Spagettikoipia

Työmatka vei Suomen Mansesteriin eli tutummin Tampereelle. Kun en aikani kuluksi muuta keksinyt, lähdinpä lenkille hotlassa juhlallisesti istumisen sijaan. Lenkistä tulikin yllättävän mainio keikka.

Tarkoitusenai oli kipittää hetken aikaa Tammerkosken ja Pyhäjärven rantaa ja nousta rannalta Pyynikin kiertävälle tielle. Kaukaa viisaana miehenä tietenkin katsoin kartasta reitin etukäteen netukasta, jotta tietäisin edes jotensakin, mihin olen menossa.

Kuten tavallista, homma ei aivan mennyt kuin elokuvissa. Ensinnäkin rannan pururata oli valaisematon. Oli aivan lottoa, mihin jalkansa laittoi. Onneksi ei sattunut ihmeempiä, mutta hieman arvelutti juosta rannan puiden lomassa. Pääsin aikomani pururadan loppuun ja nousin asfaltille, joka oli valaistu. Päätin, etten ainakaan paluumatkalla juoksisi rannalla, koska näkyyys olisi olematon.

Pyynikki on aivan mieletön paikka. Nousut ja laskut ovat pitkiä ja jyrkkiä. Siinä on treeniä mäkijuoksijalle. Olin kuitenkin eksyä matkalla, koska tiet oli viitoitettu hävyttömän huonosti, jos lainkaan. Kartta auttoi keskellä skuttaa jonkin verran, mutta kadunnimien lukeminen harvoista tienviitoista oli hämärässä katuvalaistuksessa hankalaa. Menin pitkälti mutulla ja vaistoihin luottaen. Pyynikiltä alas laskeutuessani tulin jälleen taajamaan, missä päätin tutkia kartasta, miten pahasti olen pielessä alkuperäiseltä reitiltäni. Yllättäen en ollut poikennut juurikaan, ja pian tiesin, missä olen.

Kartan silmäilyä lopettaessani sattui muuan ohikulkeva mieslenkkeilijä huomaamaan meikämannen, ja kysyi, tarvitsenko apua. Olin ällikällä lyöty. Pääkaupunkiseutulaisena en ikimaailmassa olisi odottanut moista avuliaisuutta. Kerroin, etten ole paikallinen, ja on pakko varmistaa paluureitti kartalta. Päätin kuitenkin lyöttäytyä miehen seuraan, koska ajattelin, että kimpassa on mukavampi juosta ja vaikkapa tarinoida samalla niitä näitä.

Mies osoittautui salibandyn harrastajaksi, ja oli nyt oheistreeninään kiertämässä Pyynikkiä. Hän oli paikallisia, ja tunsi Pyynikin labyrintin hyvin. Hän oli vasta tulossa Pyynikille, ja päätin piruuttani kiertää Pyynikin vielä toisen kerran, koska tunsin itseni vielä hyvävoimaiseksi, ja paikallinen lenkkiseura tuntui mukavalta piristykseltä.

Kaveri osasi suunnistaa pururadoilla huomattavasti paremmin. Lisäksi häneltä sai "esittelyn" Pyynikkiin. Tulipa samalla testattua kuuluisat Pyynikin Toivon rappuset, joista ylös päästyämme jalkani alkoivat kolmen vartin juoksemisen jälkeen tuntua aivan spagetilta. Legendan mukaan Tapparan pelaajat vetivät kyseiset rappuset 15 kertaa ylös ja alas Tapparan kultaisina vuosina 1980-luvun lopussa yhden treenin aikana. On ne olleet kovia jätkiä.

Pyynikin rappusilta lasketeltiin takaisin taajamaan. Tiemme erosivat Pyynikin kirkkopuistossa. Tsadin kundi kiitti "maisemakierroksesta" ja reittineuvoista. Oli hienoa turista muuten hieman yksinäisellä Tampereen työkeikalla. Takaisin hotlalle oli mukava juosta kaupungin valoissa keskellä Hämeenpuistoa. Lenkkisauna kruunasi koko komeuden.