Nelipyöräisiä

Kun kesällä ei muuten ole saatu vielä kulkupeleistä tarpeeksi, niin pitipä vierailla automuseossa, missä on esillä jos jonkinlaista härveliä. Pitemmittä jorinoitta itse asiaan - suurin osa kuvista on albumissa.

Grande Finale

Tänään pidin loppuesityksen kesän työstäni. En edes nukkunut viime yönä kunnolla, koska tiesin, että tänään pitäisi ekan kerran oikeasti leikkiä asiantuntijaa ja osata jotain. Jännitti. Hetkittäin jännitys helpotti treenaamalla esitystä tai höpisemällä muiden kanssa. Lopulta kuitenkin jännitin myös esityksen aikana, mikä osin näkyi ja kuului; esimerkiksi siirtyminen kalvolta toiselle ei ollut kovin sujuvaa. Saatuani kiitoskelmun esiin ja lopettaessani esityksen oloni helpottui suunnattomasti - kolmen kuukauden työ oli saavuttanut kliimaksinsa. Loppukysymyksiin oli helppoa vastata, koska kukaan ei esittänyt erityisen vaikeita kyssäreitä.

Palaute oli lähestulkoon positiivista. En edelleenkään muistanut sanoa kaikkea aikomaani, ja yleisölle varmasti näkyi, että minua hermostutti, enkä ollut aivan oma itseni - ohjaajani ainakin huomasi tämän. Hän kuitenkin sanoi, että esitys oli muutoin asiallinen. Mitään oleellista ei puuttunut. Viime viikolla pidimme kenraaliharkan, ja nyt olin tehnyt hieman parannuksia alkuperäisiin kalvoihini. Oikealle yleisölle esiintyminen on kuitenkin aivan eri juttu kuin omalle ohjaajalle yksityisesti harkassa - ja vieläpä vieraalla kielellä! 23 kelmun esittämiseen kului karvan alle 27 minuuttia. Esityksessä tosin tuntui, että kahlaan settiä läpi aivan hirmuista vauhtia; en nimittäin katsonut kelloa, enkä tiennyt ajan kulumisesta mitään. Luulin, että esitys kesti vain vartin, mutta olihan se onneksi pidempi.

Esiinnyin nyt kolmannen kerran puhtaasti enkuksi. Ei se ole helppoa vieläkään, mutta ohjaajani viisauden mukaan treenaamalla oppii parhaiten. Nyt tiedän, millaista on tehdä dippatyön esityksen tasoinen setti - tähän ohjaajani vertasi työtäni.

Yllätyin täysin, kun lopuksi sain FST:ltä henkilökohtaisen lahjan. En osannut odottaa tällaista. En ole vielä edes avannut pakettia, enkä tiedä, mitä se sisältää. Lahjaa porukan edessä ojentaessaan samainen proffa totesi vilpittömästi olevansa tyytyväinen tekemääni työhön, joka ilmeisesti eteni oikeasti kukonaskelin tämän kesän aikana: kuulemani mukaan viime kesänä ei edennyt käytännössä
ollenkaan toisen opiskelijan tekemänä, vaikka tavoite oli liki vastaava. En voinut kuin myötäillä, kiitellä ja ihmetellä huuli pyöreänä. Ilmeisesti lafka sai, mitä minulta halusi. Jäi mainio fiilis. :)