Ehdinpä pitkästä aikaa kirjoittamaan. Syksy oli niin kiireinen opiskelujen vuoksi, etten (m)urheilun lisäksi ehtinyt juuri muuta tekemään.

Lomalla on hienoa olla, kun ei tarvitse tehdä mitään, vaan saa olla möllöttää hoomoilasena. Kaikkien joulun tenttikauden kokeiden tuloksia ei ole vielä tullut, mutta toivottavasti kaikki menevät sentään läpi. Lentotekniikan opinnot jatkuvat jälleen keväällä kandiseminaarin ohella.

Talvi on ollut pitkästä aikaa kylmä jopa Etelä-Suomessa. Olen huomannut, että varma tapa saada ihmisten jakamaton huomio ulkona on lähteä lenkille reilun 20 asteen pakkasessa. Moni on tuijottanut pitkään luonnonvalkeaa Mascaraani, kun olen ollut juoksemassa pitkähköä lenkkiä kauniissa pakkassäässä. Joku varmaan ihmettelee, miten uskallan juosta kylmässä. Pakkanen ei ole niinkään ongelma, vaan lumi ja sen mukanaan tuoma liukkaus. Auratuilla teillä on mielestäni oikein hyvä juosta, mutta paakkuuntuneessa, juuri sataneessa lumessa juokseminen on todellista tarpomista. Tällöin maltti on valttia: vauhti kannattaa pitää sopivan hiljaisena, mikä säästää jalkoja.

Toinen ongelma kylmässä on veden fysikaalinen ominaisuus: juomaputelit jäätyvät kiinni tarpeeksi kauan ulkona oltuaan. Vaikka täyttäisin pullot kuumalla vedellä lähtiessäni, ne ehtivät silti jäätyä. Nestehukka ei ole onneksi iskenyt vielä kertaakaan. Lisäksi pullonhyväkkäillä on välillä taipumus pudota vyöstä, minkä saatan joskus huomata vasta perillä. Siinä sitä etsimistä onkin...