Vannoutunut ilmailija päätti siis harrastaa poikkitieteellisyyksiä, ja vierailla kahden elementin rajapinnalla liikkuvien härveleiden romuvarastossa. Hampuri on yksi Euroopan merkittävistä satamakaupungeista, ja sijaitseepa siellä laivanrakennustelakoitakin. Museoon on koottu vaatimattomasti yhdeksään kerrokseen kaikennäköisiä hilavitkuttimia, joita on ollut eri aluksilla maailman meriä kyntämässä. Museon sisäänpääsy kustansi 8,50 eypoa opiskelijalta, mitä voi pitää kohtuullisena korvauksena, kun muistaa, millainen kokoelma museolla on. Valokuvaaminen oli lisäksi sallittu salamoitta - jippii!! Kassatäti tosin jäätyi enkunkielestäni, ja kesti hetken, ennenkuin hän hoksasi, että halusin lipun museoon. Toisaalta arvoin itsekin ennen kassalle menoa, pyydänkö lippua saksaksi vai englanniksi. Kielivalinta meinasi tehdä tepposet, mutta enkkuun päädyin. Perhana, kun on vaihtoehtoja...
Museon kerrokset on nimetty "kansiksi". Nollannella kannella pahnanpohjimmaisena on sisäänkäynti, aulatilat ja krääsäputiikki. Varsinainen näyttely alkaa ensimmäiseltä kannelta (aiheena suunnistus ja yhteydenpito) päättyen 9. kannen pienoismallinäyttelyyn. Kymmeneskin kansi on olemassa, mutta sitä käytetään vain erikoisnäyttelyihin ja muihin pikkutilaisuuksiin, ja sunnuntaina en ainakaan huomannut sen olevan avoinna. Kansien määrästä kuitenkin arvasin, etten ehdi koluta museota aivan tunnissa tai kahdessa. Olin tullut paikalle hieman kahden jälkeen iltapäivällä, ja aikaa oli kuuteen asti illansuussa, ja arvelin, että ehtisin katsoa museon pääpiirteissään ennen sulkemisaikaa. Ei muuta kuin reppu ilmaisnarikkaan ja kierrokselle!
Ensimmäisellä kannella käsiteltiin siis harhaanjohtamis- ja juoruiluvälineet.
Toinen kansi oli pyhitetty purjealuksille.
Kolmannella kannella rakennettiin laivoja.
Neljännellä kannella päästettiin väkivaltakonttorit irti. Tässä vaiheessa aloin jo karsia kuvauskohteita, koska oli aika pistää vauhtia töppösiin sulkemisajan pikkuhiljaa lähestyessä.
Viidennellä kannella päästiin nykyaikaisiin laivoihin.
Kuudennen kannen kauppa- ja risteilymerenkululla jatkettiin.
Seitsemännellä kannella mukaan tuli luonnontiede: valtamerten biologiaa ei tunneta vieläkään täydellisesti, ja sitä tutkitaan alati. Museossa oli mm. lasipurnukoissa erilaisia syvänmerenkaloja.
Kahdeksannella kannella esiteltiin laivojen maalauksia ja aarteita. Jätin tämän kannen suosiolla väliin, koska taide ei enää tässä vaiheessa suuremmin innostanut hurjan tietoähkyn vuoksi, ja halusin vielä nähdä pienoismallit yläkerran yhdeksänneltä kannelta.
Pienoismalleja oli kerrassaan hengästyttävä määrä. Friikeille suosittelen ehdottomasti, mutta muille kokoelma on lähinnä valtaisa: kaikkia ei millään jaksa tarkastella lähemmin. Tyydyinkin lähinnä silmäilemään hyllyt läpi yleisesti, koska miniatyyreja oli niin julmetusti, että wanha merikarhu Haddockkilta olisi viski lirahtanut väärään kurkkuun.
Turskan perkeet, jälkikäteen ajateltuna aarteet olisi ollut ihan mielenkiintoista nähdä!!! En tosin usko menettäneeni hirveästi. Seuraavakin vierailukohde jo ilmestyi matkalla eteeni, kun äkkäsin viereisessä korttelissa olevan automuseon.
Kaiken hyvän lisäksi tämä merikrotti meinasi unohtaa, että huomennahan on lähdettävä reissuun. Koko lysti meinasi mennä ohi, ellen tänään olisi jutellut ohjaajani kanssa tulevista työhommistani ja samalla tsekannut kalenteria. Taivahan taatto, nythän eletään jo heinäkuuta!!
Tulihan koostettua megasetti museosta. Kaikki museokuvat ovat nähtävissä tästä linkistä. Seuraavaksi Koksijdeen uutta settiä ottamaan, huhhahhei!
