Koin ajankohtaiseksi päivittää kuvauskalustoni ja ostin käytetyn Nikonin D50-järjestelmäkameran. Vanhassa Fujifilm FinePix S5600 -pokkarissani, jolla olin opetellut kuvaamisen perusteet, kaipasin tarkennuksen nopeutta ja parempaa kuvanlaatua suurilla ISO-herkkyyksillä. Nämä ominaisuudet ovat järjestelmäkameroissa paljon paremmat. En ostanut kameraa uutena, koska opiskelijan huimilla vuosituloilla ei paljoa juhlita. Pitkän polttovälin linssin ostin käytettynä, ja kameran mukanakin tuli kaksi laajapään kakkulaa.

Aloin opetella kameran käyttöä pian ja otin vertailun vuoksi testikuvan S5600:lla ja D50:llä mahdollisimman samoja asetuksia käyttäen. Näiden kameroiden eron todella huomaa jo kuvien pienennöksistäkin (kuvat saa isommiksi klikkaamalla):

Nikon D50, suljinaika 1/90 s, aukko F5.6, polttoväli (35mm vast.) 82 mm, herkkyys ISO1600


Fujifilm FinePix S5600, suljinaika 1/100 s, aukko F5.6, polttoväli (35mm vast.) n. 85 mm, herkkyys ISO1600


Kuvat on vain pienennetty alkuperäiskoostaan, enkä ole jälkikäsitellyt niitä muuten. Kuvia ottaessani en käyttänyt salamaa. Lihavoidulla tekstillä merkityt kohdat vaikuttavat huomattavasti kuvanlaatuun.

D50:llä olisi tästä eteenpäin tarkoitus kuvata enemmän ja pokkarilla lähinnä tarpeen vaatiessa. Ilmailukuvat aion jatkossa ottaa ehdottomasti järkkärillä.

Koulu alkoi n. kuukausi sitten. Fiilis on erilainen viime vuoteen verrattuna: nyt on itse asiassa todella letkeätä käydä istumassa luennoilla ja laskuharjoituksissa, kun tietää, millaista arki on eikä mikään ole enää uutta. Ensimmäinen periodi onkin kulunut äkkiä, ja kohta on ensimmäisen tenttikauden aika. Vastahan tässä mentiin kouluun! Pianhan ollaan jo kesälomaa viettämässä...

Opiskelussa ei ole enää sinänsä mitään uutta, mutta työmäärä on sangen iso. Viikonloput ja arkipäivät ovat heittäneet häränpyllyä, kun harkoituksia lasketaan loppuviikosta kotona ja viikolla vedetään lonkkaa kuin viimeistä päivää. Fyssan laskarissa tuumailinkin kaverini kanssa, että eihän täällä muuta tehdäkään kuin lasketaan ja ratkotaan eri fysiikan osa-alueisiin liittyviä tehtäviä. Tätä sitten riittääkin, ja välillä oikeasti ei tahdo jaksaa, vaikka kuinka saisi extrapojoja tenttiin ja ties mihin muuhun. Opin kuitenkin viime vuodesta ainakin, ettei näitä juttuja opi vain luennoilla, vaan käytännössä laskemalla ja tekemällä itse, mikä oikeastaan pakottaa laskemaan. Onneksi suoritan ranskan kursseja vapaaehtoisesina opintoina, niin ne tasapainottavat edes hieman tätä kaavakokoelmien tuulettamista.

Kerkesimme käymään jopa pitkästä aikaa spottaamassa koneita Hikiä-Vantaan lentoasemalla. Edellisestä kerrasta olikin aikaa jo suunnilleen vuoden verran. Kuuntelin radioskannerista koneiden ja lennonjohdon välistä radioliikennettä ensimmäistä kertaa, mikä toi oman lisämausteensa liikenteen seuraamiseen.

Tänään kai saavutin jonkinlaisen merkkipaalun elämässäni, kun juoksin 22,3 km:n pituisen lenkin. Tavoitteenani on juosta maraton aikanaan, muttei vielä tänä vuonna. Tämä puolimaratonin pituuden ylittänyt rykäisy osoitti, että kestävyys riittää hyvin todennäköisesti myös täyspitkälle rääkille.

Skolen alku lähestyy pelottavan kovaa vauhtia, enää kolme viikkoa lomaa jäljellä. Ensimmäiset 2,5 kuukautta kesälomastani olin töissä, ja elokuun alusta olen ollut lomalla. Lukuvuotta on jo pitänyt alkaa valmistelemaan ilmoittautumalla muutamille kursseille, ja hoitamalla opiskelijastatukseen liittyviä asioita, kuten vaikkapa YTV:n matkakortin asiakasryhmän päivityksen.

Jokohan tuleva lukuvuosi alkaisi paremmin kuin vuosi sitten? Nyt on jo vuosi taas kulutettu koulunpenkkiä, joten olettaa sopisi, että opiskelukin lähtisi rullaamaan paremmin.

Kuulin, että uudet fuksit ovat jo käyneet TKK:lla. Hellanlettas, ensimmäiseksi ajattelin, että itse olin kavereideni kanssa vuosi sitten aivan samassa tilanteessa. Nyt sitten tulee uusi porukka, joka on aivan yhtä nollat taulussa kuin mekin tuolloin. Varmaan tulee hieman seurattua fuksien meininkiä, miten heillä homma lähtee käyntiin.

Kesä on hyvässä vauhdissa, ja tenttituloksetkin ovat saapuneet. Kaikki tentit menivät läpi, joten ekan vuoden tavoite, 60 opintopistettä, on saavutettu!! Tällä vauhdilla pitäisi valmistumisen koittaa tavoitellun 5 vuoden jälkeen, mutta sinne on vielä piiiitkä matka.

Kesäduunikin alkaa lähennellä puoltaväliä kestoltaan. Työporukka on aivan mahtava, ja se auttaa jaksamaan armottomia aamuherätyksiä ja duunin rasittavuutta muuten. Kuluneella viikolla huomasin, että johonkin tämä DI-koulutus on minua vienyt, sillä töissä pyörii päässä kaikennäköisiä pieniä kritiikinpoikasia ja parannusehdotuksia, joita voisi toteuttaa. Toisaalta on tullut keskusteltua työpaikalla duunareiden viihtyvyydestä, jaksamisesta jne. Postissa nimittäin yksikään lähetys ei kulje ilman alimman tason työntekijöitä (eli jakajia). Mitähän kaikkea Itellan pomot tuolla omassa toimipaikassani joutuvat pähkäilemään? Aikamoinen homma siinäkin varmaan on. Ilmalan pääpostin jehuista lienee turha puhua, hyvä kun tietävät, mitä jakaminen on...

Ensi viikolla olisi sitten jussin vuoro, ja kesämökki kutsuu! Täytyy päästä pois täältä asfalttiviidakosta muualle rentoutumaan.

Yhteenvetoa

Näin viimeisinä kouluviikkoina on tullut hieman ajateltua kulunutta ensimmäistä lukuvuottani yliopistossa kokonaisuutena. Tunteet ja opiskelumotivaatio ovat vaihdelleet vuoden aikana laidasta laitaan, mutta nyt päällimmäinen fiilis on, että tämä on ihan oikea paikka minulle. Syksyn laiskuus ja epäusko itseeni vaihtuivat kevätlukukaudella itseluottamukseksi, kun huomasin, että töitä kannattaa tosiaan tehdä, jotta kursseista selviää kunnialla.

Jossain vaiheessa kevättä tajusin, etten suinkaan ole yksin ongelmieni kanssa, vaan muilla on ihan samat harjoitukset ja tentit läpäistävänään. Tämä helpotti oloani kummasti. Erityisesti oman porukan löytäminen on ollut hienoa, sillä näiden ihmisten kanssa on helppoa keskustella ja puhua arjen ja opiskelun ongelmista.

Luentoinnostus on nyt laskenut kuin lehmänhäntä. Tämä ei sinänsä ole mikään ihme, sillä kukapa kauniilla kevätsäällä jaksaisi istua tunkkaisessa salissa kuuntelemassa Saharaakin kuivempaa luentoa. Syksyllä proffat tätä jo mainostivatkin, mutta nyt näin tämän käytännössä: esim. matskun luennoilla on valehtelematta ollut paikalla tyyliin kymmenesosa aloitusluennon opiskelijamäärästä. Matematiikan luennoissa tosin on ollut muutakin häikkää, koska niissä ei oikeastaan muuta kerkiä kuin kopioimaan muistiinpanoja. Luennoitsijan vauhdikas höpinä on mennyt minulta täysin ohi, ja sitten kun sitä on ehtinyt kuuntelemaan, ovat asiat olleet täyttä hepreaa. Muutkin ovat tätä kritisoineet, ja luentojen hirmuvauhdin vaikutus näkynee varmasti kurssipalautteessa. Matikassa laskuharjoitukset ovatkin pelastaneet kurssin täydelliseltä floppaamiselta. Oman ryhmäni assari on ollut todella mahtava, ja hänelle kuuluu ISO kiitos kurssisuorituksestani!

Koneenrakennuksen kurssin grande finale, viimeinen harjoitustyö ennen kevään tenttiä:

Lemmikki?

Tätä videota katsoessani en voinut olla hymyilemättä, kirvoittipa ihan päivän naurutkin. Tämä on niin symppis, tahtoo papukaijan! Rytmitaju on ainakin kunnossa, sälli muistuttaa ihan minua musiikkia kuunnellessani. Snowball olisi kiva lemmikkieläimenä. Onhan tosin niitä muitakin vaihtoehtoja, kuten vaikka kilpikonnat...

YouTubeen vinkki

Nettisivusto YouTubessa on nykyään mahdollista katsoa hieman parempilaatuisia videoita kuin aikaisemmin. Videolinkin perään kannattaa lisätä &fmt=18, jolloin video ei näykään perinteisen huonolaatuisena, vaan se koodataan uudelleen paremmaksi. Latausaika tosin kasvaa hieman, mutta ainakin videota kehtaa jo katsoa!

Loppu häämöttää

Kevättä on ilmassa ihan selkeästi. Alkuviikosta oli niin komea keli, että ajattelin, miten ihmeessä porukka jaksaa istua luennoilla huhtikuussa, toukokuusta puhumattakaan, kun lämpötila hipoo hellelukemia ja aurinko paistaa. Eikä varmaan todellisuudessa jaksakaan. ;) En jaksanut itsekään istua sisällä lukemassa kokeisiin, vaan hyppäsin parille pyörälenkille. Mieliala koheni kummasti, kun pääsi pois neljän seinän sisältä ulos urheilemaan.

Lukuvuoden toiseksi viimeinen tenttiviikko päättyi tänään. Minulla oli viimeisenä lujuusopin 1. kurssin ensimmäinen välikoe, joka meni ihan siedettävästi. Kokonaisuutena olen tenttiviikkoon tyytyväinen, ainut murheenkryyni on fysiikan tentti, joka muistutti suurelta osin lottoarvontaa. Sormet ristissä toivonkin, että menisi edes läpi, niin saisi pojot kotiin eikä tarvitsisi murehtia enää uusintaa, ellei jostain ihmeen syystä keksi tarvetta korottamiselle.

Vielä pitäisi jaksaa painaa koulua sellaiset 8 viikkoa, ja sitten koittaa kauan kaivattu vapaus! Eiköhän tämän loppurutistuksen kestä, kun näin pitkälle on jo päästy.

Lisää mallinnusta

Koneenrakennuksen kurssi alkaa lähestyä loppuaan. Viimeisiä harjoituksia viedään, ja enää on jäljellä grande finale, kokoonpanotyö. Siihen on kuitenkin vielä aikaa. Tämä päivä meni kokonaan kahta harjoitusta tehdessä. Ehdinpä välissä syömään ja käymään lenkillä. Ensimmäinen, kurssin 9. harjoitus oli levytuotteen mallintaminen, mikä oli kohtalaisen helppo.





Jälkimmäinen 10. harjoitus olikin sitten aivan tulta ja tappuraa! Nimensä "Hornan tuutti - evoluutioversio II" se on todella ansainnut, sillä sen kanssa sain taistella useamman tunnin - akuutti pään räjähtäminmen oli hyvin lähellä aputasojen ja niiden kulmien virittämisissä! ;) Nyt tuntuu todella upealta, sillä se on tehty ja pois alta!!





Näillä harjoituksilla ei olisi ollut niin kiire, 9-harjoituksenkin palautus on vasta puolentoista viikon päästä, mutta ajattelin tehdä nämä pois alta. Näin jää aikaa muihin tekemisiin, eikä näistä tarvitse murehtia, vaikka ovathan nämä ihan kivaa vaihtelua perinteisiin matemaattisten aineiden laskuharjoituksiin.

3D-mallinnusta

Koneenrakennuksen kurssin kevään harjoitukset koostuvat lähinnä erilaisten osien 3D-mallintamisesta. Syksyllä harjoiteltiin kaksiulotteisten projektioiden ja piirustusten tekemistä ja nyt siis siirryttiin askel eteenpäin. Eilisellä luennolla näytettiin suunnilleen kädestä pitäen, miten jokin kappale suunnitellaan kolmiulotteisesti. Luento yllätti minut mielenkiintoisuudellaan, ja asiasta innostuneena teinkin illalla valmiiksi 7. harjoituksen (tutustuminen 3D-mallintamiseen, yksinkertainen kappale), vaikka sen tekemiseen olisi vielä puolitoista viikkoa aikaa. Tästä ohjelmastahan saa vielä todella kivan lelun: tällä voi väkertää lähes mitä vaan, jos vaan jaksaa!

7. harjoituksen kappale mallinnettuna:

Takaisin penkille

Näin viedään viimeistä lomapäivää, ja ilolla viedäänkin. Melkein kuukauden tätä hienoutta kesti, eikä olisi pahitteeksi, vaikka jatkuisikin vielä hetken. No, jossain vaiheessa sinne skoleen on mentävä kuitenkin, sama mennä sitten jo nyt. Mitähän kaikkea kevätlukukausi tuo tullessaan... Ainakin 4 matemaattista kurssia (matematiikka, teknillinen fysiikka, lujuusoppi ja dynamiikka), joista jokaisesta on laskuharjoitukset! :P Näköjään saan siis painaa duunia ihan kunnolla, sitten kun pitäisi vielä tehdä koneenrakennuksen harjoitukset, ja lenkkejäkin olisi tarkoitus ehtiä juosta. Voi vimpula, ihan alkaa pelottamaan...

Kesäähän tässä alkaa jo pikkuhiljaa odottamaan. Laitoin Finnairille työhakemuksen, josko olisi mahdollista päästä heille harjoitteluun kesällä. Harjoittelupojot sain jo inttiajalta lekoapumekaanikkoajalta, mutta eihän lisätyökokemus alalta ole koskaan pahitteeksi. Mahdollista paikkaa Finskillä pidän ikään kuin vapaaehtoisharjoitteluna. Vaikkei lykästäisikään haussa, niin kesätöihin voi mennä muuallekin.

Life's Good :D

En tiedä, johtuuko nopeista lenkeistä nyt lumien sulamisen jälkeen vai mistä, mutta nyt tuntuu, että kaikki on mahdollista (siis yleensäkin). Nyt on parin päivän ajan ollut koko ajan todella positiivinen fiilis: itseluottamus on tällä hetkellä huipussaan, eikä elämässä tunnu olevan mitään vikaa! Minulla menee todella hyvin, ja elämänlaatu on kohdallaan! Maailmassa on vain positiivisia asioita, negatiiviset pysykööt jossain kaukana missä pippuri kasvaa... Tentitkin tuntuivat menneen läpi, vaikkei kaikkien tuloksia ole vielä saatukaan. Itseasiassa tänään oli statiikan tentin uusinta, mutta nyt sen asiat tuntuivat niin selviltä, että läpihän tuo menee vaikka heittämällä!