10. toukokuuta 2012

Sattuipa kohdalle mukava bussikuski. Suomalaiset ovat tunnetusti niin juroja, etteivät sano ääneen juuri mitään, vaan mutisevat itsekseen "taas tämäkin meni päin persettä". Kun avaudutaan, kerrotaan sitten vain asiain negatiiviset puolet. Kehuja kuulee harvemmin.

Kehynpa vaihteeksi hieman. Kohdalle sattui nimittäin kerrankin positiivinen bussikuski. Olin tulossa kotiin eräästä itäsuomalaisesta kalastajakylästä, ja ilta oli jo hämärtynyt. Odottelin 453-dösää Ruskeasuon pysäkillä. Muistin lukeneeni jostain, että pimeällä pitäisi bussille heiluttaa räpylää pysähtymisen merkiksi pysäkkikatoksen valaistua mainostaulua vasten, jos heijastinta tai vastaavaa ei ole, eikä merkkiä pidä mennä näyttämään tien viereen - eihän kuskiparka näe millään heijastimetonta käsienheiluttelijaa. Joskus kaaaauan sitten intissä lomilta palatessani nimittäin bussi ajoi ohitseni, kun heijastinta ei ollut, ja oli päästävä keskustasta lähtevään lomakyytiin. Tuolloin meinasi tulla kiire, mutta ehdin nipin napin ajoissa.

No, bussin lähestyessä tein lukemani opin mukaisesti, ja bussi pysähtyi. Yllätyksekseni harmaapartainen kuljettaja alkoi kehua, että "olipa hyvin tehty, kun näytit merkkiä tuota valoa vasten". Tiesin, että olin pysäyttänyt dösän "taiteen sääntöjen mukaan", mutta odottamattomista kehuista tuli todella hyvä mieli. Pitipä sitten turista hetki muutenkin rennosti ajaneen kuskin kanssa. Aikataulut ovat kuulemma nykyään tiukkoja, ja kuskien hommaa helpottaa hurjasti erityisesti pimeällä, jos kyytiin haluavat näyttävät aikeensa oikein. Matka sujui muutenkin joutuisasti, kun mieli keveni kummasti muutenkin mukavan kevätillan päätteeksi.

Ei aina tarvitse nipottaa asioista. Laitanpa HSL:lle positiivisen palautteen "vastineeksi"! :)