Tjaa, huomasin juuri YLEn teksti-tv:stä, että saksalaisviranomaiset ovat varoittaneet syömästä tuoreita vihanneksia EHEC-bakteerin vuoksi. Enpä tiennytkään varoituksesta. En minä ole mitään muuttanut, enkä todennäköisesti muutakaan. Söin salaatin illalla aivan normaalisti. REWE-kaupassa ei tosin ollut myynnissä tuorekurkkua; arvelisin syyn olevan, että bakun ajatellaan lähteneen Epsanjasta. Toisaalta kauppa ei välttämättä halua myydä asiakkailleen kurkkua, jos asiakkaat tietävät bakusta, eivätkä uskalla kurkkua ostaa. Liiterissä kurkkua oli, mutten enää käynyt ostoksille siellä.

Sen sijaan Lidl myi prepaid-liittymäänsä 9,95 eurolla, mihin sisältyi avajaisbonarina 10 euroa puheaikaa. Normaalisti puhelujen hinnat olisivat tällä liittymällä 9 snt/min tai 9 snt/SMS. Hintavertailu on meneillään. Aldilla näyttäisi olevan omaan verkkoonsa halvempaa, mutta muihin kalliimpaa, ja toisaalta avausmaksu on hitusen Litukkaa kalliimpi (13 eypoa). Lienee lopulta se ja sama, minkä näistä tuhannen turskatin liittymistä ottaa - en sentään ole kova hölöttämään puhelimeen.

Huomenna viranomaisten luona palloilu jatkuu, ja elämää suurempi vuoron jonottaminen jatkuu. Toivottavasti kassatädit ja -sedät osaavat enkkua.

Tänään oli ensimmäinen työpäiväni. Työpaikka löytyi edellisen illan kartan tutkinnan jälkeen sangen helposti. Vastaanotto oli lämmin, ja töihin oli mukava mennä.




Ensimmäiseksi pääsin allekirjoittamaan erilaisia byrokraattien vaatimia asiakirjoja, joiden siansaksasta en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä. Onneksi ohjaajani englanninsi vessapaperien salat ymmärrettävälle kielelle. Saksan kurssilla tuli jo todettua, että GER on yhdyssanojen luvattu maa. Sananpirulaiset ovat vielä niin vaikeita, ettei niistä saa mitään selvää. Kauan eläköön byrokratia kapulakielisine ilmaisuineen!!

Ohjaajani esitteli, mitä minun pitäisi työssäni tehdä. Tehtävät olivat periaatteessa selvinneet jo aiemmin sähköpostilla, mutta kertaus oli opintojen äiti. Lisäksi nyt niitä läpikäytäessä ei tuntunut ollenkaan mahdottomalta, vaan pikemminkin päinvastoin: niistähän suattaapi selvitä kunnialla! Opastus oli kokonaisuutena hyvä, ja yllätyksekseni pääsen ilmeisesti mukaan tutkimuslennokin koelennätystapahtumiin.



Kaikkia viranomaisten himokkaita haluja ei vielä saatu tyydytettyä, koska minun on haettava paikallisilta KELAperseiltä muutama lomake, joilla sopimukseni saadaan lopulta vahvistettua. Tämän toisaalta ymmärtää, koska aiemmin en ole koskaan ollut töissä Saksassa. Paikallishallinto ei siis tiedä, kuka olen ja mistä tulen. Tätä on sitten erilaisilla lippulapuilla yritettävä todistaa. Lopetin päiväni tänään hieman aikaisemmin, koska oli käytävä pankissa avaamassa tili palkanmaksua varten. Määräaikainen kolmen kuunkierron tili ei maksanut opiskelijalle mitään, ja homma hoitui Finkenwerderin Sparkassessa sievän pankkivirkailijan kanssa mutkattomasti.

Lopuksi pyöräilin hieman Finkenwerderissä, missä työpaikkani sijaitsee. Ajattelin, että katselenpa hieman ympärilleni, kun olen Elben etelärannalla. Talokanta muuttui hieman pohjoispuolen tönöistä.




Kotona oli aika käydä kaupassa ensimmäisen kerran. Saksassa kun ollaan, niin muutama juttu paistoi kaupassa silmääni. Ensinnäkin, juustoja oli helkkaristi kaupan hyllyissä . Makkarat olivat aivan oma lukunsa; erilaisia lärväkkeitä oli vaatimattomasti vain neljässä vierekkäisessä altaassa kaupan käytävällä, eikä tämäkään vielä riittänyt. Olutmakkarat olivat halpoja: kilohinta taisi olla alta 10 egeä, kun Suomessa moisista ylellisyyksistä saa pulittaa saman tuplaten. Karkeille oli oma pitkä hyllynsä, kuten suklaillekin. Myös leivonnaisia oli runsaasti myynnissä. Mutta mistä sitä ruokaa oli saatavana? Kaiken epäolennaisen seasta sai kaivaa, mutta löytyihän syömistäkin, enkä tarvinnut edes sanakirjaa. Kassalla takanani poikansa kanssa tullut mies sanoi lähdettyäni kassalta kassaneidille ja mulle jotain, mutta hänen saksansa oli niin nopeaa, etten voinut kuin ihmetellä pöllämystyneenä...

Päivä oli lämmin, ja hellettä piisasi. Illallakin oli vielä reilusti yli 20 astetta lämmintä. Kävelin pari tuntia lenkkipaikkoja etsiessäni, ja töllistelin maailman menoa. Kahviloiden ja baarien terassit olivat aivan täynnä, ja ihmisiä oli liikkeellä mukavasti. Kaikki olivat iloisia, kun kauniilla ja lämpimällä säällä oli mahdollista ulkoilla sopivan vähissä vaatteissa.