Tapasin samalla reitityksellä matkanneen nuoren suomalaisen palomiehen, joka sattui olemaan vieläpä CERNissä töissä. Genevessä hän huomasi, että tuntee jopa työnohjaajani!
Ensimmäiseksi pääsin hieman yllättäen töihin (jo ensimmäisenä päivänä!). Homma oli kevyttä fotonien sieppaamiseen tarkoitetun pleksilasilevyn teippausta ulkopuolisen valon pääyn estämiseksi levyyn, mistä englantilainen työntekijä näytti mallia, miten työ tehdään oikein. Seuraavaksi kävin ohjaajani kanssa täyttämässä CLOUD-projektissa käytettävän jäähdytyskoneen nestetankin. Neste oli poistettu huoltotöiden vuoksi, ja nyt koneen järjestelmä oli täytettävä kokonaan uudelleen. Järjestelmää täytettäessä nesteen on kuitenkin kuljettava käymättömän pumpun läpi, jolloin täyttyminen on hyvin hidasta. Tämä jäikin kesken ja tehdään huomenna loppuun.
Nesteen tankkaamisen jälkeen lähdimme St. Genis-Pouillyn kylässä sijaitsevaan CERNin asuntolaan, jossa minulla on huonevaraus ensimmäiselle viikolle. Tänä aikana olisi tarkoitus löytää asunto, jossa voisin asua kesällä muutaman muun suomalaisen kesäharjoittelijan kanssa. Ilokseni sain kuulla, että ensi viikoksi on jo saatu varattua uusi asunto, joten asuntolassa ei tarvitse (toivottavasti) viettää kovin pitkää aikaa. Asuntolan huone on mallia perusopiskelijaboxi, jossa on sänky, pöytä, pari vaatekaappia ja lavuaari. Suihkutilat, vessat ja keittiö jaetaan muiden huoneiden asukkaiden kesken. Tässä ei oikeastaan ollut mitään uutta; onhan opiskelija tällaiseen asumiseen jo tottunut. Moinen ei tosin enää huvita, vaan 3 vuotta Teekkarikylässä riitti! :P
Asuntolaan siirtymisen jälkeen sain ohjaajaltani ohjeet, mistä löydän lähimmän ruokakaupan ja ravintoloita, joissa voin hoitaa murua rinnan alle. Läksin ohjeiden mukaisesti kävelemään, ja aikani tallusteltuani saavuin itse StGenin kylään, joka on mukavasti Jura-vuoriston kupeessa. Näin Alpit ensimmäisen kerran lentokoneesta Geneveä lähestyttäessä, mutta kävellessäni tienvartta pitkin loksahti leukani - niin komiat maisemat ovat.
Päivän koomisin esitys oli kuitenkin, kun koitin käydä ostoksilla. Rehellisesti on myönnettävä, ettei sanavarastoni riitä juuri mihinkään! :P Idea olisi kyllä sanottavana, mutta kun lause katkeaa sopivasti sanaan, jota ei muista, niin sitten sitä pulassa ollaankin. Asiaa ei tietenkään helpota, että ranskalaiset eivät tosiaan puhu juurikaan englantia. Tämänkin sain karvaasti kokea kaupassa. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta, ja alkuhan se aina hankalin... ;)
Viimeinen mielnkiintoinen kokemukseni oli, että kastuin palatessani kaupasta. Nousi ukonilma, ja satoi. Jäipähän jotain ainakin mieleen ja muisteltavaksi tulevaisuuden pappavuosille. Lohdutukseksi sain viritettyä netin toimivaksi, ja pääsin avautumaan tähän päivän kuulumisistani. Huimaa on ollut, ja mitähän seikkailuja täällä vielä odottaakaan...
Lisää kuvia tulee, jahka otan niitä.
