Rastit 1-3 olivat kohtuullisen helppoja mukavassa kangasmaastossa. Sai juosta suuremmin kompastumista pelkäämättä.
Nelosrastille tullessa sekosin hieman kumpareissa aloittelijamaisuuttani. En erota vieläkään kaikkia kumpareita korkeuskäyristä. Kompassisuunnasta tiesin, missä rasti olisi. Sitä ei näkynyt vielä ensimmäisen huipun jälkeen. Olin kuitenkin varma, että seuraavan läheisyydessä näkyvän maaston "katkeamisen" takana rastin oli oltava, kuten osoittautuikin. Kiersin jyrkänteen menosuuntaan nähden oikealta, mikä näkyy myös GPS-käyrästäni.
Lähdin vitosrastia kohti ajatuksenani pysyä mahdollisimman lähellä jyrkänteitä, enkä laskeutuisi läheiselle pururadalle, joka näkyy kartassa GPS-käyrän vieressä menosuuntaan nähden vasemmalla. Taktiikka toimi, ja näin vitosrastin vilaukselta jonkin matkan päästä. Aivan vierestä jyrkänteen yläpuolelta sitä ei välttämättä olisi nähnyt. Osuin hieman tuurilla, mutta kaikki lasketaan.
Kutonen ja seiska olivat jälleen varsin helppoja, eikä niistä jäänyt kummempaa muisteltavaa. Ne piti vain käydä nappaamassa matkalla.
Kasi olikin sitten melkoinen rasti. Rasti oli oiva esimerkki reitinvalinnan tärkeydestä. Lähdin seiskalta ihan kompassisuunnalla kasia kohti sen kummemmin miettimättä. Rastin 5 tekstin kohdalla olevaa lampea lähestyessäni tajusin korkeuskäyristä, että edessä olisi todellinen Rukan Mount Everest kiivettäväksi. Se olisi ehdottomasti kannattanut kiertää, ajattelin. Oli kuitenkin jo myöhäistä kääntyä takaisin ja kiertää jyrkänne, koska aikaa palaisi liikaa. Ei siis muuta kuin härkää sarvista ja kiipeämään. Toki jyrkänteestä selvittiin (muitakin kiipesi samaa jyrkännettä), mutta kyllä otti hetkellisesti voimille! Tokaisinkin parille muulle suunnistajalle jyrkänteen huipulla, että nyt sitten pitäisi vielä järjen pelata ja ajatuksen juosta. Hetken aikaa piti kyllä kävellä ja palautua rankasta kiipeämisestä. Hiki virtasi noroina päähineen alta. Paarmat pörräsivät ympärillä, kun haukoin henkeä kuumassa säässä. Kasi ei sinänsä ollut kovin vaikea, mutta nousu jäi mieleen. Kiitin tästä ratamestaria henkilökohtaisesti. Aivan loistava rasti, jolla ajatustyö palkitaan säästyneinä voimina!
Rastit 9-12 olivat hankalia. Ne sijaitsivat kosteahkossa ryteikössä, jossa oli vielä korkeuseroja ja pientä kivikkoa kulkemista vaikeuttamassa. Kompassisuunta oli kova sana, sekä toisten selkien tarkkaileminen. Auttaa kummasti, kun edellä menee joku, jonka tekemisistä voi päätellä jotain. Ei tuolla voinut siltikään kovaa edetä, vaan kävelyksi meni.
Kolmastoista rasti oli myös hankalahko. Rastiväli oli pitkä, ja sähelsin ilmeisesti kompassisuunnan kanssa turhaan matkalla. Oli mukava päästä edellisten rastien ryteiköstä pois, mutta paarmat jatkoivat hiillostamistaan. Välillä oli jopa hankala keskittyä kartan lukemiseen, kun ne hyväkkäät istahtivat kädelle kompassin läheisyyteen. Harhauduin hieman suunnasta, ja päädyin väärälle jyrkänteelle. Seuraava, alempikaan jyrkänne, ei ollut oikea. Mietin, mistä saisin kiinni maastossa, jotta tavoittaisin rastin. Äkkäsin kartasta jyrkänteiden yläpuolella menneen polun, jolle päätin palata. Sitä piti juosta hieman väärään suuntaan (piikki näkyy GPS-käyrässä), ennen kuin hoksasin, mikä olisi oikea suunta. Havaitsin pian toiseen suuntaan juostessani, että polun pohja pehmeni ja ympäristö muuttui rehevämmäksi. Lähestyin siis karttaan merkittyä suota. Tämän jälkeen 13-rasti löytyi helposti.
Kaksi viimeistä rastia ennen maalia olivat jälleen helppoja nakkeja. Jäi hyvä mieli, kun pari viimeistä siivua sai painaa menemään sydämensä kyllyydestä niin kovaa kuin koneesta lähti. Oli kivaa. Syke nousi ja vauhtia oli. Adrenaliini ja hiki virtasivat loppusuoran auetessa lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Tällaista saisi olla useamminkin! :)
Loppuaikani oli 1:14:18. Hävisin voittajalle reilut 34 minuuttia. Mukana oli myös paljon kovien suunnistusseurojen edustajia, vaikken nimistä tiedäkään juuri mitään. Kuulemani mukaan A-radan voittaja ilmeisesti on maajoukkuetason suunnistaja. Hienoa olla samalla viivalla huippusuunnistajien kanssa. Tasoero on tosin melkoinen harrastajien ja huippukavereiden välillä: A-radan kakkonenkin nimittäin hävisi voittajalle reilut 7 minuuttia.
Illalla kävimme geokätköilemässä Juhannuskalliolla. Nyt opin, mitä se käytännössä on: etsitään koordinaattien perusteella toisten tekemiä piiloja, joihin voidaan merkitä, että kätköllä on käyty. Jotkut voivat myös laittaa kätköön "matkalaisen", jonka joku toinen samalla kätköllä kävijä voi ottaa mukaansa ja viedä johonkin toiseen kätköön muualla.
(Jossain tuolla on Venäjä!)
Fin5 jatkuu huomenna kaupunkisprintillä. Lisäksi ohjelmassa on koskenlaskua!
