Ruotsissa - Patria Helicopters ja KTH

Perjantaiaamuna singahdimme Arlanda Expressillä Arlandan lentoasemalle, mistä meidät haettiin Patria Helicoptersille. Nyt vierailu oli tavanomaisempi eiliseen Saabiin verrattuna, mutta erikoisuutena Patria tarjosi lounaan. Esitys oli tyypillinen yrityksen yleiskuvaus, ja väärän sanavalinnan takia saimme kuulla myös yleisesittelyn Patriasta. Enemmän kiinnosti Helicopters-osasto, joka siis toimii Arlandassa. Luennon toisessa osassa kuulimme paljon hyödyllistä tietoa ilmailumääräyksistä, niiden hierarkiasta sekä niiden vaikutuksesta esimerkiksi käytännön suunnittelutoimintaan. Tätä kiertokulkua ei ollut esitetty edes TKK:lla näin selvästi, vaan Patrian esitelmöitsijä veti pisteet kotiin omaperäisellä tyylillään. Luennon päätyttyä kiersimme hallia ja ihmettelimme erilaisia helikoptereita laitteistoineen.









Patrialta palattaessa meinasi käydä käpy Arlandassa, kun ostin ARN Expressiin paluulippuja. Ostin kuusi lippua, jotka kaikki tulostettiin erikseen. Liput tulostuivat pieneen lokeroon yksi kerrallaan, ja aioin ottaa ne kaikki kerralla lokerosta. Kantta avatessani päällimmäisin lippu kuitenkin sujahti takaisin koneen sisuksiin, eikä sitä saanut takaisin amatööriteekkaritaskuvarkaiden sorminäppäryydellä. Mietittiin, mikä neuvoksi, koska lipusta oli maksettu, mutta itse lippu jäi saamatta. Menin kysymään asiasta infoon, koska aikaa oli vielä hetken verran (KTH:n vierailuaika lähestyi, eikä vielä edes oltu keskustassa). Asiaa hetken selvitettyäni kutsuttiin teknikko paikalle, joka avasi lippuautomaatin etukannen. Sieltähän lippu putosi lattialle! Onneksi teknikko tuli ajoissa, ja ehdimme sopivasti keskustaan menevään junaan, ja aikaa olisi vielä metrolippujenkin ostamiseen T-Centralenissa. Matka sujui ongelmitta, ja T-Centralenissa lippujen hankkiminen oli varsin vaivatonta SL:n toimistossa. Ehdimme lopulta KTH:lle tismalleen sovittuun aikaan.

KTH:lla kuulimme nuoren proffan pitämän esitelmän KTH:n lentotekniikan opiskelusta ja laitoksesta itsestään. Mukavan kaverin pitämästä esityksestä jäi käsitys, ettei lentotekniikan opetus välttämättä olekaan TKK:lla aivan niin huonoa kuin aiemmin olin kuvitellut. Opetusmenetelmät saattavat olla hieman erilaiset, mutta samat asiat KTH:llakin opetetaan, vaikkakin kurssien sisällöt vaihtelevat TKK:hon verrattuna.

Viimeiseksi kävimme ihmettelemässä KTH:n alisoonista tuulitunnelia. Ensivaikutelma siitä oli, että se on tasan sama kuin TKK:n aerodynamiikan laboratorion alisooninen tunneli. Ei olisi ihme, vaikka TKK:n tunneli pohjautuisi KTH:n rakennelmaan; niin samanlaiset tunnelit ovat. Hiivatin hyvännäköinen jatko-opiskelija esitteli meille laboratorion laitteita ja lentokoneiden tuulitunnelimalleja. Oli hiljaista porukkaa, kun kukaan ei uskaltanut kysyä mitään sievältä naiselta.



KTH:lta päästyämme olin huojentunut. Tiesin, että EA Hikin pj-toimikaudelleni suunnittelemani päätavoite oli toteutunut ja ilmeisen onnistunut - enää oli päästävä kotiin Suomeen, mikä olisi käytännössä vain muodollisuus. Loppuillallisella analysoimme excua ja kyselin, mitä olisin voinut mahdollisesti tehdä toisin excua järjestäessäni. Kaikki olivat tyytyväisiä, ja erityisesti Saab AB:n vierailua kiitettiin. Lisäksi näissä kirjoituksissa kuvaamani kimurantit tilanteet ja kuolemattomat lausahdukset ovat edelleen ehdoton röhönaurun lähde ja muistelemisen kohde koulun kerhohuoneella kahvia hörppiessämme.




Linkki kuviin Ruotsin exculta

Ruotsissa - Saab AB

Euroavia Helsinki kävi pienellä teollisuusvierailulla Ruotsissa syyskuun alussa. Kohteina olivat Saab AB, Patria Helicopters ja KTH, joista Saab oli etukäteen ylivoimaisesti mielenkiintoisin Gripen-hävittäjänsä vuoksi. Saab olikin excun pääkohde.

Matka alkoi aikaisin keskiviikkoaamuna lentämällä Tukholmaan. Olin likellä myöhästyä lennolta, kun olin lähdössä Kaivokselasta lentoasemalle: ensimmäisen linkun pysäkille kävellessäni huomasin muutaman sata metriä ennen pysäkkiä, että siellähän se prkl menee. Olin ilmeisesti lähtenyt liian myöhään liikkeelle. Muutaman pikasoiton jälkeen kävi ilmeiseksi, etten pääsisi kenenkään kyydillä lentoasemalle, vaan olisi keksittävä pikaratkaisu. Muistin, että kahden bussinhyväkkään välillä oli vaihtoaikaa noin 10 minuuttia. Aikaa seuraavan bussin lähtöön Vantaanlaakson vaihtopysäkiltä oli vielä noin 15 minuuttia, ja olin edelleen Kaivokselassa. Päätin pinkaista pienen aamulenkin kimpsuineni. Ojan poikki kengät mutaisina oikaistuani ehdin kuin ehdinkin lentokentälle menevään bussiin, vaikkakin hiestä märkänä.



Edellä kuvailemani episodi oli lopulta matkan pahin "vastoinkäyminen". Ehdimme kaikkialle ajoissa sopivan löysän aikataulun vuoksi. Etukäteen hankkimani opiskelijoiden junaliput kelpasivat konnareille mukisematta (passia saati opiskelijakorttia ei kysytty). Stokiksessa liikkuminen oli varsin vaivatonta kävellen ja Tunnelbanalla. Arlandassa toimineelle Patrialle kruisailimme Arlanda Expressillä, joka on varsin mainio - joskin hintava - yhteys keskustasta lentoasemalle. Nuorisolle (max 25 v) liput sai puoleen hintaan, ja ostin kaikille sellaisia. Ekan kerran passia kysyttiin iän todistamiseksi vasta viimeisellä STO-ARN-siivulla lauantaiaamuna paluumatkalle lähdettäessä.



Keskiviikkona söimme lounaan paikallisessa rautatieaseman Burger Kingissä ja hyppäsimme Linköpingiin lähteneeseen junaan. Ruotsi on hyvin samanlaista aakeeta laakeeta kuin Suomikin, ja maisemat olivat kovin tutun näköisiä matkalla. Olin tulostanut netistä ostamani liput jo aiemmin, jotta ne olisi helppo esittää junassa. En tietenkään ollut huomannut, että koulussa lippuja kaksipuoleisina tulostaessani toiselle puolelle tulisi eri henkilön menolippu! No, junassa lippuja näyttäessämme ensimmäisen "parin" nuori mieskonnari ymmärsi hyvin, mutta toiselle parille hän sen sijaan tokaisi humoristisesti "You are so green" viitaten käytännössä mitättömään paperinsäästämiseen. Repesimme nauruun.



Linköpingissä etsimme ensin hotellin, josta olin varannut kaksi huonetta yhdeksi yöksi: torstaina Saabin vierailun jälkeen oli määrä palata Tukholmaan. Hotelliin kirjauduttuamme päätimme vierailla Ruotsin ilmavoimien museossa. Museo oli upea: näytteillä oli hurjasti lentokoneita eri aikakausilta, ja mikä parasta suihkarifanille, kokonainen halli oli pyhitetty kylmän sodan härveleille: lentokoneessa pitää olla suihkumoottori, ja mielellään vielä jälkipoltin. ;)












Linkki museokuviin

Päivän huumoripläjäys koettiin Linköpingissä museosta palattaessa, kun museon bussipysäkillä ei ollut lipunmyyntiautomaattia. Edelliset lippumme olivat wanhentuneet jo kauan sitten, ja uudet olisi ollut saatava. Ryhmämme jäsen JVä nousi ensimmäisenä linkkuun, ja kysyi, myykö kuski lippuja. Kyllä myi. Voiko maksaa kortilla (käteistä ei ollut riittävästi)? Ei. Sitten oli selitettävä, että uusi lippu pitäisi saada kuitenkin jollain tavalla, mutta homma muuttuisi hankalaksi. Tilanne alkoi jännittyä, koska bussin olisi jatkettava matkaa. Kuski totesi nyt ykskantaan wanhoista lipuistamme "No problem!", ja huikkasi, että nouskaa autoon, ja jatketaan matkaa.

Seuraavana päivänä oli vuorossa vierailu Saabille. Olin varautunut tavanomaiseen excuun, jossa tarjotaan korkeintaan pullakhvit, kuunnellaan tunti höpinää ja käydään hallikierroksella ihmettelemässä hieman lentokoneita. Vielä mitä, kun Saab löi meidät aivan ällikällä! Ensin oli vuorossa tervetuliaiskahvit, mistä päästiin sujuvasti Saab AB:n yleisesittelyyn. Tämän jälkeen hävittäjälentäjä tuli esitelmöimään Gripenistä. Hän ei kuitenkaan tyytynyt pelkästään luettelemaan Gripenin ominaisuuksia, vaan siirtyi omalle osaamisalueelleen hävittäjätaktiikkaan. Tämähän ei sinänsä liittynyt enää Gripeniin mitenkään erityisemmin, mutta oli todella mielenkiintoista kuultavaa. Lisäksi satuin wanhana falconistina kysellä mielenkiintoisia kysymyksiä ilmataisteluun liittyen, koska samat asiat pätevät niin virtuaali- kuin todellisessakin maailmassa. Lentäjän esitys oli mielenkiintoinen, vaikka karkasikin aivan sivuraiteille jo alussa. Mitäpä pienistä, kun yleisö nautti. Saimmehan aikaan suuren taktiikkakeskustelun; kaveri olisi voinut luennoida vielä tunteja taistelutaktiikasta!

Ilmataistelun pyörteistä selvittyämme oli seuraavana vuorossa kahden nuoren työntekijän esittely. He molemmat olivat hiljattain valmistuneita. Ensimmäisenä esiintynyt oli lukenut käytännössä tuotantotaloutta AMK-tasoisena (mahdollisesti, tällainen kuva jäi). Esityksen päätteeksi kysymyksiä pyydettäessä jäsenemme AN heitti pikaisesti "Let's go to the next presentation!" kiteyttäen käytännössä koko ryhmän ajatukset yhteen lauseeseen. Toinen työntekijä oli kvanttimekaniikkaa (!) opiskellut diplomi-insinööri, joka oli lopulta päätynyt Saabille lentoteknisiin tehtäviin. Olimme hieman hämillämme, mutta toisaalta tämä oli jossain määrin ymmärrettävää: DI:n tärkein oppi on kyky ratkoa ongelmia, eikä ongelmalla itsellään ole niin suurta merkitystä. Toki lentotekniikan tuntemus auttaa ymmärtämään ongelmia, mutta välttämätöntä tämä ei ole.

Seuraavaksi menimme lounaalle Saabin seuruuen kanssa. Juttelimme niitä näitä suomalaisen ja ruotsalaisen yliopiston ja koulutuksen eroista. Lounaalla oli peräti kolme ruokalajia (en enää muista tarkemmin, mitä oli safkaksi)! Homma oli selvästi mietitty loppuun asti.

Evästettyämme aloitimme hallikierrokset. Ensin kävimme Saab Aerostructuresilla katsomassa lentokoneenosien valmistusta. Saab AB valmistaa osia Airbusille ja Boeingille. Mielenkiintoista oli nähdä, miten näiden kilpailijoiden valmistuslinjat olisi eroteltu toisistaan. Käytännössä välissä oli vain seinä, mutta työntekijät saattoivat aivan hyvin kävellä toisen valmistajan linjan puolelle näkymiä ihmettelemään. Ehkä alihankkijalla ei ole kovin suuria liikesalaisuuksia eri lentokonevalmistajilta, ja eri valmistajien osia voidaan luoda rinnan.

Aerostructuresilta saimme autokyydin Gripenin kokoonpanolinjalle. Tätä oli odotettu! Siellähän niitä oli hallissa enemmän tai vähemmän paloissa. Hallissa oli myös yksi täysimittainen mallihävittäjä, joka oli tosin rakennettu näyttelyesineeksi. Se oli tarkoitettu erilaisia messuja varten. Sen ohjaamo oli lähes aito - pääsipä sitä tyypittämäänkin. Mieleeni muistuivat taannoiset Hornet-apumekaanikkoajat Gripenin ohjaamon nippeleitä ja vipstaakeja silmäillessäni ohjaamossa istuessani.

Gripen-hallin jälkeen kävimme vielä lähtöpisteessä neuvotteluhuoneessa juomassa läksiäiskahvit ja kuuntelemassa rekrytointipuheita. Kävi ilmi, että Saabille olisi myös mahdollista päästä tekemään lopputyötä, kunhan osaisi kysyä oikealta henkilöltä tai löytäisi ilmoituksen nettisivuilta, jotka ovat hieman sekavat (keväällä ensimmäisen kerran firmaan yhteyttä ottaessani jo pelkän yhteydenottolomakkeenkin löytämiseen kului varmaan vartti).



Saabilta palasimme Linköpingin hotelliimme hakemaan matkatavaroitamme, koska edessä oli junamatka Tukholmaan. Tukholmassa kirjauduimme hostelliin, etsimme illallispaikan ja käppäilimme kaupungilla. Erikoisuutena saimme hostellistamme paremman huoneen kuin olin alun perin varannut, koska varaamaani 8 hengen huoneeseen ei ollut kuutta paikkaa. Saimmekin lopulta yksityisen 6 hengen huoneen, jossa oli oma vessa, keittiö, ja jopa sauna! Saunahan oli kokeiltava ensi tilassa illalla!