Näin on jo tällä keikalla käynyt aiemminkin, mutta tänään kiinnitin asiaan ihan huomiota, ja ajattelin kirjoittaa. Saksassa ystävällisyys on enemmän sääntö kuin poikkeus, kaiken a ja o, herra ja hidalgo. Tänään kotiin tullessani talutin pyörää ylämäessä, ja takaani tuli kaveri polkien. Päätin antaa hänelle tietä. Ohi mennessään kaveri huikkasi "Danke schön!" ihan reilusti. Suomalaista moinen hämmentää väkisinkin, koska EU:n mallioppilas Suomessa ei näin tehdä käytännössä kuuna kullan valkeana. Samantapaisesti aiemmin minulle on annettu tietä, kun olen pyöräillyt, ja vastapuolelta on kuulunut: "Bitte schön!". Vieläkään en kuitenkaan ole oppinut vastaamaan näihin, mutta himskatin kiva tapa tämä on. Saksalaisten ajatusmaailmasta en tiedä, pitävätkö tätä aivan kuin ei minään (eli siis täysin normaalina, eivätkä ajattele kummempia), mutta suomalaista ummikkoa kyllä piristää kummasti!
Linkut pysähtyvät aina pysäkille, jos siellä vain seisoo joku. Räpyläinheiluttelua ei tarvita. Muutaman kerran on tehnyt mieli näyttää väärälle bussille, joka aikoo pysähtyä vuokseni, että mene mene, en mä oo tulossa kyytiin! Toki bussit ajavat ohi pysäkeistä, jos ketään ei ole odottamassa kyytiä tai jäämässä pois.
Teitittely on aivan normaalia saksan kielessä. Enkkua haastelevana tosin olen päässyt helpolla, koska "you" on automaattisesti oikea teitittelymuoto. Osaisinkohan vielä taivuttaa saksasta muutakin kuin Ich- ja Sie-muodot verbeistä? Saksaa tavatessani saattaisi käydä köpelösti...
Alkoi sataa ja varmaan ukkonenkin kohta räiskää, mutta tervehdys ja terävästä käyttäytymishavainnosta kiitos, Johannes
VastaaPoistaMuistatko, kun kerroin Sinulle, että oli iloista lenkkeillä Berliinissä Telltow-kanavan laidan lehtevissä ja vehreissä maisemissa, kun kaikki tervehtivät toisiaan: "Morgen!", "Guten morgen!". Jopa paikallinen tenuremmi,- niin kuin Budapestissakin, moikkasi iloisesti ja vaihdoin muutaman sanan ties millä ukka-bukka-kielellä. Sopeuduin siihen heti tämän "mehtäläismurjotuksen ja -mutinan" jälkeen. Suomalaisilta puuttuu hyvä käytös, kun me oomme asuneet eristäytyneinä pitkin korpia vuosisadat: toisen ihmisen huomioonottaminen ei onnistu tässä kateellisten ja umpimielisten ugrien persesilmässä. Keski-Euuroopassa ovat taas asuneet saman ajan eri kulttuurien vaikutuksessa keskenään lähekkäin. Havaintosi saksalaisten hyvästä ja kohteliaasta käytöksestä on ERITTÄIN OSUVA JA TÄRKEÄ: erinomaista, Johku! Hy vä käytös kuuluu myös turkkilaistehn hyveisiin: kun Turkin Alanyassa sandaalini tarttui sadevesikaivon ritilään ja pohkeeni revähti enkä ollut päästä tolpilleni, sinä siunaaman hetkenä oli ympärilläni ystävällisiä ihmisiä, jotka kysyivät, selviänkö, tarvitsenko apua ja - töyttyyttivät tuolin ja tukivat, että pääsin istumaan. Jos sama olisi Helsingissä tapahtunut, viruisin varmaan vieläkin asvaltin pinnassa henkihieverissä kenenkään luomatta katsettakaan.
Niin että kirjoititpa erittäin tarkkanäköisesti ja hienosti havainnoiden ikivanhan eurooppalaisen kansan eli saksalaisten hyvästä käytöksestä. Arvostan kommenttiasi erittäin paljon ja olen siitä kiitollinen.
Odottelen uusia näkemyksiäsi.
Päiviltä paljon terveisiä: hän jakaa täydellisesti näkemyksesi ja arvostaa niitä.
Rakkain terveisin
isä
P.S. Budapestin episodi: olin eka kertaa Päivin kanssa silloin pari-kolme vuotta sitten. Kävin aamulenkillä suuressa Keskuspuistossa lähellä jalkapllolegenda Ferenc Puskasille nimettyä päästadionia (ent. Nep nStadion) Puistossa istui aamuisin paikallinen tenuremmi nuotiolla laulaen, soittaen, makkaraa kärventäen ja viiniä kitaten. Hyö minua joka aamu äänekkäästi moikkasivat ja kirittivät. Toiseksi viimeisenä aamuna oli sama meno päällä. Sitten joku vihelsi pilliin, minä pysähdyin, kun en osaa pelätä ihmisiä. Nuotiolta kimposi ylös turhanpitkä mies kuin mehtärosvo, juoksi luokseni ja alkoi posmittaa mulle jotain veljeskansamme kielellä. Nuotiopiirin soitto oli seis. Pitkä madjaariveli oli nuotion kunkku, ymmärsin. Ensin sanoin jotain unkariksi, sitten aloin luetella unkarilaisia olympiavoittjia ja urheilijoita, mm. kolminkertaisen nyrkkeilyn olympiakultamitalisti Lazslo Pappin ja kaikki muut tähdet. Kun nuotion kunkku kuuli nimet, suuret kyynelet alkoivat valua hänen poskiaan pitkin Hän halasi minua lujasti ja rakkaasti (vanhalla viinalle haisten, oe voe!) eikä ollut päästää minua syleilystään, viittasi nuotiolle "aamiaiselle" ja huusi jotain unkariksi, jolloin koko tenuremmi kimposi ylös, kitarat,, trumpetti, klarinetti ja huilu pärähtivät soimaan, laulu raikua enkä ollut päästä irti madjaarin veljellisestä syleilystä. Suutelimnme toisiamme rakkaasti ja nuoriopiirin bändi hurrasi, kun jatkoin keskeytynyttä aamulenkkiäni tosi hyvillä mielin, suurta kokemusta rikkaampana.
Tällekin kokemukselleni annan suuren arvon.
Sa
Hehe, nauroin husaariepisodille makeasti. Varsin leppoisaa menoa!
VastaaPoistaKiitos kortista!