Olen pitkästä aikaa pohjoisessa. En muistanutkaan, miten kauniita vaaramaisemat ovat. On komeaa, kun maasto kohoaa edessä kohti korkeuksia. Ja ne porot! Ne kulkevat aivan vapaasti, eikä niitä pidetä mitenkään ihmeellisenä näkynä, vaikka tällainen kaupunkilaisdallaajahan tietenkin kaivaa kameran esiin ja ottaa heittolaukauksen sinne päin tokan tullessa vastaan tien toisella kaistalla. Porot kuitenkin tuovat omaleimaisen mausteensa Pohjois-Suomen maisemiin, ja kyllä niistä pitää kuva ottaa!
Suunnistamaankin päästiin melkein heti paikalle saavuttua. Tavarat vain mökille, ja menoksi! Maasto oli kohtuullinen. Mielestäni se hieman vaikeutui loppua kohti, kun ryteikkö lisääntyi. Maasto näytti muualla helpommalta kuin millaiseksi rata lopulta osoittautui. Ensimmäisen päivän pitkän B-kuntosarjan rata näytti tältä.
Ensimmäinen ja toinen rasti löytyivät vielä kohtuullisesti, mutta kolmosen pummin. En ilmeisesti osannut sisäistää, etten ollut edennyt rinnettä pitkin sivusuunnassa riittävän pitkälle, koska pientä hakkuuaukeaa ei näkynyt missään. Rastia etsittiin lopulta isommallakin porukalla. Rasti löytyi lopulta, kun jatkoin rinteen viertä eteenpäin. Tällöin näkyivät vilaukselta pieni märkä suonpläntti ja rastin yläpuolellsa rinteellä ollut hakkuuaukea.
Nelonen ja vitonen löytyivät ongelmitta. Maamerkit olivat hyviä ja maisemat komeita. Pysähdyinkin tällä välillä kuvaamaan maisemaa; kerranhan täällä vain käytäisiin, eikä lopputulos olisi tänään kuitenkaan niin sekunnin päälle! Kuva ei tosin kerro tilan avaruutta hakkuuaukean harjalla.
Vitoselta kutoselle etenin muiden perässä korkeuskäyriä seuraillen. Pummin hieman, ja etenin liian pitkälle kutosen ohi, kun polku tuli vastaan.
Kutoselta seiskalle poikkesin kartan yläreunassa näkyvälle puhelinlinjalle, josta laskin tolppien määrän seuraavaan polkuristeykseen, ja juoksin tähän asti. Risteyksestä otin suunnan kohti rastia, ja seiskarasti löytyikin pian.
Seiskan ja kasin väli oli varsin helppo, koska välillä oli paljon polkuja, joita seurata, ja riitti, että polkujen risteyksiä seuraa. Lisäksi rastilla sijainneet kumpareet näk maastossa selvästi.
Kasin ja ysin välillä ryteikkö lisääntyi merkittävästi. Tähtäsin kasin ohi menneen polun jälkeen ysille vievälle aidalle, mutten löytänyt aitaa ryteiköstä. En saanut mistään kiinni maastossa. En tajunnut, kun ylitin heinillä vuoratun polun, että kyseinen polku oli aikomani aidan jälkeen. Lopulta harhailin ysiä etsiessäni varsin pitkään. Olisi pitänyt viettää etenemistä väkisin liikaa vasemmalle, jolloin olisin pakosta tullut aidalle.
Ysin jälkeen loppu oli polkujuoksua muiden perässä maaliin. Aikojani rasteilla (suluissa sijoitus kyseisellä rastilla):
1: 4:42 (93)
2: 15:21 (85)
3: 28:23 (109)
4: 33:17 (103)
5: 41:13 (107)
6: 46:56 (102)
7: 51:59 (92)
8: 54:48 (84)
9: 1:16:32 (135)
10: 1:18:06 (133)
F: 1:19:14 (132)
Loppuaikani oli siis 1:19:14 ja sijoitukseni 132:s 185:stä. Pahin pummi oli välillä 8-9, joka kesti yli 20 minuuttia, vaikka keskimääräinen kesto näyttäisi olleen muilla noin 10 minuutin luokkaa.
Jälkipeleissä analysoitiin suorituksia, ja mietittiin, miten radoilla olisi mahdollisesti kannattanut edetä. Päivän kruunasi yhteinen illallinen. Rastilaiset olivat väsyneitä matkustamisen ja rankan urheilusuorituksen jälkeen, ja uni maistui pian.
Fin5 jatkuu huomenna samalta lähtöpaikalta, mutta rata on uusittu. Palaan asiaan huomenna uudelleen, jos vaikka GPS-träkkäyskin toimisi! :)
