Päivän epistola näytti seuraavalta:
Ykkönen piti vain vaivattomasti poimia suppamaastosta. Näkyvyys oli hyvä, ja maastonmuodot erotti helposti. Kakkonen ei jostain syystä ollutkaan niin yksinkertainen, vaikka jo pelkästään suota kiertävää polkua etenemällä olisi päässyt todella lähelle. No, ilmeisesti "ryhmänpaine" vaikutti psykologisesti, koska näin suon laidalla jo aiemmin rastin, jota kohti muut etenivät. Päätin juosta itsekin kyseiselle rastille, vaikken ollut lainkaan varma, onko kyseessä oman ratani rasti. Ei ollut. Tästä olikin sitten jo hieman hankalaa löytää suuntaa omalle rastilleni, koska vierasta rastia ei tietenkään ollut merkitty omalle kartalleni. Kakkonen löytyi pienen etsimisen jälkeen.
Kolmoselle meinasin lähteä jostain kumman syystä väärään suuntaan. Olisi vain pitänyt uskoa kompassia heti aluksi, vaikkei ollut mitään erityistä syytä olla uskomattakaan. Ehkä oma intuitiivinen kuvitelma "oikeasta" suunnasta oli niin voimakas, että halusin uskoa sitä. Onneksi tulin hyvin pian järkiini, ja tajusin, että menen aivan väärään suuntaan. Kolmonen löytyi muutoin ongelmitta, kunhan vain olin lähtenyt oikeaan suuntaan. :D
Nelonen oli mielestäni päivän hankalin. En osannut lukea, että kartalla vihreällä pohjalla merkitty suo tarkoittaa "huonokulkuista" tai puiden kasvamaa suota, joka muistuttaa metsää. Tämä sekoitti pasmani varsin tehokkaasti, enkä mitenkään jaksanut uskoa, että ylittämiäni ojia olisi edes merkitty karttaan, koska en ylittänyt niitä "avosuolla". Tämä käsitys siis johtui puutteellisesta kartan tulkinnasta. Jälkeenpäin ajatellen suot oli merkitty aivan oikein. Nelosta etsittiin useammankin kaverin voimin, mutta kun kumpareet löytyivät metsäsaarekkeesta, rastikin näkyi pian.
Nelosen jälkeen maaston tyyppi muuttui täydellisesti. Suolta noustiin kuivaan suppamaastoon. 5-12-rastit löytyivät helposti suppien lomassa juosten tai pohjalta harjanteelle nousten. Rastien 12 ja 13 välin olin hieman hukassa. Tein virheen, koska en selvittänyt kovin tarkasti, missä kohdassa karttaa olen, vaan menin toisen suunnistajan takana. Tiesin summittaisesti, missä olen, mutta tarkkaa sijaintia en osannut sanoa. Rastin 13 luoteispuoleisen aakeen laakeen kohdalla päättelin maastosta, missä menen. Tämän jälkeen arvasin, missä 13 on, vaikka vastaan tuli pari muuta rastia, joiden numeroita en tarkistanut.
Rasti 14 löytyi kohtuullisella vaivalla, vaikka heitinkin turvat maastossa ennen sitä. No, onneksi selvisin sukeltamisestani vammoitta. Viimeinen rasti (15) löytyi jo ihan muita seuraamalla, koska se veti porukkaa puoleensa magneetin tavoin. 335 taisi olla todella monen radan viimeinen rasti ennen maalia.
Loppuaikani oli 1:07:27, ja ylsin sijalle 29/146. Väliaikoja sijoituksineen:
2:56 (44)
9:45 (53)
15:20 (77)
22:25 (81)
29:55 (60)
31:38 (59)
35:09 (57)
39:25 (46)
41:44 (39)
45:00 (40)
47:50 (37)
50:07 (32)
56:44 (30)
1:03:00 (29)
1:06:31 (29)
1:07:27 (29)
Rastiväliajat sijoituksineen (sijoitus tarkoittaa, miten nopea olin kyseisellä välillä):
S-1: 2:56 (44)
1:2: 6:49 (70)
2-3: 5:35 (114)
3-4: 7:05 (90)
4-5: 7:30 (25)
5-6: 1:43 (4)
6-7: 3:31 (61)
7-8: 4:16 (33)
8-9: 2:19 (21)
9-10: 3:16 (49)
10-11: 2:50 (29)
11-12: 2:17 (22)
12-13: 6:37 (40)
13-14: 6:16 (25)
14-15: 3:31 (33)
15-F: 0:56 (4)
Suunnistus meni mielestäni ihan hyvin kakkos- ja nelosrasteja lukuunottamatta. Jos olisin selvinnyt niistä kunnialla, olisi loppuajasta ollut mahdollista tiristää muutama minuutti. Oli todella kiva juosta, kun maasto sen mahdollisti!
Illalla kävimme kelkkaradalla irrottelemassa, kun suunnistuksen sprintin MM-töllölähetysten välissä oli hetki aikaa. Kelkkailu oli varsinaista vauhdin hurmaa. Pidimme leikkimieliset "kiihdytyskisat": kuka uskaltaisi ajaa kelkalla kovinta vauhtia? Mittaukseen käytettiin älypuhelimen tracker-ohjelmaa. Oma maksiminopeuteni oli hikiset 36 km/h, kun voittaja paineli pitkästi päälle 45 km/h. Hauskaa oli!
Illalla kävimme vielä suunnistuskauppakojuissa, joita on Rukan hyppyrimäen juurella Fin5-kisojen vuoksi kuin sieniä sateella. Laitoin rahan haisemaan ja ostin suunnistuskengät sekä säärisuojat. Laji ei todennäköisesti muutu näillä yhtään nopeammaksi, mutta mukavuus ja pito maastossa parantunevat.
Huomenna Fin5:ssä on jälleen välipäivä, mutta iltapäivällä on tarjolla iltarastit A-, B- ja C-pituisilla radoilla. Eiköhän siellä tule käytyä treenaamassa. Kaikenlaista hullua sitä välipäiväksi keksitään....
