Eilen muutimme kimppakamppaan, jossa olisi tarkoitus asua kesan ajan. Asunto sijaitsee Meyrinin kunnassa, joka on hyvin lahella CERNia. Vuokranantajamme piti tulla samana iltana allekirjoittamaan kanssamme vuokrasopimus, mutta kyseinen jamppa ei paassyt omien fibojensa vuoksi paikalle. Han sanoi tulevansa tanaan. Toivottavasti tulee. Asuntoomme kuuluu pyykkitupa, jota tietenkin kokeilimme heti eilen, kun olimme vieneet tavaramme asuntoon. Pyykkituvan pesu- ja kuivauskoneen kaytto muistutti kuitenkin pikemminkin automaatio- ja saatotekniikan sumeaa logiikkaa, kun jonkun brontosauruksen sivupersoonasta derivoidun ingenjoorin kehittama helvetinkoneen kayttoliittyma toimi miten sattui. Saimme taistella kyseisten varkkien kanssa monta tuntia: lopputulemana saimme pyykit pestya, mutta kuivauskoneen romu ei vielakaan toiminut. Tasta voisikin antaa tulikivenkatkuista palautetta vuokraisannallallemme ja kysya, miten kyseinen masiina toimii. Ei nimittain vaikuta olevan suunniteltu ihmisten kaytettavaksi, niin hankalaa kayttaminen oli.


Kamppa on noin 60-70 neliometrin kokoinen. Seuraavan 1,5 kuukauden ajan siella pitaisi asua yhteensa viisi ihmista. Eikohan sopu sijaa anna. Ainakin olemme toistaiseksi tulleet tosi hyvin juttuun keskenamme, eika vahiten, koska kaikki ovat yliopisto-opiskelijoita!

Tanaan iltapaivalla tosin kavi ilmi, ettei vuokranantajamme valttamatta annakaan nain monen asua kampassaan kolmea kuukautta. Nyt taytyy olla sormet ristissa ja neuvotella sopivasti, jotta voisimme asua lopulta kampassa...


Ilmoittauduin tanaan Davosin maratonille. Raskaat vuoristokilometrit ja vahahappisuus, taalta tullaan!

Kävimme tänään Genevessä ensimmäisen kerran. Ehdimme nähdä vain pintaraapaisun, mutta saimme aikomamme asiat hoidettua. Geneve-järven rannalla oli hienoa istuskella auringonpaisteessa ja ihmetellä joutsenen tuloksetonta kalastusta, puolisukeltaja kun on.

Oikeat työt alkoivat tänään, kun asensimme CLOUD-projektiin käytettävään paineastiaan osia viikonloppuna suoritettavaa lämmitysajoa varten. Laite on ollut huollossa, ja nyt se pitää järjestää koekuntoon, jotta koemittauksia päästään tekemään. Päivä venähti varsin pitkäksi, ja loppuvaiheessa olo alkoi olla jo aika vetelä väsymyksen ja nälän vuoksi. Päivän jälkeen kävimme ihmettelemässä Meyrinin aluetta, joka on Sveitsin puolella rajaa. Meyrin on Geneven lentoaseman länsipuolella, ja mm. pelipaikat lentokonespottaukseen eivät ole kaukana. Koneita lähti jatkuvalla syötöllä, ja saimme niskat punaisina kääntää katseemme taivaalle. Ilmailuun hurahtaneen elämä ei ole helppoa. Mikäpä tosin pizzalla istuessa olisi mielenkiintoisempaa, kuin tunnistaa nousevia koneita... Ravintolaan näytti tulevan n. 20 nuoren seurue, jonka jäsenien arvelimme olevan CERNin kesäharjoittelijoita. Emme tosin kysyneet tätä, mutta engelska heiltä sujui niin vaivattomasti, että aksentista päättelimme hidän olevan muita kuin paikallisia.

Ruokapornoa:



Aloitin lenkkien juoksemisen torstaina, ja jatkoin perjantaina. Mahdollisia reittejä olisi useita, mutta tyydyin yksinkertaisuuden vuoksi samaan näinä kahtena kertana. Työpäivien pituus ja ruoka-ajat ovat pakottaneet lenkkeilyn käytännössä iltaan, ellen sitten nouse kukonpieraisun aikaan juoksemaan, mikä ei tosin huvita tippaakaan - ainakaan vielä.

Huomenna olisi tarkoitus käydä ensimmäisen kerran Genevessä. Samalla olisi katsastettava asuntotarjous...

Tänään teimme käytännön työskentelyyn vaadittavia paperitöitä. Saimme viimein aikaiseksi työsopimuksemme. Meille tehtiin myös CERNin kulkukortit ja ATK-tunnukset, jotta pääsemme töihin. Lounaalla tutustuimme ohjaajamme esimieheen - mielettömän rento tyyppi! Ilmapiiri on muutenkin keskieurooppalaisen leppoisa, eikä tyypillistä suomalaista pingottamista ole oikein missään.


Iltapäivällä selvitimme asunto- ja pankkiasioita sekä kännykkäliittymän hankintaa. Kännyköissä kätevimmäksi osoittautunee, kun mahdollisimman moni hankkii saman operaattorin liittymän. Näin puhelumaksut saadaan pidettyä jotenkuten siedettävinä.


Illalla kävin safkalla paikallisessa kebab-ravintelissa muuan ystäväni kanssa. Annos oli hyvä, ja sitä oli mukava syödä ulkona auringonpaisteessa. Tuntuu varsin kesäiseltä, kun tätäkin kirjoittaessa lehmät kilistävät kellojaan takapihalla.

Olihan ensimmäinen päivä CERNissä! Lennot sujuivat aikataulussaan, ja kerkesinpä lopulta vaihtaa Riiassa konetta, vaikka aikamarginaali oli huimat puoli tuntia. Ihmeekseni jopa laukkunikin ehti samaan Geneven koneeseen. RIX-GVA-legillä oli pakko ostaa Bojo 737-500:ssa (en muista rekkaria, jäi kuvaamatta) panini ja juoma, jottei nälkä iske ensimmäiseksi perillä.



Tapasin samalla reitityksellä matkanneen nuoren suomalaisen palomiehen, joka sattui olemaan vieläpä CERNissä töissä. Genevessä hän huomasi, että tuntee jopa työnohjaajani!

Ensimmäiseksi pääsin hieman yllättäen töihin (jo ensimmäisenä päivänä!). Homma oli kevyttä fotonien sieppaamiseen tarkoitetun pleksilasilevyn teippausta ulkopuolisen valon pääyn estämiseksi levyyn, mistä englantilainen työntekijä näytti mallia, miten työ tehdään oikein. Seuraavaksi kävin ohjaajani kanssa täyttämässä CLOUD-projektissa käytettävän jäähdytyskoneen nestetankin. Neste oli poistettu huoltotöiden vuoksi, ja nyt koneen järjestelmä oli täytettävä kokonaan uudelleen. Järjestelmää täytettäessä nesteen on kuitenkin kuljettava käymättömän pumpun läpi, jolloin täyttyminen on hyvin hidasta. Tämä jäikin kesken ja tehdään huomenna loppuun.

Nesteen tankkaamisen jälkeen lähdimme St. Genis-Pouillyn kylässä sijaitsevaan CERNin asuntolaan, jossa minulla on huonevaraus ensimmäiselle viikolle. Tänä aikana olisi tarkoitus löytää asunto, jossa voisin asua kesällä muutaman muun suomalaisen kesäharjoittelijan kanssa. Ilokseni sain kuulla, että ensi viikoksi on jo saatu varattua uusi asunto, joten asuntolassa ei tarvitse (toivottavasti) viettää kovin pitkää aikaa. Asuntolan huone on mallia perusopiskelijaboxi, jossa on sänky, pöytä, pari vaatekaappia ja lavuaari. Suihkutilat, vessat ja keittiö jaetaan muiden huoneiden asukkaiden kesken. Tässä ei oikeastaan ollut mitään uutta; onhan opiskelija tällaiseen asumiseen jo tottunut. Moinen ei tosin enää huvita, vaan 3 vuotta Teekkarikylässä riitti! :P

Asuntolaan siirtymisen jälkeen sain ohjaajaltani ohjeet, mistä löydän lähimmän ruokakaupan ja ravintoloita, joissa voin hoitaa murua rinnan alle. Läksin ohjeiden mukaisesti kävelemään, ja aikani tallusteltuani saavuin itse StGenin kylään, joka on mukavasti Jura-vuoriston kupeessa. Näin Alpit ensimmäisen kerran lentokoneesta Geneveä lähestyttäessä, mutta kävellessäni tienvartta pitkin loksahti leukani - niin komiat maisemat ovat.



Päivän koomisin esitys oli kuitenkin, kun koitin käydä ostoksilla. Rehellisesti on myönnettävä, ettei sanavarastoni riitä juuri mihinkään! :P Idea olisi kyllä sanottavana, mutta kun lause katkeaa sopivasti sanaan, jota ei muista, niin sitten sitä pulassa ollaankin. Asiaa ei tietenkään helpota, että ranskalaiset eivät tosiaan puhu juurikaan englantia. Tämänkin sain karvaasti kokea kaupassa. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta, ja alkuhan se aina hankalin... ;)

Viimeinen mielnkiintoinen kokemukseni oli, että kastuin palatessani kaupasta. Nousi ukonilma, ja satoi. Jäipähän jotain ainakin mieleen ja muisteltavaksi tulevaisuuden pappavuosille. Lohdutukseksi sain viritettyä netin toimivaksi, ja pääsin avautumaan tähän päivän kuulumisistani. Huimaa on ollut, ja mitähän seikkailuja täällä vielä odottaakaan...


Lisää kuvia tulee, jahka otan niitä.

Pikkuhiljaa alkaa jänskättää lähteminen ulkomaille. Pitäisi pakata. Mietin, mitä kannattaisi ottaa mukaan pidempikestoiselle keikalle. Juoksijalle tyypillisesti laukkuni lienee täynnä urheiluvehkeitä. Eikä ihme, kun harrastusta olisi syytä jatkaa muuallakin!

Tänään päättyi soluasumiseni Teekkarikylässä, kun muutin kamani Espoosta Vantaalle. Nyt on soluasuminen nähty - ikävä ei ole. Poikkeuksena sanoisin, että samalla sain tutustua hienoihin ihmisiin herkemmin, kun vieraita tuli vastaan nurkan takaa yksi jos toinenkin.

Seuraavaksi olisi edessä lähtö Sveitsiin kesätöihin. Nyt aion lomailla muutaman päivän tekemättä yhtikäs mitään, kun lukuvuotenikin päättyi torstaina.