Pelastava enkeli

Wappu kului Helsingissä kavereilla iltaa istuessa. Meinasin myöhästyä paluujunasta, koska jätin lähtemisen asuinpaikastani liian myöhään; matkalla piti käydä Elielinaukion Alepassa ja ostaa vielä itse matkalippu aseman pilettiautomaatista. Onneksi automaatin korttimaksu toimi, ja pääsin hyppäämään junaan ajoissa.

Paluujuna lähti Helsingistä normaalisti aikataulussaan. Virittelin läppäriäni toimintakuntoon musiikkia kuunnellakseni ja nettiä surffatakseni. Keski-ikäinen naiskonduktööri alkoi tarkastaa matkalippuja "selkäni takana". Eräs takanani istunut matkaliputon nuori nainen halusi ostaa matkalipun konduktööriltä. Hän kysyi, käykö Visa Electron maksuvälineenä junassa, koska hänellä ei ollut käteistä. Konnari kertoi, ettei VE ole tyypillisesti käynyt, mutta maksua voitaisiin kokeilla silti. Konduktööri koitti lipun lunastusta muutaman kerran päätelaitteellaan. Lipun osto ei kuitenkaan onnistunut. Äkkiseltään naisen olisi nyt poistuttava junasta seuraavalla asemalla Tikkurilassa ja ostettava lippu seuraavaan junaan. Olin kuunnellut naisen ja konduktöörin välisen keskustelun ja ajattelin, että astun nyt kehiin mukaan, jottei naisen tarvitsisi poistua junasta kesken matkan; olisi varmasti keljua odotella asemalla tunti turhan takia. Käännyin taaksepäin ja kysyin, mihin nainen oli matkalla. Tampereelle. Sanoin, että voin ostaa lipun naiselle, jottei tämän tarvitsisi poistua junasta. Konnarikin tarjosi ratkaisua, koska hänkin oli sattumalta menossa Tampereelle: hän voisi tässä poikkeustapauksessa myydä lipun naiselle jälkikäteen, kunhan nainen kävisi ensin nostamassa käteistä Tampereella. Nainen hyväksyi konnarin ehdotuksen. Lopputulos siis oli, ettei hänen tarvinnut poistua junasta, vaan asiaan saatiin yhteisymmärrys.

Ihmeellistä mielestäni oli, ettei kukaan muista matkustajista lotkauttanut korvaansa naista auttaakseen. Ajattelin, että tarjoan apua, koska täytyyhän toista auttaa pulassa. Olen itsekin ollut hieman vastaavassa tilanteessa, jolloin olin onneksi hankkinut lipun jo etukäteen, ja ongelmaksi lähinnä osoittautui, miten todistan, että olen tosiaan lipun oikea omistaja. Nyt kirjoittamastani lipunostotilanteesta tuli mieleeni Ville Salmisen Sinivalakosin silmin - Helekkari! -blogi, jossa Salminen kirjoittaa australialaisen ja suomalaisen kulttuurin eroista. Näin suomalaisena mietin, että Australiassa muut matkustajat olisivat varmaan tarjoutuneet ostamaan lipun toiselle, jolla sattui olemaan pieniä maksutapaongelmia (rahaa olisi ilmeisesti ollut kyllä tilillä, mutta lippua sillä ei olisi voinut ostaa VE:tä käyttäen).

PS. Jälkeenpäin ilmeisesti nainen sai ostettua lipun junassa Electronillaan. Kortti ei varmentunut matkan alussa, koska maksupäätelaitteen mobiiliyhteys toimi todella heikosti pääkaupunkiseudulla. Tämä ilmeni myös ihan kännyköiden mobiilidatayhteyksissä, jotka pätkivät esimerkiksi Helsingin rautatieasemalla pahasti. Kortti sitten varmentui mobiilidatalla pk-seudun ulkopuolella.