Ruotsissa - Patria Helicopters ja KTH

Perjantaiaamuna singahdimme Arlanda Expressillä Arlandan lentoasemalle, mistä meidät haettiin Patria Helicoptersille. Nyt vierailu oli tavanomaisempi eiliseen Saabiin verrattuna, mutta erikoisuutena Patria tarjosi lounaan. Esitys oli tyypillinen yrityksen yleiskuvaus, ja väärän sanavalinnan takia saimme kuulla myös yleisesittelyn Patriasta. Enemmän kiinnosti Helicopters-osasto, joka siis toimii Arlandassa. Luennon toisessa osassa kuulimme paljon hyödyllistä tietoa ilmailumääräyksistä, niiden hierarkiasta sekä niiden vaikutuksesta esimerkiksi käytännön suunnittelutoimintaan. Tätä kiertokulkua ei ollut esitetty edes TKK:lla näin selvästi, vaan Patrian esitelmöitsijä veti pisteet kotiin omaperäisellä tyylillään. Luennon päätyttyä kiersimme hallia ja ihmettelimme erilaisia helikoptereita laitteistoineen.









Patrialta palattaessa meinasi käydä käpy Arlandassa, kun ostin ARN Expressiin paluulippuja. Ostin kuusi lippua, jotka kaikki tulostettiin erikseen. Liput tulostuivat pieneen lokeroon yksi kerrallaan, ja aioin ottaa ne kaikki kerralla lokerosta. Kantta avatessani päällimmäisin lippu kuitenkin sujahti takaisin koneen sisuksiin, eikä sitä saanut takaisin amatööriteekkaritaskuvarkaiden sorminäppäryydellä. Mietittiin, mikä neuvoksi, koska lipusta oli maksettu, mutta itse lippu jäi saamatta. Menin kysymään asiasta infoon, koska aikaa oli vielä hetken verran (KTH:n vierailuaika lähestyi, eikä vielä edes oltu keskustassa). Asiaa hetken selvitettyäni kutsuttiin teknikko paikalle, joka avasi lippuautomaatin etukannen. Sieltähän lippu putosi lattialle! Onneksi teknikko tuli ajoissa, ja ehdimme sopivasti keskustaan menevään junaan, ja aikaa olisi vielä metrolippujenkin ostamiseen T-Centralenissa. Matka sujui ongelmitta, ja T-Centralenissa lippujen hankkiminen oli varsin vaivatonta SL:n toimistossa. Ehdimme lopulta KTH:lle tismalleen sovittuun aikaan.

KTH:lla kuulimme nuoren proffan pitämän esitelmän KTH:n lentotekniikan opiskelusta ja laitoksesta itsestään. Mukavan kaverin pitämästä esityksestä jäi käsitys, ettei lentotekniikan opetus välttämättä olekaan TKK:lla aivan niin huonoa kuin aiemmin olin kuvitellut. Opetusmenetelmät saattavat olla hieman erilaiset, mutta samat asiat KTH:llakin opetetaan, vaikkakin kurssien sisällöt vaihtelevat TKK:hon verrattuna.

Viimeiseksi kävimme ihmettelemässä KTH:n alisoonista tuulitunnelia. Ensivaikutelma siitä oli, että se on tasan sama kuin TKK:n aerodynamiikan laboratorion alisooninen tunneli. Ei olisi ihme, vaikka TKK:n tunneli pohjautuisi KTH:n rakennelmaan; niin samanlaiset tunnelit ovat. Hiivatin hyvännäköinen jatko-opiskelija esitteli meille laboratorion laitteita ja lentokoneiden tuulitunnelimalleja. Oli hiljaista porukkaa, kun kukaan ei uskaltanut kysyä mitään sievältä naiselta.



KTH:lta päästyämme olin huojentunut. Tiesin, että EA Hikin pj-toimikaudelleni suunnittelemani päätavoite oli toteutunut ja ilmeisen onnistunut - enää oli päästävä kotiin Suomeen, mikä olisi käytännössä vain muodollisuus. Loppuillallisella analysoimme excua ja kyselin, mitä olisin voinut mahdollisesti tehdä toisin excua järjestäessäni. Kaikki olivat tyytyväisiä, ja erityisesti Saab AB:n vierailua kiitettiin. Lisäksi näissä kirjoituksissa kuvaamani kimurantit tilanteet ja kuolemattomat lausahdukset ovat edelleen ehdoton röhönaurun lähde ja muistelemisen kohde koulun kerhohuoneella kahvia hörppiessämme.




Linkki kuviin Ruotsin exculta