Pariisi on yksi Euroopan metropoleista. Sen keskusta ei kuitenkaan ole ihan "niin" iso, kuten ei ole Genevessäkään, vaan esikaupunkialueet muodostavat ison osan pinta-alasta. Gallian korskean kukon ei tarvitse kuitenkaan hävetä kie'untaansa viidenneksi korkeimmalla tunkiolla, vaan nähtävää sielläkin oli aivan riittämiin. Kaikkea ei nytkään ehditty kelata läpi, mutta tärkeimmat rysät kuitenkin. Tällä haavaa olimme matkalla ihan turisteina sen suuremmitta päämäärittä, mitä nyt La Tour Eiffel oli käytävä tsekkaamassa.
Perjantaina saapumiseni jälkeen tiemme vei ensimmäiseksi illalliselle. Muut olivat tulleet lentäen paikalle aiemmin päivällä ja olivat jo ehtineet käymään hotellissakin. Nälkä alkoi haitata näköä, joten oli käytävä hotkaisemassa jotain. Perus-menu maksoi n. 20 leugenia, sisältäen alku-, pää- ja jälkiruoan. Ravintelissa oli aikaa myös huumorille päivän päätteeksi:
Safkan jälkeen painuimme pehkuihin; olihan seuraavana päivänä edessä patikointia runsaasti.
Lauantaina aamiaisen jälkeen suunnistimme Louvren museoon, joka on kerrassaan valtava: museossa on 3 kerrosta, joissa jokaisessa on 3 siipeä.
Näyttelyissä oli kaikenlaista kamaa, ml. Mona Lisa, Milon Venus ja Hammurabin laki.
Louvressa olisi voinut helposti viettää useammankin päivän, koska nähtävää oli niin paljon - meille viikonlopputuristeille yksinkertaisesti liikaa. Taidepläjäyksestä selvittyämme suuntasimme Riemukaarelle.
Riemukaaren huipulta oli hyvä tiirailla Pariisia kaikista ilmansuunnista:
Riemukaaren kiipeämiseltä jalkamme alkoivat olla jo aika hapoilla, joten katsoimme metrokarttaa ja huristimme La Tour Eiffeliä lähimmälle asemalle.
Emme kuitenkaan lopulta kiivenneet Eiffeliin. Ajattelimme, että saatamme käydä illalla huipulla, muttei tämä ajatus lopulta kantanut hedelmää. Illansuussa päätimme syödä raskaan päivän päätteeksi, eikä ketään juurikaan huvittanut fyysisesti rankka kiipeämisurakka Eiffelin toiselle tasanteelle.
Päätin, että jos en kiipeä Eiffeliin, käyn katsomassa sen valoshow'n, joka tapahtuu tasatunnein Pariisin yössä. Lähdin parin kaverini kanssa metrolla paikalle, ja ehdimme kuin ehdimmekin klo 2400 "näytökseen". Myöhästyminen olisi tiennyt tunnin ylimääräistä valvomista.
Eiffeliltä lähdimme hotellille, koska väsymys alkoi painaa. Hyvin nukutun yön jälkeen sunnuntaiaamuna oli äärimmäisen "piristävää" herätä, kun ulkona satoi vettä. Tällöin tiesimme, ettei ulkona kierteleminen oikein onnistuisi Eiffeliin kiipeämisestä puhumattakaan, vaikka nyt olisi tietysti ollut tilaisuus välttää pahimmat jonot. Pilvet olivat kuitenkin niin matalalla, ettei tornista olisi nähnyt juuri mitään. Päätimmekin kierrellä museossa sateensuojassa. Lopulta pienen arpomisen jälkeen päädyimme asemuseoon, jossa ei suinkaan ollut pelkkiä lahtaamisvälineitä. Samassa museossa oli mm. Ranskan historiaan liittyvää matskua ihan mukavasti, vaikkeivat ne juuri meitä liipanneetkaan.
Sunnuntaina pitikin sitten asemuseon jälkeen lähteä juna-asemalle paluumatkan TGV:hen. Mieleen jäi jälleen päällimmäisenä, ettei kaikkea millään ehtinyt taaskaan näkemään. Aikaa oli aivan liian vähän. Louvresta ehdimme hädin tuskin nähdä neljäsosan, ja senkin vähän juosten kusten. Sama vika oli myös asemuseossa: mielenkiintoista matskua oli tarjolla runsaasti, ja taas piti vain suunnilleen vetää pikakävelyä museo läpi. Toinen mieleenpainuva juttu oli, että alle 25-vuotiaille EU:n kansalaisille useat Pariisin museot ovat ilmaisia - passin näyttäminen riittää. Näin oli esimerkiksi Louvressa, asemuseossa ja Riemukaarella. Lisäksi loputkin EU:n kansalaiset saivat tyypillisesti alennusta täysihintaisista lipuista. Kolmanneksi, safkat olivat hyviä eivätkä hinnalla pilattuja. Illallisen syöminen ravintolassa hyvässä seurassa on mukavaa puuhaa, kun ei ole kiire mihinkään.
Pariisin metroverkosto toimii hyvin. Asemia on tiheästi, ja junia kulkee usein. On monesti kätevämpää liikkua metrolla lähelle kohdetta ja kävellä loput alle 100 metriä. Kaupungilla tepasteleminen on toisaalta sangen viihdyttävää, jos sää on hyvä. Metro säästää kuitenkin jalkoja! Turistien kannattaa hankkia päiväkohtainen lippu, jolla saa matkustaa metrossa niin ja niin monta vuorokautta rajattomasti. Minulla kävi tosin kylmät, koska metrolippuni wanheni jostain syystä päivää liian aikaisin. Sunnuntaiaamuna tämän huomattuani kirosin lipunmyynnin guanokauppiaan irvikuvat alimpaan helvettiin: missään ei nimittäin sanottu lippua lauantaina klo 0015 ostaessani, mihin kellonaikaan asti se on voimassa. Ostin kahden päivän lipun ja kuvittelin lauantain puolella lippua ostaessani, että se olisi voimassa myös sunnuntaina. Vielä mitä, kun tämä analfabeettien kruunamaton kuningas päättikin tehdä omat johtopäätöksensä ja vanhentua liian aikaisin. Kannattaa siis olla tarkkana lipun voimassaoloajasta ja vaikka kysäistä tiskin sediltä ja tädeiltä, mihin asti lippu pelittää, jos sen ostaa tiettyyn kellonaikaan.
Ensi kerralla kiipeän Eiffeliin aivan varmasti. Milloin tämä sitten tapahtuu, jää nähtäväksi. Vielä on pari viikkoa töitä jäljellä, ja sitten onkin jo aika lentää - Suomeen nimittäin.
