Museokierroksen 2021 yhteenveto

Varsinaisten ajo-osuuksien yhteispituus oli 996 km. Tässä ovat mukana etappeihin kuuluneet kierrot, muttei vapaapäivien paikallisseikkailuja. Aikaa etappeihin kului 64 h 44 min 9 s, josta saadaan keskinopeudeksi 15.4 km/h. Osuuspituuksilla painotettu keskinopeus oli n. 15.5 km/h.

Reitti näytti kartalla tältä. Pisteet eivät kuvaa yöpymispaikkoja joka kohdassa. Kymmenennen päivän siirtoetappi merkitty katkoviivalla. 

 

Jos matkalla on varsinaisia kohteita, lyhenevät osuudet merkittävästi, koska kohteessa käynnin ohella ei päivässä yksinkertaisesti ehdi ajaa kovin pitkälle. Toisaalta kohteissa kannattaa ehdottomasti käydä, eikä niitä kannata jättää väliin ajan puutteen vuoksi, ellei ole aivan ehdoton pakko.

Elokuussa valoisa aika vähentyi selvästi. Jos kesäkuussa ajoi helposti iltamyöhään, nyt elokuussa hämärä laskeutui jo yhdeksän aikoihin. Telttapaikka oli siis jo löydettävä hyvissä ajoin, koska leirin pystyttämiseen kului oma aikansa. Yleensä söinkin iltapalaa jo pimeässä otsalampun valossa. Pidin periaatteena, etten aja pimeällä ihan jo turvallisuuden vuoksi.

Ajaminen rankimmassa sateessa ei ole vaivan arvoista eikä siis kannata. Vapaapäiviä voi pitää aivan suosiolla, jos sääennuste näyttää lohduttomalta, kuten tällä matkalla näytti Hyvinkäälle saavuttuani, vaikka saapumisiltana aurinko paistoikin. Jälkiviisaana sääennustetta ja sadetutkaa olisi pitänyt tutkia samalla tavalla tarkemmin myös Kankaanpäästä (Parkano - Noormarkku -osuus, 5. päivä) ja Laitilasta (Rauma - Naantali, 7. päivä) lähtiessä, koska näillä väleillä kastuin täydellisesti. Kankaanpäässä hölmöilin enkä malttanut odottaa, että sadekuuro menisi ohi. Raumalta Naantaliin rankkasade alkoi suunnilleen Laitilan jälkeen kestäen yöhön asti. Tällöin olisi voinut harkita pysähtymistä jo ennen Naantalia.

Niin tai näin, säätä voi kirota mielensä mukaan, muttei sille vain voi mitään. Sadetta on vaikeaa välttää pitkällä reissulla. Parempi ratkaisu lienee miettiä, milloin lähtee ja mihin lähtee, koska ajankohdalla ja kohdealueella voi vaikuttaa merkittävästi sateen todennäköisyyteen ja runsauteen. Heinäkuu tai aikainen elokuu lienevät Suomessa kauneimman sään aikaa. Silti nämäkin voivat vaihdella sateiltaan vuosittain. Tänä vuonna heinäkuu osoittautui poikkeuksellisen lämpimäksi ja kuivaksi. Elokuussa sitten satoi heinäkuunkin edestä. Olisipa kristallipallo.

Sateista huolimatta retkipyöräily on helkkarin kivaa. Mieleen on tullut jo monta uutta reittiä.

Museoreissu maaliin

17. päivä, Hämeenlinna - Parola - Iittala - Tampere, 83 km

Parolan panssarimuseossa olivat esillä mm. kuvan saksalainen Leopard 2A4 ja neuvostoliittolainen T-72.

Hattulan kylätiemerkintäkokeilu ja hienot leveät kevyen liikenteen kaistat.

Ehdin juuri ja juuri Iittalan Lasimäen ravintolan lounaalle. Lounasta sulattelemaan lasimuseoon. Lasimuseon jälkeen arvioin, että ehdin erään suomalaislentoyhtiön sloganin mukaisesti "illaksi kotiin", vaikka joutuisinkin ajamaan viimeiset kilometrit hämärässä - aurinko laski tänään hiukan ennen yhdeksää. Saavuinkin kotiovelle vähän iltayhdeksän jälkeen. Reissu on paketissa.

Hämeenlinna

16. päivä, Hyvinkää - Riihimäki - Hämeenlinna, 57 km

Eilisen sade oli mennyt ohi. Pääsin perille Hämeenlinnaan myötätuulen siivittämänä hyvissä ajoin ja ehdin käydä katsomassa Hämeen linnan ja Linnanniemen vankilan. Vankila lopetettiin 1993 ja museoitiin.

Hämeen linnassa oli Nick Ervinckin GNI-RI-nykytaidenäyttely. Alareunassa yksi teoksista.

Yösija löytyi ensi yrittämällä. Tämä saisi aina käydä näin helposti.

Junia, toinen osa

15. päivä, Hyvinkää

Sadepäivänä vain käynti Suomen rautatiemuseossa, jossa on läpileikkaus suomalaisen rautatietekniikan historiaan. Museon kalusto on paremmassa kunnossa kuin Haapamäen höyryveturipuistossa. Lähes kaikki näkemäni kalusto oli entisöityä jos ei peräti ajokuntoista.

Kuvan kahvilavaunu muutettiin jossain vaiheessa Lapin yöjunia varten hupaisasti "kiskoteekiksi", jolloin matkustamosta tehtiin tanssisali. Käytöstä poistuttuaan vaunu entisöitiin alkuperäiseen kahvila-asuunsa.

Etualalla Dv16, takana Dr13.

Matka jatkuu huomenna Hämeenlinnaan.

Ilmatorjuntamuseossa

14. päivä, Järvenpää - Tuusula - Jokela - Hyvinkää, 49 km

Yöllä kohtalainen pohjoistuuli. Teltan harukset oli kiinnitettävä varmuuden vuoksi leiriä pystyttäessä. Kaste ei kastellut telttaa merkittävästi.

Ilmatorjuntamuseon näyttely käsittää pääasiassa toisen maailmansodan ja kylmän sodan suomalaisen ilmatorjunnan näkökulmasta ja laitteita, joita Suomi käytti. Allekirjoittaneelle kiinnostavimpia vehkeitä olivat ohjusjärjestelmät S-125 "Petšora" (NATO-merkintä SA-3 "Goa") ja 9K37 M1 "Buk" (SA-11 "Gadfly"), joihin olen törmännyt taistelulentosimulaattoreissa.

S-125-koulutusohjus, jonka sisuskaluja pääsee ihmettelemään. Nokan ohjaussiivekkeitä poikkeutetaan paineilmalla.

Tämä kaveri on pyöräillyt niin paljon, että on päässyt koristeeksi.

Aika kuluu kuin siivillä. Kaksi kohdetta on vielä jäljellä, ja aikaa tämä viikko. Vastahan lähdin reissuun! Huomiseksi on jälleen luvattu vettä taivaan täydeltä, eikä reissu edisty muuten kuin käymällä Suomen rautatiemuseossa. Vuokrasin kämpän kahdeksi yöksi, jotta pääsen megasateelta suojaan.

Syys tullut on

12. päivä, Vantaa

Lepoa. Tavaritsia moikkaamaan. Huomenna Tuusulaan.

13. päivä, Vantaa - Tuusula - Järvenpää, 39 km

Poutaa. Kylmä pohjoistuuli. Museot kiinni näin maanantaina, ja tuttua moikkaamaan Järvenpäässä. Illalla pohjoistuuli voimistui; toivottavasti se pitäisi kasteen loitolla. Yöpaikka löytyi helposti jälleen paikallisten avustuksella. Saattaa tulla viileä yö. Onneksi makuupussi pitää lämpimänä.

Pääkaupunkiseudulle

11. päivä, Letku - Karkkila - Vantaa, 89 km

Poutasää jatkui tänäänkin aamuyön sadekuuroja lukuunottamatta. Aurinko lämmitti, mutta viima viilensi melkoisesti. Paikallisia kuuropilviä saapui lännestä, ja alkumatkalla voimakas kuuro meni ohi etelästä. Sateenpitoa lounastauolla Karkkilassa. Loppumatkan sai ajaa kuivassa, kunnes kohdalle osui sadekuuro Vantaanlaaksossa vain muutama kilometri ennen kohdetta. Mukavan kuiva päivä pitkästä aikaa, vaikka lenkkarit kastuivatkin märästä asfaltista roiskuneesta vedestä.

Siirtoetappi

10. päivä, Somero - Letku

Lepopäivä. Siirto autolla n. 25 km. Pyörään uusi ketju rattaiden säästämiseksi. Matka jatkuu huomenna pääkaupunkiseudulle. Ironista on, että tänään, kun en pyöräillyt metriäkään, ei myöskään satanut. Eiköhän huomenna jälleen sada kaatamalla, kun pitäisi pyöräillä!

Luotsipalvelua Piikkiössä

9. päivä, Turku - Piikkiö - Paimio - Salo - Somero, 96 km

Turun keskustasta Piikkiöön ajoin erään paikallisen pyöräilijän kanssa samaa matkaa. Hän sattui samaan aikaan samalle reitille. Rupattelimme mukavia hänen luotsatessaan ajoa paikallistuntemuksellaan. Pyysin, että kävisimme Littoistenjärvellä, joka puhdistettiin kemiallisesti vuonna 2017. Halusin nähdä, olisiko vesi edelleen yhtä kirkasta; rannalta se ei näyttänyt enää kovin kirkkaalta, vaan humus oli selvästi jo samentanut veden kuten linkin uutisestakin ilmenee.

Paimion jälkeen alkoi lähes yhtenäinen sade lyhyitä taukoja lukuunottamatta. Sadetta jatkui etapin loppuun asti. Tuntui, ettei se lopu ikinä. Oli kovin harmaata. Näkyvyys oli sateessa tuskin muutamaa kilometriä. Sääennusteen sademäärät tuntuivat lähinnä vitseiltä, koska vettä tuli varmasti monta milliä, vaikka ennuste näytti loppuiltapäivästä ja alkuillasta alle millin yhtä tuntia kohden.

Seikkailua Turussa

8. päivä, Naantali - Turku, 29 km

Naantalin S-marketilla muitakin ulkomaalaisia retkipyöräilijöitä. Turinaa erään turkulaistuneen walesilaisen kanssa. Oli kuulemma lähdössä saaristoreittiä kiertämään ensi viikolla. Toivottavasti sää paranee siihen mennessä. 

Koin ensimmäisen rengasrikkoni millään reissulla aivan Turun keskustassa. Ei muuta kuin pyörä parkkiin huoltoaseman katokseen ja sisuria vaihtamaan. Päivän suunnitelmat menivät täysin plörinäksi, kun uuden ulkorenkaan metsästämiseen ja asennukseen kului reilut pari tuntia. Rankkasateen pitelyyn - kuinkas muuten - oli myös kulunut jonkin verran aikaa matkalla Turkuun. Aika siis hupeni silmissä. Paikallisilta sai onneksi vinkkejä pyöräliikkeistä, mikä helpotti renkaanmetsästystä.

Ehdin silti käymään pikaisesti Forum Marinum -merimuseon merivoimien museolaivoissa (tykkivene Karjala ja miinalaiva Keihässalmi). Melkoisia vehkeitä. Museon pihalla mm. kuvan kiitoreki KR 215 eli hydrokopteri. Se rakennettiin kulkemaan vedessä ja jäällä.

Illalla keskustassa turinaa huittislaismiesten kanssa, joista toinen harrasti retkipyöräilyä. Juttua riitti. Ilmeisesti täyteen lastattu retkifillari toimii hyvänä keskustelunavaajana. Yöksi kaverin kämpille.

Naantali

7. päivä, Rauma - Naantali,  97 km

Rauman eräässä puistossa vietetyn yön jäljiltä telttakankaassa helkkaristi etanoita. Pääsin kuivana Laitilaan asti. Hetki ennen Mynämäkeä alkoi rankkasade, jota kesti koko loppumatkan. Sateeseen sinänsä tottui: jos vaatteet jo kerran kastuivat, niin samapa tuo, antaa mennä sitten. Oli vain pidettävä huolta, että muu varustus on pakattu vesitiiviisti. Kuorivaatteet eivät juuri auttaneet tällaisessa rankkasateessa. Toisaalta ne pitivät viimaa kohtuullisesti, eikä ajaessa tullut kylmä. Päätin matkalla kuitenkin, etten tällä kertaa yövy teltassa, vaan varasin mökin leirintäalueelta, jotta pääsisin hetkeksi kuivattelemaan.

Melkoinen oluttölkki Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla.

Uusi sadetaktiikka

6. päivä, Noormarkku - Pori - Rauma, 82 km

Aamulla herätessä satoi hiukan vettä, mutta sitten sää selkeni. Haahuilua Porissa varmaan kymmenen kilometrin edestä kauppoja hakiessa. Harkitsin käyntiä Rosenlew-museossa, joka oli kuitenkin kiinni, koska oli maanantai. Porista lähtiessä ropisi jälleen vettä rankasti. Näin lähestyvän kuuron kaukaa, ja päätin näyttää sateelle keskisormea: sateensuojaan hakeutumisen sijaan vaihdoin kuorivaatteet päälle ja jatkoin ajamista. Ajamisesta tuli siedettävämpää kuorivaatteiden kanssa, vaikka kosteus tietysti tunki joka paikkaan, vaikkeivat itse trikoot suoraan kastuneetkaan. Taktiikka osoittautui kuitenkin sangen toimivaksi, koska matka eteni sateessakin. Tuleville päiville on jälleen luvattu sadekuuroja, joten taktiikka päässee tositestiin vielä monta kertaa. Kuorivaatteet piti tietenkin ottaa pois päältä sateen mentyä, koska ne hiostavat melkoisesti. Todettakoon, että muuan työmatkapyöräilijä teki tänään täsmälleen saman tempun.

Liikkuva pyykinkuivausteline

5. päivä, Parkano - Kankaanpää - Noormarkku, 90 km

Yöllä satoi rankasti ja ukkosti. Teltta pysyi kuitenkin kuivana sisältä. Sateen pitoa Luomankylässä valtatien 23 varrella erään rakennuksen katoksessa. Tulipa samalla laitettua pitkästä aikaa kenttälounas. Kankaanpään jälkeen kastuin täydellisesti rankassa sadekuurossa. En katsonut sadetutkaa riittävän huolellisesti ja malttanut odottaa. Tien sivuun ja vara-ajovaatteet päälle. Ongelmaksi tulee, miten näin epävakaisessa säässä saa kastuneita vaatteita kuivaksi? Lenkkarit ovat märät jo toista päivää peräkkäin, eikä megakastuminen helpota yhtään niiden kuivattelua.

Noormarkun yöpaikalla huomasin, että toinen halpis-crocsini on hävinnyt johonkin. Kävin katsomassa Noormarkussa kulkemani reitin, muttei sitä löytynyt. Kenkä lienee hypännyt kyydistä jossain vt 23:lla. Kengän häviäminen ja sen etsimisen myötä illan pitkittyminen nostivat likomärkänä ajamisesta saadun vitutuksen kolmanteen potenssiin. Eikä siinä vielä kaikki; kaiken huipuksi en löytänyt peseytymisliinaani mistään. Se lienee unohtunut Parkanon uimapaikalle, missä muistan käyttäneeni sitä viimeksi. Rahallinen tappio on onneksi näissä mitätön, mutta vituttaa armottomasti, koska vehkeille olisi ollut käyttöä heti tänään. Erityisesti sandaalin häviäminen kismittää, koska nyt on tepasteltava märissä lenkkareissa. Onneksi pääsen huomenna Porissa kauppoihin, joista saan uudet vehkeet tilalle. Tämä päivä oli kuitenkin vaikea. Lohdutukseksi yöpaikka löytyi helposti jälleen paikallisten ystävällisellä avustuksella.

Saderintama valtatiellä 23 tulossa lännestä suoraan kohti.

Kertausta jälleen kerran:

- Koko ajan olisi oltava selvillä, että kaikki tavarat kulkevat mukana. Tänään tuntui, että homma romahtaa kuin korttitalo ja vehkeet ovat ties missä.

- Sään kanssa pitää malttaa. Tähän asti olin malttanut, mutta tänään en. Tästä saan nyt maksaa märillä ajovaatteillani.

Kysyvä ei tieltä eksy

4. päivä, Virrat - Parkano, 58 km

Sääennuste piti kutinsa. Ensimmäinen saderintama ylitti Virrat jo aikaisin aamulla. Heräsin sen mentyä ja laitoin aamupalaa. Toinen, suurempi saderintama saapui aamupäivällä Virroille. Päätin pitää sadetta leiripaikalla ja jatkaa matkaa vasta sateen mentyä. Etappi oli jälleen lyhyt, enkä suunnitellut sille pysähdyksiä muuten kuin korkeintaan syömään. Sateenpitoa jälleen Kihniössä grillillä. Parkanossa paikallinen herrasmies opasti katsomaan yöpaikkaa muutamasta paikasta, joista valitsin lopulta yhden. Mies tuumasi, ettei kysyvä tieltä eksy, kun kysyin hänen pakallistuntemustaan mahdollisista yöpymismetsiköistä. Naulan kantaan.

Junia

3. päivä, Haapamäki - Kituskoski - Virrat, 64 km

Haapamäen höyryveturipuistossa sai ihmetellä massiivisia vetureita. Niitä oli yksi jos toinenkin. Ylemmässä kuvassa Ukko-Pekka, jonka edellä on veturin työntämä 10 miehen käsikäyttöinen (!) kiskolumiaura. Lisäksi esillä oli mm. itänaapurin aikaansaannos: Joutseneksi ristitty keijukainen painoi "vain" 170 tonnia edeltäjänsä 235 tonniin verrattuna. 

Sain museon respasta epävirallisen vinkin, miten päästä katsomaan naapurissa sijainneen Haapamäen Museoveturiyhdistyksen kokoelmaa, johon kuuluu mm. Lättähattuja (tyyppimerkintä Dm7) ja Porkkanoita (Dm9). Yhdistyksen veturihallit olivat kiinni, eikä niihin sijoitettuihin vetureihin päässyt tutustumaan, mutta ratapihan kalustoa saattoi kierrellä. Kuvan lättähattuyksilö 4185 on Wikipedian mukaan ajokuntoinen.

Tuuli kääntyi nyt vastaiseksi, kun matka kävi länteen. Yöpaikan etsintä venähti Virroilla lähelle hämärää. Tässä pitää olla huolellisempi tulevina päivinä. Leiri pitää saada pystyyn ennen pimeää. Huomiseksi on luvattu sadekuuroja. Matka jatkuu vähintään Parkanoon ja mahdollisesti Kankaanpäähän asti.

Taidenäyttelyissä

2. päivä, Mänttä - Keuruu - Haapamäki, 57 km

Yöllä voimakas kaste, ja langalla roikkuneet ajovaatteet olivat kosteat vielä aamullakin. Poutasää kuivasi ne kuitenkin nopeasti. Mäntän Serlachius Gösta -taidemuseossa vierähti pari tuntia katutaiteilija Banksyn vaikuttavassa A Visual Protest -näyttelyssä. Kuvassa Banksyn esitys brittiparlamentista.

Lounas laskeutui Tosikoita ja Veitikoita -muotokuvanäyttelyssä, jota taiteilija Ronny Gilan itse piti.

Sitten jatkamaan matkaa. Aluksi ajattelin jäädä Keuruulle, mutta tarkemmin karttaa tutkittuani päätin ajaa saman tien Haapamäelle, koska lisäetappi olisi pituudeltaan vain 15 km, ja jotta pääsisin valmiiksi seuraavan kohteen pelipaikalle.

Museokierros alkuun

1. päivä, Tampere - Orivesi - Juupajoki - Mänttä, 106 km

Myötätuulta. Hienoja maisemia kumpuilevassa maastossa kantatiellä 58. Juupajoen rotkon luonnonsuojelualue ja kenkämuseo. Kaksi joutsenparia eräällä suolammella ennen Mänttää. Muutama ylimääräinen kilometri yöpaikkaa etsiessä. Lopulta yöksi veneenlaskupaikalle.

Näkymä kantatieltä 58.

Kenkämuseossa oli erilaisia lestimalleja.

Juupajoen rotkon luonnonsuojelualueelle on rakennettu sammalpatsaita. Tämä kaveri keinuu puussa.

Juomahuolto oli lähellä pettää. En tajunnut täyttää varavesipulloa Orivedellä tai Juupajoella. Vesi oli loppumaisillaan Mänttään saapuessani, ja pääsin perille viimeisillä "huuruilla". Onneksi ei ollut helle. Veikeää, että syömistä oli kyllä, muttei nestehuolto ollut yhtä hyvä. Sainpa muistutuksen veden tärkeydestä.

Lukuja ja havaintoja Näsijärven kierroksesta

Kokonaismatkaa kertyi 194 km. Ajo kesti "nettoaikaa" 11 h 56 min. Näistä saadaan keskinopeudeksi n. 16.3 km/h. Matkamittari laski energiankulutukseksi 2767 kcal. Lopullisessa muodossaan reitti näytti tältä:



Keskinopeus on samaa luokkaa kuin viime kesän Rovaniemen-reissussa, mikä on hieman yllättävää, koska pyörä oli raskaampi neljästä laukusta ja täysistä vesipulloista. Toisaalta ajoin vauhdikkaasti jälkimmäisellä osuudella, mikä nosti keskinopeutta. Kevyempikin ajaminen olisi todennäköisesti riittänyt. Kuten viisaus sanoo, ei saisi ahnehtia.

Yöpaikka kannattaa katsoa huollisesti, jotta saa kohtuulliset yöunet. Lisäksi erityisesti Etelä-Suomessa pitänee olla tarkkana yöpaikan valinnassa, jottei satu aivan toisten asumusten lähelle. Pidin nyrkkisääntönä, etten ainakaan olisi kenenkään "ikkunan alla" näkyvillä.

Muutin reittiä lennosta jälkimmäisellä osuudella. Jälkilöylyissä paljastui, ettei olisi kannattanut, vaan hävisin matkassa tällä valinnalla n. kolme kilometriä. Tämä ei kuulosta pitkältä, mutta tälle "ylimääräiselle" matkalle saattaa sattua jyrkkiä nousuja ja laskuja, jotka saattavat tehdä siitä raskaan. Toisaalta voisi käydä myös toisin päin, eli uusi reitti olisikin fyysisesti kevyempi, jolloin vaihto saattaisikin olla paikallaan. Näin tarkasti en tutkinut karttaa ennen reittimuutosta, ja karttaa pitäisikin syynätä perusteellisesti korkeuserojen hahmottamiseksi.

Varustus toimi ongelmitta. Tällä kertaa muistin ottaa mukaan kaiken tarpeellisen. Varustus olisi ollut sama myös pidemmälle reissulle, ja tämän matkan tarkoituksena oli osin myös kerrata, mitä mukaan tarvitaan.

Sitten vain suunnittelemaan seuraavaa reissua!

Kurun aurinkokuntamalli

2. osuus, Parkkuu - Kuru - Ruovesi - Ruhala - Muroleen kanava - Teiskon lentokenttä - Tampere, 130 km

Yöllä koiranunta. Makuuasento ei ollut hyvä. Olisi pitänyt valita teltan paikka paremmin. Aurinkokuntamallin ihmettelyä Kurussa. Muutin reittiä lennosta: arvioin, ettei kannattaisi käydä Muroleen kanavalla ennen Ruovettä, koska muuten joutuisin palaamaan samaa tietä takaisin seututielle 338, jotta pääsisin jatkamaan Ruovedelle. Ajoinkin Muroleen kanavalle vasta Ruoveden jälkeen. En varsinaisesti laskenut - enkä ole vielä katsonut kartasta - kuinka paljon voitin tai hävisin matkassa. Näsijärven itäpuolisella alueella oli silti jälleen mahtavia nousuja erityisesti seutu- ja yhdysteillä. Kyllä sai hikoilla päivälliselle päästäkseen. Iltapäivällä arvioin, että ehtisin illaksi kotiin asti: tuntuisi hölmöltä pysähtyä vain 20 km päähän varsinaisesta maalista. Siispä ajoin suoraan Tampereen Mältinrannan uimapaikalle Finlaysonissa. 14-asteinen vesi tuntui taivaalliselta auringonpaahteessa hikoilun jälkeen.

Saturnus Kurun koululaisten aurinkokuntamallissa kantatien 65 varrella. Planeetta on mallissa suunnilleen greipin kokoinen.

Maa oli "pudonnut valtaistuimeltaan" aurinkokuntamallissa. Maa oli suunnilleen etusormen kynnen kokoinen.

Auringosta oli vain kaksiulotteinen luonnos Kurun koulun pihan palloseinässä. Polkupyörä havainnollistaa Auringon kokoa. Aurinkokuntamallista saa kirjaimellisesti käsinkosketeltavan kuvan etäisyyksistä avaruudessa, koska planeetat oli sijoitettu todellisuutta vastaaville etäisyyksille kantatielle 65.

"Tapahtuuko täällä muka jotakin?"

Kesäkuun alkuun luvattiin niin hyvää säätä, että päätin pyöräillä pienen viikonloppureissun. Reitiksi valikoitui Näsijärven kiertäminen myötäpäivään (Tampere - Ylöjärvi - Lempiäniemi (Pimeesalmen telakka) - Kuru - Muroleen kanava - Ruovesi - Teiskon lentokenttä - Tampere). Matkan teemana on yöpyminen jokamiehenoikeudella, etutarakan ja ylipäätään koko muun varustuksen kokeilu, koska vermeet ovat pyörää ja toisia laukkuja lukuunottamatta pölyttyneet kaapissa koko talven. Reissu on alustavasti n. 190 km pitkä, ja varaudun yöpymään kahdesti. Yhdelläkin yöllä saattaa selvitä, jos oikein hyvin kulkee.

1. osuus, Tampere - Ylöjärvi - Lempiäniemi - Ylinen - Parkkuu, 64 km

Muistin reitin alun ulkoa viime vuoden Rovaniemen-reissusta, koska reitti oli sama Viljakkalantien risteykseen asti. Ylöjärveltä eteenpäin alkoivat tutut pirkanmaalaiset terävät nousut ja laskut. Voikukat kukkivat kumpuilevilla vainioilla. Harakat ajoivat varista pellolla. Illalliseksi burgeri Pimeesalmen telakan ravintolassa. Uimaan Parkkuun venerannalle. Yöpaikka löytyi hieman uimapaikan jälkeen metsäkankaalta ennen Kurua. Hyttyset ovat palanneet. Käki kukkuu. Linnut laulavat kesäyössä.

Otsikko viittaa varmasti suurilevikkisen Kurun Lehden mainokseen Mutalassa erään ladon seinässä. Mainoslause kuului jotakuinkin: "Tapahtuuko täällä muka jotakin? Tilaa Kurun Lehti, niin tiedät!"