Kameran suljin ei siis toimi oikein, koska kuvien yläreuna järjestelmällisesti valottuu liikaa. Pikainen soitto vakuutusyhtiöön paljasti, että ne pirulaisethan korvaavat jotain, jos kameran sulkimen korjauskustannukset ylittävät tietyn summan. Joku koiranleuka voisi tietysti todeta nyt, että kamera kannattaa sitten vaikka viskata seinään helpon vakuutusrahan toivossa. Tarkoituksenani olisi kuitenkin kuvata vielä, eikä haittaisi, vaikka runko olisi sama. Kiikutinpa siis D80-runkoni JAS-tekniikkaan huoltokustannusarviota varten. Vakuutusyhtiön mukaan vaihtoehtoina ovat, että suljin korjataan (kustannukset max. x eypoa) tai hankitaan uusi vastaava runko. Tällöin runkomalli olisi Nikon D90, koska D80:a ei enää valmisteta saati sitten saa mistään. Ysikymppinenkään ei olisi hassumpi runko; olenpa miettinyt sen hankkimista jo muutenkin.
En toisaalta ihmettele, että suljin sanoi poks. Kamerallani on kuitenkin ammuttu jo liki 60 000 laakia, jolloin tyypillisen kuluttajajärkkärin suljin alkaa jo olla elinkaarensa loppupuolella.
