Kilpailijan paatti.
Special Toursin paatti oli nimeltään Andrea.
Andrean komentosiltaa.
Valasristeily on ajatukseltaan sangen yksinkertainen: laivalla kruisaillaan merellä ja tähyillään, josko näitä tonnien painoisia merten jättinisäkkäitä ilmestyisi pintaan. Edellisenä iltana hostellin tiskillä valasristeilylippua varatessani viereisellä "kassalla" oli mies, joka oli käynyt samaisena päivänä valasristeilyllä näkemättä ainuttakaan valasta. Kyse siis todellakin on pelkästä tuurista: huonona päivänä ei kohdata yhtäkään valasta, hyvänä päivänä nähdään vaikka millaisia ihmeitä. Yksittäisellä risteilyllä ei ole minkäänlaista tyytyväisyystakuuta, mutta lohdutukseksi esimerkiksi kyseinen jamppa oli saanut uuden risteilylipun, jolla pääsisi merelle uudelleen ilmaiseksi, jos aikaa riittäisi. Tämä palopuhe ei meikämannea hetkauttanut, vaan ostin lipun muina miehinä. Samalla tavalla kaikkien muidenkin olisi luotettava sattumaan. Ja kannattihan se!
Reykjavikin edustalla nähdään tyypillisesti pyöriäisiä ja lahtivalaita. Hieman harvinaisempia vieraita ovat ryhä- ja sillivalaat. Tarkempi lajilistaus löytyy tästä (linkistä rullataan alaspäin ja valitaan kohta "capital"). Risteilyllä näkyi lahtivalaiden (minke whale) selkiä. Erikoisvieraille viihdettä tarjosi myös neljän lunnin parvi. Lunniristeilyille pääsee myös erikseen, mutta nyt niitäkin näkyi ohikiitävän hetken ajan.
Veneennokassa titanicmaisesti tuulettuminen tarjosi hyvät näköalat, mutta ulapalla tuuli alkoi purra luihin ja ytimiin, vaikka aurinko paistoi ja päällä oli vaatetta pari kerrosta. Paluumatkalla piti torkahtaa hetki veneen sisätiloissa.
Valasristeily oli hieno kokemus, ja menisin sellaiselle uudestaankin. Se on ehkä hieman kausiluontoista, koska valaat eivät välttämättä asusta koko vuotta samassa paikassa. Esimerkiksi ryhävalaiden liikkeitä pitäisi hieman selvittää etukäteen, jolloin voisi koittaa osua pelipaikalle oikeaan vuodenaikaan.
