30. elokuuta 2011

Suomi, Finland

Kotona ollaan taas. Olipa hienoa taas astua kotimaan kamaralle kolmen kuukauden breikin jälkeen. Vaihteeksi jopa ymmärrän paikallisten käyttämää kieltä.

Viimeinen työpäivä oli varsin kaksijakoinen: oli hyvästeltävä työkaverit ja muut opiskelijat, mutta toisaalta työt päättyivät ja tuntui hienolta, kun tiesin, että kotimaa odottaa seuraavana päivänä. Kyselin mahdollista lopputyöpaikkaa FST:n työntekijöiltä, ja jotain saattaisi olla tarjolla keväällä. Täytyypi jälleen vain olla aktiivinen ja viskata mailia eri henkilöille. Saksassa on myös miljoona muuta laitosta (tekniset yliopistot, DLR-instituutti), joista voisin myös saada suoraan lopputyöpaikan. Eräänä etuna olisi tietenkin mainittava, että olen käynyt Hampurissa harjoittelussa; olen ainakin jollain tavalla nähnyt saksalaisen työkulttuurin. Tiedä häntä, vaikka vielä päätyisin Hampuriin tekemään dippatyötäni!



Vaikka muuan keihäänheittäjä muinoin väittikin, että Saksa on paska maa, ei asia ole aivan näin yksioikoinen. Siellä on käytävä itse ja nähtävä, millainen paikka se on. Hienoja muistoja jäi taas kerrottavaksi pappavuosille: lentokoe, nettitutkan kyttääminen ja lentokonespottaus kesken työpäivien, Belgian keikka, mara Füssenissä ja paljon muuta. Hampuriin kannatti ehdottomasti lähteä. Suosittelen ehdottomasti käymään, jos tilaisuus tarjoutuu!


25. elokuuta 2011

Ihmemaa

Hampurissa on pysyvä Miniatyr-Wunderland -pienoismallinäyttely. Esillä on kaikenlaisia pienoismalleja. Näyttelyyn on pyritty luomaan eri maanosia kuvaavat pienoismaailmat, mistä näyttely on saanut nimensäkin. Valaistusta säädetään yön ja päivän esittämiseksi. Illuusio on huikea. Mallien yksityiskohtaisuus niiden kokoon nähden on aivan uskomatonta.









Näyttely oli kerrassaan huikea. Se lienee yksi Hampurin suosituimmista nähtävyyksistä, ja torstaina iltapäivälläkin oli sakkia reilusti paikalla, muttei kuitenkaan tungokseksi asti. Suosittelen!

22. elokuuta 2011

Nelipyöräisiä

Kun kesällä ei muuten ole saatu vielä kulkupeleistä tarpeeksi, niin pitipä vierailla automuseossa, missä on esillä jos jonkinlaista härveliä. Pitemmittä jorinoitta itse asiaan - suurin osa kuvista on albumissa.










Grande Finale

Tänään pidin loppuesityksen kesän työstäni. En edes nukkunut viime yönä kunnolla, koska tiesin, että tänään pitäisi ekan kerran oikeasti leikkiä asiantuntijaa ja osata jotain. Jännitti. Hetkittäin jännitys helpotti treenaamalla esitystä tai höpisemällä muiden kanssa. Lopulta kuitenkin jännitin myös esityksen aikana, mikä osin näkyi ja kuului; esimerkiksi siirtyminen kalvolta toiselle ei ollut kovin sujuvaa. Saatuani kiitoskelmun esiin ja lopettaessani esityksen oloni helpottui suunnattomasti - kolmen kuukauden työ oli saavuttanut kliimaksinsa. Loppukysymyksiin oli helppoa vastata, koska kukaan ei esittänyt erityisen vaikeita kyssäreitä.

Palaute oli lähestulkoon positiivista. En edelleenkään muistanut sanoa kaikkea aikomaani, ja yleisölle varmasti näkyi, että minua hermostutti, enkä ollut aivan oma itseni - ohjaajani ainakin huomasi tämän. Hän kuitenkin sanoi, että esitys oli muutoin asiallinen. Mitään oleellista ei puuttunut. Viime viikolla pidimme kenraaliharkan, ja nyt olin tehnyt hieman parannuksia alkuperäisiin kalvoihini. Oikealle yleisölle esiintyminen on kuitenkin aivan eri juttu kuin omalle ohjaajalle yksityisesti harkassa - ja vieläpä vieraalla kielellä! 23 kelmun esittämiseen kului karvan alle 27 minuuttia. Esityksessä tosin tuntui, että kahlaan settiä läpi aivan hirmuista vauhtia; en nimittäin katsonut kelloa, enkä tiennyt ajan kulumisesta mitään. Luulin, että esitys kesti vain vartin, mutta olihan se onneksi pidempi.

Esiinnyin nyt kolmannen kerran puhtaasti enkuksi. Ei se ole helppoa vieläkään, mutta ohjaajani viisauden mukaan treenaamalla oppii parhaiten. Nyt tiedän, millaista on tehdä dippatyön esityksen tasoinen setti - tähän ohjaajani vertasi työtäni.

Yllätyin täysin, kun lopuksi sain FST:ltä henkilökohtaisen lahjan. En osannut odottaa tällaista. En ole vielä edes avannut pakettia, enkä tiedä, mitä se sisältää. Lahjaa porukan edessä ojentaessaan samainen proffa totesi vilpittömästi olevansa tyytyväinen tekemääni työhön, joka ilmeisesti eteni oikeasti kukonaskelin tämän kesän aikana: kuulemani mukaan viime kesänä ei edennyt käytännössä
ollenkaan toisen opiskelijan tekemänä, vaikka tavoite oli liki vastaava. En voinut kuin myötäillä, kiitellä ja ihmetellä huuli pyöreänä. Ilmeisesti lafka sai, mitä minulta halusi. Jäi mainio fiilis. :)




19. elokuuta 2011

Sitä saa, mitä tilaa. Toiveeni ei näemmä kaikunut kuuroille korville, vaan Emiratesin pullukka osui tänään linssin eteen.



Myös erikoisemman lentoyhtiön A321 kävi koelennolla. A320-koneperhe on edelleen Arbuusin myyvimpiä tuotteita, ja valmistuvia yksilöitä koelennetään Finkenwerderissä päivittäin.



Viimeinen viikonloppu Hampurissa on edessä. Viikon päästä olisi palattava Suomeen. Maanantaina pidän työstäni loppuesityksen.

18. elokuuta 2011

Dösiä

Nämä härvelit lentävät vähän väliä. Niistä alkaa tulla arkirutiinia. Qantas, Singapore Airlines tai Emirates saisi lentää välillä, kun korealaisia ja kiinalaisia on jo nähty riittävästi.




Kokeilinpa luoda pienen panoraamakuvan Finkenwerderin Airbusin tehtaalta aiemman keikan kuvista yhdistelemällä:


17. elokuuta 2011

Berliinistö

Viime viikonloppu sujui Berliinissä. Olihan valtakunnan pääkaupungissa käytävä, kun kerran tänne asti on vääntäydytty. Menomatka ei sujunut kommelluksitta. Yritin nostaa rajaa Sparkassen kortillani, mutten muistanut sen pirulaisen tunnuslukua. Luulin kirjoittaneeni sen kännykkääni salakielisenä, mutta paskan ketut, kun väärin olin vielä laittanut senkin. Olin matkalla Altonan juna-asemalle luotijunaan, ja pikkuhiljaa takaraivossa alkoi jyskyttää ajatus, että nuhasta toipumisen lomassa olisi vielä spurtattava junaan. Ehdin syöttää tunnusluvun väärin kaksi kertaa, ja päätin, etten edes yritä kolmatta, vaan vaan varmistan luvun kotona sunnuntaina ja maanantaina. Asemalle sai kävellä ripeästi. Ehdin kuitenkin junaan, vaikkakin selkä hiestä märkänä.

Berliiniin saavuttuani piti ensimmäiseksi etsiä hostelli, josta olin huoneeni varannut. Nyt luotin kananmuistiini, enkä tulostanut karttaa tai reittiohjetta. Olin katsonut ne perjantaina töissä, ja uskoin muistavani ne ulkoa. Hostelli löytyikin helposti. Se oli hyvin samantyyppinen kuin viime syksyn Hampurin matkalla: iso, kliininen ja siisti. Yöt sai nukkua rauhassa, vaikka jostain ihmeen syystä liki 10 kämppistäni eivät tajunneet, että huoneen lämpötila oli saunaan verrattavissa ja kosteusprosentti liki 100, ellei ikkuna ollut auki.

Berliini on aivan hemmetin iso. Nähtävyyksien välillä saa tosiaankin ajaa metrolla pelipaikoille päästäkseen, kun Hampurissa kaikki "pakolliset" nähtävät ovat käytännössä kävelymatkan päässä.






Kävin moikkaamassa Berliinissä koulukaveriani Suomesta. Hän esitti muutaman ajatuksen, missä Berliinissä voisi käydä. Omina toivenani olivat vain Alexanderplatz, Brandenburgin portti, muuri ja tekniikan museo. Ilkka sen sijaan esitti hieman eksoottisempia kohteita, joita toisaalta ilmailufriikki ei voinut vastustaa: mm. Tempelhofin lentoasema ja Gatowin ilmailumuseo olisivat varmasti mielenkiintoisia paikkoja. Kun sääennustekin suosi, olisi ainakin Tempelhofissa mukava käydä käppäilemässä ja tsekkaamassa monumentaalisen arkkitehtuurin helmiä. Vähintään yhtä mielenkiintoiselta vaikutti myös jenkkien käytöstä poistettu tutka-asema aivan kaupungin laidalla. Käymättä jäi silti vielä monen monituista mielenkiintoista paikkaa. Yksi viikko ei millään riittäisi kaikkien läpikäymiseen, ja viikonlopussa ei kerkiä kuin korkeintaan pieraista pari kertaa ja ajaa vähän metrolla, kun on jo palattava takaisin kotikonnuille.







Döneri oli halvempaa Berliinissä kuin Hampurissa. Halvimmillaan maksoimme peruskebusta tähtitieteelliset kaksi euroa, mitä voi pitää jo asevelihintana. Hamsterissa olen nähnyt dönerin halvimillaan 3,5 euron hintaan myynnissä, mikä on ilmeisestikin täyttä ryöstöä. Ehkä sijainti vaikuttaa asiaan: onhan Hampuri Länsi-Saksan alueella. Berliinissä oli Saksain välinen raja, ja idän vaikutus saattaisi näkyä muutoinkin kuin kaupungin itäosissa. Toisaalta kyseinen halpisdöneri (oli muuten ihan hyvää, omnomnom) myytiin erään metroaseman kupeessa kojusta, jolla ei pöytiä ollut kuin yksi tai kaksi, ja penkkejäkin oli tasan kaksi. Millainenkohan tilavuokra kyseisellä kojulla on?






Lauantai kului kaupungilla kierrellessä, Tempelhofissa ja tutka-asemalla. Sunnuntaina suuntasimme Gatow'n ilmailumuseoon, joka sijaitsee tovin matkan päässä keskustasta. Gatow on entinen brittien hallinnoima lentotukikohta, joka on nykyisin poistettu käytöstä. Kentän sulkeuduttua sen alueelle on kerätty kylmän sodan lentokoneita muistuttamaan Saksan historiasta. Vermeet ovat mielenkiintoisia suihkariaikakauden lapsille, ja niitä on paljon! Harmi vain, ettei koneita pääse tyypittämään edes kylminä. Gatow'ssa vierähtikin odotettua enemmän aikaa, ja keskustaan palattuamme olikin enää pari tuntia aikaa käydä tekniikan museossa. Päätimme kuitenkin käydä siellä, kunhan skippaisimme kaiken turhan skeidan ja menisimme suoraan asiaan - eli ilmailuun!

Gatowin ilmailumuseon kuvat


Ilkalle kiitos "isännöimisestä"! :)

5. elokuuta 2011

Kesken työpäivän oli jälleen heittäydyttävä ilmailun maailmaan ja suhailtava Finkenwerderin spottauspaikalle. Pikkulinnut olivat laulaneet, että kiinalaiset "esittelevät" tänään koreaa A380-tuubiaan. Todellisuudessa kyseisellä härvelillä kokeiltiin keskeytettyä lentoonlähtöä (Rejected Take-off, RTO). Yhtä kaikki, yleisöä oli jälleen paikalla, kun aamun sade oli vaihtunut iltapäiväksi kuumaan poutasäähän. Jälleen yksi ennennäkemätön yhtiö on saatu "kortille"!







Päivän huumoripläjäys koettiin lounaalla, kun päälläni sattui olemaan romantiikkamaratonilta saamani tekninen T-paita. Opiskelijat huomasivat tämän, ja paras piikitys oli, että maratoniahan juostiin kepeän romanttisesti käsi kädessä lauleskellen...