Suomi. Finland. Kotimaa.
Palasin Suomeen viime lauantaina Geneven kotieläimien seasta. Vielä en ole juuri pureskellut kulunutta kesää syvemmin, mutta muutama ajatus on kuitenkin mielessä. Ensivaikutelma Hikiä-Vantaan lentoasemalla Air Balticin MotherFukkerista ulos astuessani oli, että onpas täällä kylmä - takki oli vetäistävä niskaan. Genevessä on vieläkin täysi kesä, mutta Suomessa syys on jo vauhdissa. Paluumatkalla vaihdoin Riiassa konetta nopeammin kuin koskaan aiemmin. GVA-RIX-siivun kone oli myöhässä noin vartin, ja Riiassa oli oikeasti kiire. Olin varautunut kipittämään kentsulla terminaalissa transit-käytäviä pitkin, mutta ihmeekseni sainkin ikioman bussikuljetuksen muuan missitasoisen emon saattaessa suoraan Helsingin koneeseen. Koneenvaihto kesti varmaan viisi minuuttia, mitä pitäisin jo aikamoisena suorituksena. Nousin koneeseen viimeisenä, ja se lähtikin liikkeelle hyvin pian - vieläpä aikataulussa!
Duunin tekeminen on Sveitsissä hyvin samanlaista kuin Suomessakin. Erona tietysti on, että työkieli on pääasiassa englanti. Toimistossa istuminen on sen sijaan tyypillistä tietokoneen kanssa peeloilua ja tappelemista ohjelmien kanssa, kuten oletettavasti Suomessakin.
Kotiin oli hienoa palata. Pitkästä aikaa ymmärtää jopa kieltäkin, eikä kaikkea tarvitse kääntää mutkan kautta ajatuksiksi. Negispuolena sanoisin, ettei enää ole olemassa salaista koodikieltä, jolla voi puhua vapautuneesti paskaa muiden asiasta mitään ymmärtämättä. Toisaalta jäi tunne, että juuri kun alkoi tottua elämään Genevessä, oli palattava Suomeen. Sunnuntaina kaupassa tuoretta patonkia etsiessäni oli todettava, etteihän täällä sellaisia myydä lähellekään kaikissa marketeissa. Suissen ja Ranskan 'ypermarche'ssa tuoreet leivät ovat itsestäänselvyyksiä. Lisäksi juustovalikoima oli suorastaan mielenkiintoinen: Gruyereä ei tahtonut löytyä sitten millään. No, hyllyn huippuriviltä sitten osui silmään paketti tätä Sveitsin ihmettä.
Merkittävä juttu mulle oli Hannan lähtö kämpästä heinäkuun puolivälissä. Tuolloin lähti joku, joka ajatteli asioita jotensakin samalla tavalla. Sieluntoveri häipyi. Puuttui joku, jonka kanssa jakaa syvimpiä ajatuksiaan arjen askareista. Oli hemmetin haikea fiilis Palettes'n ratikkapysäkillä, kun dösä lähti Cointrinin lentoasemalle. En olisi ikinä uskonut, miten "pitkälle" yhden kesän aikana päästään. C'est la vie!
Ranskan kielen taitoni ei juuri karttunut kesän aikana. Sanoisin kuitenkin, että kynnys sen käyttämiseen madaltui, eli jotain sentään uskaltaisin sanoa. Paikalliset tosin puhuvat niin nopeata ranskaa, että hitaalla hämäläisellä kestää ikuisuuden päästä mukaan.
Opin, että yksinkin voi matkustaa mainiosti. Hyvänä puolena on täysi riippumattomuus muista, ja saa tehdä tismalleen kuten itse haluaa. Lisäksi samalla tulee todennäköisesti nähtyä uusia ihmisiä, kun ei ole ketään valmiiksi tuttua vieressä, kenen kanssa pulista suomea koko ajan. Kecskemetissä ja Davosissa huomasin, että vieraissa paikoissa selviää, kun malttaa mielensä eikä odota liikoja. Asiat yleensä järjestyvät tavalla tahi toisella.
On aika suunnata kohti uusia seikkailuja. Seuraavaksi on edessä asunnon hankinta Suomessa opiskelua varten. Ennen kyseistä ruljanssia lienee kuitenkin syytä vierailla ensin mökillä - onhan lomaa sentään melkein viikko vielä jäljellä!
