Näin on jo tällä keikalla käynyt aiemminkin, mutta tänään kiinnitin asiaan ihan huomiota, ja ajattelin kirjoittaa. Saksassa ystävällisyys on enemmän sääntö kuin poikkeus, kaiken a ja o, herra ja hidalgo. Tänään kotiin tullessani talutin pyörää ylämäessä, ja takaani tuli kaveri polkien. Päätin antaa hänelle tietä. Ohi mennessään kaveri huikkasi "Danke schön!" ihan reilusti. Suomalaista moinen hämmentää väkisinkin, koska EU:n mallioppilas Suomessa ei näin tehdä käytännössä kuuna kullan valkeana. Samantapaisesti aiemmin minulle on annettu tietä, kun olen pyöräillyt, ja vastapuolelta on kuulunut: "Bitte schön!". Vieläkään en kuitenkaan ole oppinut vastaamaan näihin, mutta himskatin kiva tapa tämä on. Saksalaisten ajatusmaailmasta en tiedä, pitävätkö tätä aivan kuin ei minään (eli siis täysin normaalina, eivätkä ajattele kummempia), mutta suomalaista ummikkoa kyllä piristää kummasti!
Linkut pysähtyvät aina pysäkille, jos siellä vain seisoo joku. Räpyläinheiluttelua ei tarvita. Muutaman kerran on tehnyt mieli näyttää väärälle bussille, joka aikoo pysähtyä vuokseni, että mene mene, en mä oo tulossa kyytiin! Toki bussit ajavat ohi pysäkeistä, jos ketään ei ole odottamassa kyytiä tai jäämässä pois.
Teitittely on aivan normaalia saksan kielessä. Enkkua haastelevana tosin olen päässyt helpolla, koska "you" on automaattisesti oikea teitittelymuoto. Osaisinkohan vielä taivuttaa saksasta muutakin kuin Ich- ja Sie-muodot verbeistä? Saksaa tavatessani saattaisi käydä köpelösti...
