Sastamala

4. päivä: Parkano - Hämeenkyrö - Häijää - Sastamala, 91 km

Parkanon leirintäalueen respalta lounassuositus ravintola Mäntypirtistä. Lounas oli ihan makoisa. Maasto muuttui Etelä-Pohjanmaan tasaisehkosta Pirkanmaan mäkiin. Kolmostiellä Ikaalisissa jyrkkiä nousuja. Veikeää, kun ohituskaistat on rakennettu ylämäkiin; raskasta pyörää on mahdotonta ajaa tällaisissa ylämäissä. Seututiellä 249 Hämeenkyröstä Sastamalaan pitkiä suoria ja paljon mäkiä. Uuvuttavaa. Tuntui, kuin tämä päivä olisi mennyt "autopilotilla". Eilisen pitkä etappi tuntui aamulla väsymyksenä. Ehkä tämä päivä tuntuikin siksi hiukan raskaalta. Huomenna pidän välipäivän.

Työpätkä

3. päivä: Ähtärin eläinpuisto - Tuuri - Alavus - Kontola - Soukanperä - Isoniemi - Kihniö - Parkano, 123 km

Erään itämaisen valtion propagandan jatkeita Ähtärin eläinpuistossa: isopandat Lumi ja Pyry lähinnä nukkuivat. Pyry sentään käänsi kylkeä.

Ähtäristä pikakäynnille Tuurin kyläkauppaan. Tankkasin siellä vettä, mutten ostanut mitään. Kunnon asiakkaana jätin kaupan lattialle vain hiekkaa ja hikikarpaloita. Alavudella ruokaa kaupasta matkalle ja illaksi, koska pääsisin perille todennäköisesti myöhään, enkä välttämättä ehtisi kauppaan. Maalaismaisemia.

Puhelimen Komoot-reittisuunnittelusovellus ei osannut asfalttiteitä Alavuden maaseudulla. Olisi pitänyt vain uskoa GT-karttaan: poikkeuksellisesti matkalle osuikin viitisentoista kilometriä hiekkatietä. Sade kasteli 20 km ennen Kihniötä. Vesitankkaus varmuuden vuoksi Kihniön K-marketissa. Olin juonut vettä päivän aikana litratolkulla. Kymmenen kilometriä ennen maalia päätin soittaa, onko Parkanon leirintäalueen vastaanotto auki. Oli. Ehtisin paikalle hyvin. Telttapaikkaa ei tarvitsisi metsästää, eikä vedestäkään olisi nyt tarvinnut huolehtia. Perille myöhään iltahämärässä. Ruokaa. Nukkumaan puolenyön jälkeen. Olihan työpätkä!