11. helmikuuta 2009

Hiljaiseloa on taas ollut hetken aikaa, kun koulu raapaisee käytännössä 99 % ajastani. Lenkkiä jaksan sentään vielä höylätä. Tarpeen se onkin, sillä muuten fysiikan laboratoriotöiden selostukset ja koodaaminen hajoittaisivat täydellisesti. Onneksi viimeistä labraselkkaria viedään, joten siltä osin homma alkaa pikkuhiljaa lähestyä finaalia.

Opiskelu on muuttunut syyslukukaudelta paljon mielenkiintoisemmaksi. Tammikuussa alkoi lentokoneen järjestelmiä käsittelevä kurssi, joka on minulle ensimmäinen oikea pääaineen kurssi. Asiat ovat siellä tuttuja, koska samoja höpötyksiä käytiin läpi jo muinoin legendaarisella ilmavoimien lentoteknisellä aliupseerikurssilla Jämsän Hallissa. TKK:n kurssilla tehdään seminaarityö, jonka aiheeksi päätimme kaverini kanssa A340- ja MD-11-koneiden autopilottien toiminnan selvityksen ja niiden välisen vertailun (eurooppalainen ja amerikkalainen valmistaja). Pääaineen valintakin lähestyy uhkaavasti: tämä pitäisi tehdä maaliskuun alussa. Sävelet ovat jo selvät, ja uskonkin pääseväni mahd. paperikarsinnasta läpi ongelmitta.

Myös opiskelun "tyyli" muuttui vuodenvaihteen jälkeen kertalaakista. Nyt ei ole palautettavia pakollisia laskuharjoituksia yhdestäkään kurssista, vaan harjoituksissa joko kirjoitetaan tai koodataan. Tämä kulttuurishokki ei vielä toistaiseksi ole aiheuttanut ongelmia, sillä harkat eivät kuitenkaan valmistu ikinä, jos niitä ei ala tehdä ajoissa...

Tulipä käytyä kentälläkin pitkästä aikaa tammikuun pakkasissa: