Lenkki jäi mieleen tunnelmaltaan. Kesäillan tunne oli upea.