Maratonia edeltänyt viikko kului leväten. Matkustin Barcelonaan muutamaa päivää ennen, jotta ehtisin ihmetellä kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Juoksemaan en kuitenkaan lähtenyt ennen kuin vasta sunnuntaiaamuna, jolloin maraton juostiin. Lauantai-ilta kului ranskalaisperheen kanssa illallisella (jäbät olivat lähdössä myös maratonille).
Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena, mutta viileänä. Lämpötila oli jonkin verran alle kymmenen astetta, mutta auringon noustessa ilma lämpenisi todennäköisesti lähelle 15 astetta, mikä olisi likimain ihanteellista kestävyysjuoksulle. Olin hankkinut aamupalaa, jota mutustelin hostellin aulatilassa. En edes jaksanut syödä kaikkea, mutta söin toki riittävästi. Loput pöperöt jäisivät syötäviksi juoksun jälkeen.
En ollut juossut liki viikkoon ennen maratonin lähtölaukausta. Uumoilinkin, että vauhti saattaisi aluksi olla hieman hakusessa, ja päätin seurata muutamalla ensimmäisellä kilometrillä kilometrivauhtiani. Pikaisesti lähdön jälkeen laskin päässä "aikani kuluksi", että kolmen tunnin tavoiteajalla kilometriajaksi tulee 40 kilometrillä suuruusluokkaa 180 min / 40 km ~ 4 min 30 s, mikä tarkoittaisi kymmentä kilometriä noin 45 minuuttiin. 3:20:00-loppuaikaan vastaava lukema olisi tasan 5 minuuttia. Lisäksi oli muistettava, että viimeisiin kahteen kilometriin kuluisi suuruusluokkaa 10 minuuttia. Todellisen kilometriajan olisi siis oltava nopeampi, jotta kolmen tunnin tavoite täyttyisi. Realistina kuitenkin ajattelin, etten nykykunnollani yltäisi aivan kolmeen tuntiin, mutta lähelle sitä voisi olla mahdollista päästä. Päätin juosta aluksi hieman hitaammin, jotta jaksaisin lopussa paremmin.
Eka kymppi eteni lämmitellen. Seurasin kilometrivauhtiani, ja olin likimain ensimmäisen päässälaskuni vauhdissa. Vauhti tuntui sopivan kevyeltä. Juoma-asemia tuli vastaan sopivaan tahtiin. Noin kuuden kilometrin kohdalla ohitettiin Camp Nou, FC Barcelonan kotipyhättö, jossa paikallinen futisylpeys ottaa mittaa muista suurseuroista. Camp Nou jäi lopulta yhdeksi harvoista nähtävyyksistä, jotka muistan juoksusta. Reitillä kylläkin ohitettiin useita Barcelonan kuuluisia nähtävyyksiä. Esimerkiksi Sagrada Familiaa en huomannut, vaikka mitä ilmeisimmin olen ohittanut sen reitillä. No, semmosta se keskittyminen on.
S-5: 00:24:25 (00:24:25)
5-10: 00:22:18 (00:46:43)[00:46:43]
Toinen kymppi eteni muitta mutkitta. Vauhti kiristyi selvästi. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta Barcelonan aamussa. Yleisöä oli kerääntynyt reitin varrelle kiitettävä määrä, vaikka oli varsin aikainen sunnuntaiaamu. Kannustuksesta on annettava iso käsi espanjalaisyleisölle!
10-15: 00:21:48 (01:08:31)
15-20: 00:22:06 (01:30:36)[00:43:54]
Kolmas kymppi sujui samoin kuin toinenkin. Tuntui edelleen hyvältä - ehkä jopa liiankin. Tässä olisi pitänyt luultavasti hieman himmata vauhtia. Moinen ei kuitenkaan käynyt matkalla mielessäkään. Tavoitevauhti näytti pitävän toistaiseksi, ja ajattelin, että nyt mennään.
20-25: 00:21:12 (01:51:47)
25-30: 00:21:26 (02:13:13)[00:42:38]
Viimeisellä kympillä noin 35:n kilometrin kohdalla nousi kuuluisa seinä vastaan. On uskomatonta, miten suhteellisen lyhyellä matkalla tunne muuttuu lennosta todelliseksi taisteluksi väsymystä vastaan. Yleisön kannustuksen voimalla oli kuitenkin taisteltava loppuun asti. Yleisöä oli kertynyt yhä enemmän reitin varrelle aamun valjetessa. Nyt oli jo lähes keskipäivä. Oli jaksettava juosta loppuun asti. Kävely ei olisi vaihtoehto.
30-35: 00:23:16 (02:36:29)
35-40: 00:23:18 (02:59:47)[00:46:34]
40-F: 00:10:54 (03:10:40)
Maaliin saapui uupunut mies. Hymyilytti; jaksoin loppuun asti, vaikka viimeiset kilometrit olivatkin melkoista taistelua. Toimitsijat antoivat aplodit maaliin päässeille. Tämä nosti hymyn suupielille, vaikken aivan ehtinytkään Reykjavikin ennätykseeni (3:10:11). Hävisin sille siis kokonaiset 29 sekuntia. 29 sekuntia 42 kilometrin rykäisyllä! Jäi melkoisen pienestä kiinni. Juoksin nyt taktisesti jo paljon paremmin, koska jaksoin hyvin 35 kilometriin asti. Hieman lisämalttia vielä, niin ennätys paranee selvästi. Kokemus oli kokonaisuutena mahtava!
