Opiskelussa ei ole enää sinänsä mitään uutta, mutta työmäärä on sangen iso. Viikonloput ja arkipäivät ovat heittäneet häränpyllyä, kun harkoituksia lasketaan loppuviikosta kotona ja viikolla vedetään lonkkaa kuin viimeistä päivää. Fyssan laskarissa tuumailinkin kaverini kanssa, että eihän täällä muuta tehdäkään kuin lasketaan ja ratkotaan eri fysiikan osa-alueisiin liittyviä tehtäviä. Tätä sitten riittääkin, ja välillä oikeasti ei tahdo jaksaa, vaikka kuinka saisi extrapojoja tenttiin ja ties mihin muuhun. Opin kuitenkin viime vuodesta ainakin, ettei näitä juttuja opi vain luennoilla, vaan käytännössä laskemalla ja tekemällä itse, mikä oikeastaan pakottaa laskemaan. Onneksi suoritan ranskan kursseja vapaaehtoisesina opintoina, niin ne tasapainottavat edes hieman tätä kaavakokoelmien tuulettamista.
Kerkesimme käymään jopa pitkästä aikaa spottaamassa koneita Hikiä-Vantaan lentoasemalla. Edellisestä kerrasta olikin aikaa jo suunnilleen vuoden verran. Kuuntelin radioskannerista koneiden ja lennonjohdon välistä radioliikennettä ensimmäistä kertaa, mikä toi oman lisämausteensa liikenteen seuraamiseen.
