Jossain vaiheessa kevättä tajusin, etten suinkaan ole yksin ongelmieni kanssa, vaan muilla on ihan samat harjoitukset ja tentit läpäistävänään. Tämä helpotti oloani kummasti. Erityisesti oman porukan löytäminen on ollut hienoa, sillä näiden ihmisten kanssa on helppoa keskustella ja puhua arjen ja opiskelun ongelmista.
Luentoinnostus on nyt laskenut kuin lehmänhäntä. Tämä ei sinänsä ole mikään ihme, sillä kukapa kauniilla kevätsäällä jaksaisi istua tunkkaisessa salissa kuuntelemassa Saharaakin kuivempaa luentoa. Syksyllä proffat tätä jo mainostivatkin, mutta nyt näin tämän käytännössä: esim. matskun luennoilla on valehtelematta ollut paikalla tyyliin kymmenesosa aloitusluennon opiskelijamäärästä. Matematiikan luennoissa tosin on ollut muutakin häikkää, koska niissä ei oikeastaan muuta kerkiä kuin kopioimaan muistiinpanoja. Luennoitsijan vauhdikas höpinä on mennyt minulta täysin ohi, ja sitten kun sitä on ehtinyt kuuntelemaan, ovat asiat olleet täyttä hepreaa. Muutkin ovat tätä kritisoineet, ja luentojen hirmuvauhdin vaikutus näkynee varmasti kurssipalautteessa. Matikassa laskuharjoitukset ovatkin pelastaneet kurssin täydelliseltä floppaamiselta. Oman ryhmäni assari on ollut todella mahtava, ja hänelle kuuluu ISO kiitos kurssisuorituksestani!
Koneenrakennuksen kurssin grande finale, viimeinen harjoitustyö ennen kevään tenttiä:
