Suvi-ilta, Part Deux

Olipa mukava ajella pyörällä parikymmentä kilometriä ja käydä Pyynikillä juoksemassa ja uimassa. Oli lämmintä ja keskikesä parhaimmillaan. Moinen kuntoilu oli kuitenkin kevyttä, koska viikko sitten kipaisin vaihteeksi Forssassa itseni aivan piippuun.

Tällä kertaa juoksin kokeilun vuoksi puolimaratonin Forssassa. Edellisen kerran juoksin Forssassa jo armon vuonna 2009, jolloin osallistuin maratonille ensi kertaa. Tuosta matkasta ei ajallisesti jäänyt juuri muisteltavaa, mutta muuten keikka oli mainio. Tänä vuonna tavoitteena oli mitata kuntoa ja treenata maratonille, ja Suvi-illan puolikas oli eräänlainen välietappi vuoden päätavoitteeksi asettamaani Brysselin maratoniin. Vorssan puolikkaalla tavoitteenani oli toisaalta juosta mahdollisimman kovaa ja alittaa paras puolikkaan tulokseni 1:28:57. Tavoite olisi vielä mahdollinen, koska maraton juostaan vasta lokakuun alussa, ja siihen ehtisi vielä palautua mainiosti raskaaltakin puolimaratonilta.

Ajattelin ennen kisaa, että puolikas on kuitenkin matkana erilainen koko maratoniin verrattuna, koska kovempaa on juostava jo alusta alkaen parhaan tuloksen takaamiseksi. Olisi silti maltettava aloittaa riittävän hitaasti, jottei sippaisi lopussa. Matka alkoikin joutuisasti. Insinöörimäisest laskin päässäni matkan aikana. että noin neljän minuutin kilometrivauhti veisi likimain 84 minuutin loppuaikaan, joka olisi jo huikea suoritus edellisen ennätyksen huomioiden. Reittikään ei olisi kovin mahdoton, joten jatkoin suunnilleen laskemaani vauhtia, vaikkakin jäin siitä jatkuvasti kilometrillä n. 15 sekuntia. Tämäkään ei vielä kaataisi juoksuani, jos vain jaksaisin loppuun asti.

Juoksu toimi hyvin ensimmäisellä kympillä. Toisella kympillä pari kilometriä juostuani alkoi kuitenkin väsymys hiipiä pikkuhiljaa puseroon, ja ymmärsin, että olin aloittanut liian kovaa, vaikkakin tiesin olevani hyvässä kunnossa. Tehtyä ei kuitenkaan enää saanut tekemättömäksi, ja nyt oli vain jaksettava vaikka sitten tuskasta irvistäen. Ei olisi muuta vaihtoehtoa, koska kello ei todellakaan odottaisi. Paluukympin loiva jatkuva ylämäki ei juuri helpottanut juoksemista, vaikkei toisaalta myöskään merkittävästi haitannut. Luin myöhemmin, että paluukympillä loiva ylämäki oli hyydyttänyt monien vauhdin.

Viimeiset kilometrit taistelin väsymystä vastaan. Periksi ei saisi antaa, vaikka vauhti hieman heikkenisikin. Tässä vaiheessa sinnittelin juoma-asemalta toiselle. Kilometrit etenivät tuskastuttavan hitaasti. Pari kilometriä ennen maalia Forssan taajamaan saavuttaessa tiesin, että jaksaisin juosta loppuun asti, vaikken tiennytkään ajan kulumisesta mitään. En ollut enää vilkaissut sekkariini, koska oli ollut keskityttävä vain ja aioastaan juoksemiseen. Viimeinen kilometri Forssan urheilukentälle oli helpottava, vaikka tuska olikin jo aikamoinen. Peruskunto oli kuitenkin kestänyt, ja sillä selvisin maaliin, vaikkakin todella uupuneena.

Maalissa näin, että loppuaikani oli noin 1:28:30. Ymmärsin päässeeni tavoitteeseeni, mutta halusin vain juotavaa. Olin niin puhki, etten jaksanut edes ajatella tulosta. Myöhemmin selvisi, että virallinen loppuaikani oli 1:28:29. Rikoin edellisen ennätykseni siis ruhtinaallisesti 28 sekunnilla. Jätkien puolikkaalla tuli maaliin 696 osallistujaa, ja sijoitukseni oli bruttoaikojen perusteella 40:s. Lopputuloksena olen aikaani tyytyväinen, mutten tapaan, miten aikaani pääsin. Taktiikka olisi ehkä voinut olla hieman parempi. Toisaalta on mahdotonta sanoa, olisinko päässyt parempaan tulokseen aloittamalla hieman hitaammin ja kiihdyttämällä loppua kohti. Tämän kokeileminen jää seuraavaan kertaan, kun juoksen puolikkaan jotakuinkin tasaisella alustalla. Kello on kuitenkin todella armoton vastustaja, ja viimeisten minuuttien ja sekuntien tiristäminen loppuajasta on jo aikamoisen hurjaa touhua - varsinkin, kun mietitään, millaisen hyödyn tästä hiessä päin taistelusta saa. Tavoitteena ajan parantaminen tietysti on oikein mainio.