5. päivä, Parkano - Kankaanpää - Noormarkku, 90 km
Yöllä satoi rankasti ja ukkosti. Teltta pysyi kuitenkin kuivana sisältä. Sateen pitoa Luomankylässä valtatien 23 varrella erään rakennuksen katoksessa. Tulipa samalla laitettua pitkästä aikaa kenttälounas. Kankaanpään jälkeen kastuin täydellisesti rankassa sadekuurossa. En katsonut sadetutkaa riittävän huolellisesti ja malttanut odottaa. Tien sivuun ja vara-ajovaatteet päälle. Ongelmaksi tulee, miten näin epävakaisessa säässä saa kastuneita vaatteita kuivaksi? Lenkkarit ovat märät jo toista päivää peräkkäin, eikä megakastuminen helpota yhtään niiden kuivattelua.
Noormarkun yöpaikalla huomasin, että toinen halpis-crocsini on hävinnyt johonkin. Kävin katsomassa Noormarkussa kulkemani reitin, muttei sitä löytynyt. Kenkä lienee hypännyt kyydistä jossain vt 23:lla. Kengän häviäminen ja sen etsimisen myötä illan pitkittyminen nostivat likomärkänä ajamisesta saadun vitutuksen kolmanteen potenssiin. Eikä siinä vielä kaikki; kaiken huipuksi en löytänyt peseytymisliinaani mistään. Se lienee unohtunut Parkanon uimapaikalle, missä muistan käyttäneeni sitä viimeksi. Rahallinen tappio on onneksi näissä mitätön, mutta vituttaa armottomasti, koska vehkeille olisi ollut käyttöä heti tänään. Erityisesti sandaalin häviäminen kismittää, koska nyt on tepasteltava märissä lenkkareissa. Onneksi pääsen huomenna Porissa kauppoihin, joista saan uudet vehkeet tilalle. Tämä päivä oli kuitenkin vaikea. Lohdutukseksi yöpaikka löytyi helposti jälleen paikallisten ystävällisellä avustuksella.
Saderintama valtatiellä 23 tulossa lännestä suoraan kohti.
Kertausta jälleen kerran:
- Koko ajan olisi oltava selvillä, että kaikki tavarat kulkevat mukana. Tänään tuntui, että homma romahtaa kuin korttitalo ja vehkeet ovat ties missä.
- Sään kanssa pitää malttaa. Tähän asti olin malttanut, mutta tänään en. Tästä saan nyt maksaa märillä ajovaatteillani.
