15. syyskuuta 2013

Tavoitteista viis

Juoksin tänään Tampereen puolimaratonin. Tarkoituksenani oli jälleen treenata Brysselin maratonia varten. Laskeskelin hätäisesti etukäteen, että juostessani tasaisen tappavaa vauhtia noin 50 min / 10 km ehtisin maratonilla noin kolmen ja puolen tunnin loppuaikaan, mikä on tavoitteeni Brysselissä. Tavoitteenani Treen puolikkaalla olisi siis harjoitella tasaisen vauhdin ylläpitoa maratonille. Toisin kävi.

Tampereen puolikkaalla nykyisillä kotikaduilla ekoja kilometrejä vispatessani kävi selväksi hyvin pian, etten millään jaksaisi lönkötellä puolikasta maratonvauhdilla, vaan loppuaika olisi "huikeasti" nopeampi. Ekat pari kilsaa menivät noin 4:20/km, mikä enteili arvattavasti triljardisti nopeampaa aikaa kuin noin 1:40:00, johon siis pääsisin maratonvauhdilla. Meno tuntui kuitenkin hyvältä, ja päätin, että antaa mennä nyt sitten, vaikkei halajamani "treeni" aivan toteutuisikaan. Maratonilla olisi sitten seurattava kilometriaikoja tosissaan.

Annoin jalkojen rullata suuremmin kiihdyttelemättä. Ajoin lauantai-iltana noin kolmenkymmenen kilometrin pyörälenkin matalilla vaihteilla nopeasti polkimia pyörittäen. Alan miehet puhuvat ns. kadenssista eli polkimien kierrosnopeudesta. Pyöräilyn oli tarkoitus totuttaa jalat jälleen nopeatahtiseen jatkuvaan liikkeeseen, koska viikolla töihin juostessani vauhti oli merkittävästi hitaampaa kuin juoksukilpailuissa. Eilisen pyöräilyn tarkoitus ei kuitenkaan ollut rasittaa jalkoja liian voimakkaasti (eli ajaa suurilla vaihteilla). Pyöräily ajoi mielestäni tarkoituksensa nyt juostessa, ja jalat kävivät kuin formulan renkaat.

En muista seuranneeni matkalla väliaikoja. Kilometritolppia sen sijaan laskin, vaikka voimat tuntuivat riittävän hyvin. Vasta pari kilometriä ennen maalia alkoi väsymys iskeä. Tällöin vilkaisin sekkaria, ja se näytti alle 1:20:00. Oli vielä hyvin aikaa puolentoista tunnin rajaan, ja mahdollisuudet olisivat vaikka ennätykseeni (1:28:29 Forssan Suvi-illassa tänä kesänä), vaikkei rata ollutkaan mikään maailman nopein. Juontajan höpötys kuului horisontissa kovaäänisistä ja lähestyttiin Laukontoria, mistä loppusuora alkoi Laukonsillalle. Juoksin tahdon voimalla loppuun asti. Ihmiset kannustivat Ratinan rannalla.

Maalissa olin niin loppu, etten muistanut edes pysäyttää sekkariani. Sain hoiperreltua maalialueelta juomapaikalle urheilujuomaa ryyppäämään. Onneksi automaagiajanotto toimi moitteetta. Loppuajaksi sain 1:27:16 nettona. Ilmeisesti kympin väliaikani oli 44:08. Onnistuin siis kiristämään vauhtia viimeisellä kympillä, mitä pidän jo lähes ihmesuorituksena tällaisessa kyydissä. Tyypillisempää olisi, että vauhti vain hidastuisi loppua kohti. Lisäksi jälkimmäisellä kympillä oli ylämäkiä enemmän. Noh, rahkeita olisi näköjään parempaankin. Näin kuitenkin tällä kertaa. Tyytyväinen on oltava, koska nopeus kiihtyi loppua kohti lievästi, ja vauhti - vaikka turhan kovaa olikin - pysyi jotakuinkin tasaisena koko matkan. Bruttoajoissa mitattuna olin jätkien sarjassa sijalla 31, kun maaliin tuli 611 kolmijalkaista.

Nyt jälkipeleissä huomasin, että onnistuin näköjään tiristämään ennätyksestäni reilun minuutin. Aika hämmästyttävää! Enkä edes yrittänyt tavoitella moista...

Reitti kiersi mukavasti ensin lenkin keskustassa, mistä lähdettiin Kekkosentietä kohti Rauhaniemen sairaalaa. Rauhaniemestä tultiin Tampellan kautta Ratinan stadionille, missä käytiin näyttäytymässä kunniakierroksen verran. Tästä jatkettiin Ratinan suvannon eteläpuolelle, missä käytiin hetki Hatanpään valtatiellä ja sairaalalla, ennen kuin poikettiin Härmälää kohti. Tästä loppumatka tultiinkin suvannon rannan ulkoiluteitä pitkin takaisin keskustaan. Mäkiä oli jonkin verran, mutteivat ne onneksi olleet pitkiä. Olisin mielelläni juossut keskustassa ihmisten ilmoilla enemmänkin.

Jälkiviisaana laskin, että maratonilta kolmessa ja puolessa tunnissa selvitäkseen täytyy juosta jokainen kymppi noin 49 min 46 s. Päässälaskemani alkuarvaus osui siis jotakuinkin kohdalleen, mutta himpun verran saisi kiristää viimeisillä kilometreillä alussa säästeltyään, jos menisi tasan 50 min / 10 km.

Pari täysin juoksuteemaan liittymätöntä kuvaa Herwoodista:

"Nähtävyys" Hervannassa TTY:llä. Aalto-yliopistoon ei viitata tietenkään millään tavalla.


Suomen Hollywood.