Lippuepisodi

Füsseniin matkatakseni minun oli myös käytettävä junaa. Olin tietenkin varannut junaliput jo aikaisin kesäkuussa, ja nyt heinäkuun lopussa en taaskaan voinut siis todistaa henkilöllisyyttäni lippua esittäessäni, koska todistamiseen merkitsemäni pankkikorttini oli kadonnut. Olin keskustellut DB:n aspan kanssa tästä jo aiemmin, ja tuloksena oli, että aikaisemmin varaamallani lipulla voisi matkustaa, mutta olisi ilmoitettava konnarille, joka kirjoittaisi minulle "Fahrpreisnacherhebung"-lappusen, josta pitäisi maksaa jälkeenpäin noin 10 euron rangaistusmaksu. Hyväksyin asian, koska pääsisin hieman halvemmalla kuin varaamalla kokonaan uuden lipun, eikä vakuutusyhtiökään ole vastannut korvausvaatimukseeni toistaiseksi mitään.

No, ajattelin olla kaukaa viisas ja menin Münchenin rautatieasemalla ajoissa Füsseniin lähtevän junan konnarin luokse asiaa selvittämään. Alkeellisella saksan puhe- ja eletaidollani asian kerrottunani konnari ihmetteli hetken lippuani ja uutta Visa Electroniani ja tokaisi käsiään levitellen, ettei lippuni kirjautuisi DB:n järjestelmään lukulaitteella, koska kortti olisi "väärä". Tässä vaiheessa kaivoin esiin passini, jolla todistin olevani lipussa mainittu henkilö, ja konnarilla muuttui ääni kellossa, kun oli nähnyt myös lippuni ja uuden pankkikorttini. Ehkä "ylimääräinen" todiste riitti tässä tapauksessa osoittamaan, että olen tosiaan ostanut lippuni ihan laillisesti, vaikkei henkilötunnustani lipussa lukenutkaan. Konnari toivotti tervetulleeksi junaan ja hyvää matkaa.

Ennen paluumatkaani ongelma oli jälleen tismalleen sama, koska edelleenkään en voinut oikeastaan osoittaa virallisesti, että pankkikorttini on kateissa. Nyt ajattelin, että käyn kysymässä Füssenin aseman lipunmyynnistä, voisiko asialle tehdä jotain. Onnekseni aseman naisvirkailija puhui englantia, ja asia oli helppo esittää hänelle. Virkailijan mielestä lipun pitäisi kelvata, vaikkei oikeata todistetta olikaan esittää, kunhan kortin haltijan nimi olisi sama. Kysyin kuitenkin, olisiko häneltä mahdollista saada kirjallisena tätä, koska en kuitenkaan osaisi selittää asiaa saksaksi paluumatkan konnarille (en luottanut, että konnari puhuisi englantia). Virkailija kirjoitti lippuuni saksaksi, että alkuperäinen pankkikorttini on kadonnut, painoi aseman leiman lippuuni ja allekirjoitti vielä viestinsä. Kas kummaa, paluumatkalla lippuni meni läpi mukisematta! Paluumatkalla hyvännäköinen nuori naiskonnari kysyi yllättäen Buchloen ja Münchenin välillä lippua tarkastaessaan "Do you miss your card?" Olin niin nollat taulussa, että sain pari kertaa kysyä, mitä hän tarkoitti kysymyksellään. Tietenkin kaipasin alkuperäistä pankkikorttiani, mutten enää voinut katoamiselle mitään, ja kortti oli jo vaipunut unholaan - onhan elettävä tässä ja nyt. Nykyinen pankkikorttini oli tallella, enkä oikein voinut "kaivata" sitä. Vastattuani konnari totesi lipun kelpaavan ja toivotti hyvää matkaa. Olin hieman hämilläni, koska konnari puhui englantia. Tähän mennessä yksikään saksalainen naavapartakonnari ei ollut puhunut englantia. Poikkeus näköjään vahvistaa säännön. Matka sujui muutoin mukavasti, ja vaihdot toimivat.

Episodista voitaisiin päätellä, että saksalaiset ovat hyvin muodollisia; virallisessa asiakirjassa on oltava leima ja allekirjoitus, jotta se oikeasti pätee. Enää ei onneksi tarvitse seikkailla "väärän kortin" lipuilla, koska kaikki aikaisin varaamani liput olen nyt käyttänyt. Rangaistusmaksua minun ei lopulta tarvinnut maksaa, koska mainittua rangaistuslippulappusta ei kirjoitettu.