Etelä-Suomen-kierroksen yhteenveto

Kesän 2023 pyöräreissu on nyt ohi. Piirsin jälleen kartan:

Lukuja:

• Kokonaismatka 827 km
• Keskinopeus 17,3 km/h
• Ajoaika 47 h 53 min 10 s
• Kokonaiskulutus 10766 kcal
• Ajopäiviä 10
• Keskim. osuuspituus 82,7 km
• Osuuspituuksien keskihajonta 28,5 km
• Kalenteripäiviä välipäivineen 19

Matka oli tällä kertaa pituudeltaan kohtuullinen, mikä havaitaan ajopäivien ja kalenteripäivien lukumääriä vertaamalla. Tarkoituksena olikin yksinkertaisesti lomailla läheisten luona. Eräänä uutuutena mukaan tulivat hotelliyöt lepopäivineen. Ne piristivät kummasti.

Tälläkään matkalla ei ilmennyt mitään merkittäviä teknisiä ongelmia tai terveyshuolia. Pyörän vaihdevipu ei ilmeisesti vaihda kunnolla pienimpiä vaihteita, koska vaihteet loksahtavat kunnolla pykälään vasta hiukan käsivaihtajan pyöräyttämisen jälkeen. Ongelma oli kuitenkin tiedossa jo ennen matkaa, ja olin keskustellut siitä pyörähuoltoliikkeessä, missä todettiin, ettei ongelma ole todennäköisesti kovin merkittävä. Pyörä kulkikin kuten piti. Vasempaan jalkapohjaani muodostui känsä, joka on nyt hoidettava. Känsä seurasi todennäköisesti huonoista ajokengistä tai vähintäänkin hankauksesta.

Reitin suunnitteluun kannattaa minusta Suomessa käyttää kunnollisia karttoja, kuten GT-karttoja tai Maanmittauslaitoksen aineistoja. Ulkomaisiin älypuhelinsovelluksiin ei välttämättä voi luottaa, kuten sain todeta Alavuden maaseudulla matkalla Tuurista Parkanoon. Etsin Komoot-sovelluksella reittiä "Road Cycling"-periaatteella, jonka luulisin laskevan reitin asfalttipäällysteisille teille. Päädyin kuitenkin soratielle. Jonkinlaisen runkoreitin sovelluksella toki saa, mutta jos tien päällysteellä on merkitystä, olisi päällyste varmistettava vielä erikseen luotettavasta lähteestä.

Kotiin

17. päivä: Pälkäne - Kangasala - Tampere, 43 km

Lyhyt päivä. Lounaaksi munahampurilainen Kaivannon Grillillä. Helppoa suunnistamista, kun ei tarvinnut oysähtyä lukemaan karttaa. Yritin palauttaa aamulla tyhjentyneen retkikeittimen kaasusäiliön Kalevan Prismaan, muttei sitä otettu siellä vastaan - eivät kuulemma enää kierrätä vaarallista jätettä. Uimaan Tammerkoskeen Finlaysonin talviuintipaikalle. Vilvoitti mukavasti. Etelä-Suomen kierros on maalissa tältä erää.

Pälkäne

16. päivä: Sälinkää - Oitti - Turenki - Hämeenlinna - Pälkäne, 107 km

Huima myötätuuli. Raivasin kevyehkön kaatuneen puun seututiellä 290 Ryttylän Someronvuorella. Turengissa turinaa toisen pyöräilijän kanssa matkalla Hämeenlinnaan. Saderintaman päivystystä Hämeenlinnasta alkaen. Varauduin ajamaan sateessa. Rintama kuitenkin kuivui Hämeenlinnan tasalle. Perille määränpäähän hyvissä ajoin illalla. Huomenna on jäljellä vielä n. 45 kilometrin loppulaskettelu kotiin.

Sivistystä

11., 12., 13.ja 14. päivä: välipäivä

Käynnit Ateneumissa, kasvitieteellisessä puutarhassa, Heurekassa ja ratikkamuseossa. Helsingin observatorio sattui olemaan kiinni. Ajanpolttoa nykytaiteenmuseo Kiasmassa, jossa Tom of Finland -näyttely. Nuoruuden maisemien fiilistelyä Myyrmäessä ja Kaivokselassa. Pyöräilyä pk-seudun kohteisiin.

15. päivä: Vantaa - Porvoo - Mäntsälä - Sälinkää, 110 km

Ilma kuin morsian. Luvattu rajuilma ohi. Haltialan maalaismaisemia. Valkoposkihanhet laitumella sulassa sovussa lampaiden kanssa. Buddhalaistemppeli Sotungissa.

Enpä tiennyt, että pk-seudulta löytyy "susiraja" ihan kirjaimellisestikin.

Ruokatauko kahvila N'Avetassa. Hyvä suklaakakku. Haikon kartano kaupallistunut rutkasti A. Edelfeltin ajoista. Vanhan Porvoon maisemia.

Kantatiellä 55 myötätuulta. Perille lopulta juuri ennen iltahämärää.

Mäntsälästä Sälinkään ajaessani erään miesseurueen viimeisenä kävellyt kaveri nosti maljan ja huikkasi: "Hyvää työtä!" Virnistin ja vastasin hyvät illanjatkot. Tuli hyvä mieli!

Vantaalle

12. päivä: Letku - Karkkila - Vantaa, 87 km

Tuttu väli aiemmilta vuosilta. Säästä ennustettiin edellisten päivien tavoin kovin epävakaista, ja oletinkin kastuvani päivän aikana. Aamun rankka sadekuuro ennen lähtöä ei luvannut hyvää. Sadetutkassa ei kuitenkaan näkynyt merkittäviä sadealueita muutamaan tuntiin kuuron jälkeen, ja lähdin matkaan kuuron mentyä; tarkoituksenani oli ajaa kuivana yhtäjaksoisesti niin pitkälle kuin mahdollista. Selvisin kuin ihmeen kaupalla 65 km sadekuuroitta. Aurinkokin paistoi välillä. Pyörä tuntui jälleen kulkevan vapaapäivien levon ja tankkauksen jälkeen. Tuntui hyvältä ajaa. Voileipätaukoja. Pidin sadetta ensi kerran vasta Espoon Saarijärvellä. Olisi pitänyt malttaa hiukan, koska "törmäsin" samaisen sadekuuron rippeisiin pari kilometriä myöhemmin, vaikka sade oli jo lakannut suojapaikalla. Toisen kerran pidin sadetta vain pari kilometriä ennen maalia Hämeenlinnanväylän alikulussa. Tuttujen kotimaisemien fiilistelyä.

Elektroniikkamuseossa

8., 9., 10. ja 11. päivä: välipäivä

Käynti autolla Salon elektroniikkamuseossa ja barbecue-ravintolassa. Museo oli hieno, ja siellä oli jos jonkinlaista aparaattia. Vanhoja konsolipelejä olisi päässyt pelaamaan. Museossa kerrottiin mielenkiintoisia tarinoita Saloran tuotteista ja tuotekehityksestä.

Reittisuunnitelma muuttui, koska nyt Saloon ei tarvitsisikaan pyöräillä. Seuraavaksi siis suoraan pk-seudulle.

Väliaikapaikalle

7. päivä: Humppila - Forssa - Letku, 41 km

Yöllä todella kosteaa päivän sateen jäljiltä. Vaatteita sai kuivattua vasta aamuauringossa. Matka eteni joutuisasti kevyellä pyörällä. Laukut tulivat perille huoltojoukkojen autokyydillä. Humppilan Lasitornissa kahvitauko.

Väsynyt rellestäjä

5. päivä: välipäivä

Oleilua Sastamalassa. Illalla väsymys aikaisin mukavissa sisätiloissa. Viittaus väsymykseen Eppu Normaalin Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset -kappaleen sanoista.

6. päivä: Sastamala - Illo - Punkalaidun - Jalasjoki - Humppila, 54 km

Sadepäivä. Aamupäivällä sääennuste näytti, että sade laantuisi vasta illansuussa. Viivästin lähtöä, jottei tarvitsisi ajaa rankimmassa sateessa. Sade lakkasi ennustetusti illansuussa, jolloin jatkoin matkaa. Sateen jälkeen ilma kosteaa. Lepopäivän jälkeen pyörä tuntui jälleen kulkevan. Osittain sivumyötäinen tuuli vauhditti. Illon eteläpuolella kettu ylitti tien. Kumpuilevia peltomaisemia. Alun perin piti jäädä Punkalaitumelle, mutta pidensin matkaa vielä noin kymmenellä kilometrillä, koska pyörä kulki hyvin, ja seuraavan päivän etappi lyhenisi. Perille juuri ennen iltahämärää.

Sastamala

4. päivä: Parkano - Hämeenkyrö - Häijää - Sastamala, 91 km

Parkanon leirintäalueen respalta lounassuositus ravintola Mäntypirtistä. Lounas oli ihan makoisa. Maasto muuttui Etelä-Pohjanmaan tasaisehkosta Pirkanmaan mäkiin. Kolmostiellä Ikaalisissa jyrkkiä nousuja. Veikeää, kun ohituskaistat on rakennettu ylämäkiin; raskasta pyörää on mahdotonta ajaa tällaisissa ylämäissä. Seututiellä 249 Hämeenkyröstä Sastamalaan pitkiä suoria ja paljon mäkiä. Uuvuttavaa. Tuntui, kuin tämä päivä olisi mennyt "autopilotilla". Eilisen pitkä etappi tuntui aamulla väsymyksenä. Ehkä tämä päivä tuntuikin siksi hiukan raskaalta. Huomenna pidän välipäivän.

Työpätkä

3. päivä: Ähtärin eläinpuisto - Tuuri - Alavus - Kontola - Soukanperä - Isoniemi - Kihniö - Parkano, 123 km

Erään itämaisen valtion propagandan jatkeita Ähtärin eläinpuistossa: isopandat Lumi ja Pyry lähinnä nukkuivat. Pyry sentään käänsi kylkeä.

Ähtäristä pikakäynnille Tuurin kyläkauppaan. Tankkasin siellä vettä, mutten ostanut mitään. Kunnon asiakkaana jätin kaupan lattialle vain hiekkaa ja hikikarpaloita. Alavudella ruokaa kaupasta matkalle ja illaksi, koska pääsisin perille todennäköisesti myöhään, enkä välttämättä ehtisi kauppaan. Maalaismaisemia.

Puhelimen Komoot-reittisuunnittelusovellus ei osannut asfalttiteitä Alavuden maaseudulla. Olisi pitänyt vain uskoa GT-karttaan: poikkeuksellisesti matkalle osuikin viitisentoista kilometriä hiekkatietä. Sade kasteli 20 km ennen Kihniötä. Vesitankkaus varmuuden vuoksi Kihniön K-marketissa. Olin juonut vettä päivän aikana litratolkulla. Kymmenen kilometriä ennen maalia päätin soittaa, onko Parkanon leirintäalueen vastaanotto auki. Oli. Ehtisin paikalle hyvin. Telttapaikkaa ei tarvitsisi metsästää, eikä vedestäkään olisi nyt tarvinnut huolehtia. Perille myöhään iltahämärässä. Ruokaa. Nukkumaan puolenyön jälkeen. Olihan työpätkä!

Silminnäkijä

2. päivä: Ruovesi - Salussärkkä - Rantalansärkkä - Raiski - Salmenkylä - Ähtäri - Ähtärin eläinpuisto, 97 km

Sää poutaantui yöllä. Päätin ajaa pikkuteitä Ähtäriin. Matkalla hienoja maisemia mm. Syvinkisalmen sillalla sekä Salus- ja Rantalansärkillä.

Särkät olivat kuin Pulkkilanharju pienoiskoossa. Särkkiä ei ilmeisesti juuri markkinoida, koska turisteja ei näkynyt missään, eikä liikennettä käytännössä ollut. Levähdyspaikkoja sentään oli. Kuikan kesäinen huuto Salussärkällä. Yhdystiellä 6215 tuntui, että kiipeän jatkuvasti vuoren huipulle. Ylämäet olivat pitkiä ja alamäet lyhyitä.

Päivän ehdoton kohokohta sattui kuitenkin jo etapin alussa kantatiellä 66 hieman Ruovedeltä pohjoiseen, kun todistin liikenneonnettomuutta. Takaani tullut täysperävaunurekka ajautui oikealle puolelleni metsään.

Ajoin tavanomaisesti pientareen kapealla asfalttikaistaleella. Kuulin rekan lähestyvän takaani. Yleensä tällaisessa tilanteessa rekan ääni vain voimistuu ja lopulta rekka ohittaa minut vasemmalta. Nyt kuitenkin aloin kuulla myös rapinaa. Katsoin taakseni. Rekka oli juuri ajautumassa pientareen yli penkereelle. Sora ja hiekka rapisivat rekan rakenteissa. Vaistomaisesti väistin vasemmalle kohti keskiviivaa. Raskas rekka ajautui rinnalleni penkereellä, kellahti kyljelleen, kaatoi puun mennessään ja pysähtyi lopulta.

Pysäytin välittömästi ja soitin hätäkeskukseen. Rekan takana tulleen ja paikalle pysähtyneen henkilöauton pariskunnan nainen huusi: Soita hätänumeroon! Vastasin: Soitan! Paikalle pysähtyi muitakin sivullisia. Menimme tarkastamaan, onko kuljettaja kunnossa. Hän huusi murskautuneesta ohjaamosta "ei paniikkia" ja kömpi lopulta itse ulos. Huokaisimme helpotuksesta. Selvittiin materiaalivaurioilla. Pelastusyksiköt tulivat paikalle ja alkoivat hallita tilannetta.

Onnettomuudesta oli merkintä Tilannehuone.fi-palvelussa. Uutislinkkejä: [1], [2], [3], [4].

Paikalla tilanne rauhoittui. Pääsin jatkamaan matkaa poliisin lyhyen haastattelun jälkeen. Kylmiä väreitä pian onnettomuuspaikalta lähdettyä. Mietitytti loppupäivän. Tilanteessa olisi voinut käydä paljon pahemmin. En olisi voinut tehdä mitään, jos rekka olisi ajautunut minua päin ollessani siihen selin. Kävi helvetillinen tuuri. Suojelusenkelit olivat paikallaan. Pahin mahdollinen riski ei onneksi toteutunut. Onnettomuustapahtuma jää ikuisesti muistiin. Matkan on jatkuttava. Onpahan muisteltavaa!

Etelä-Suomen-kierros alkuun

Vuosittainen kesäinen hyppy Tangon selkään alkaa jälleen. Tällä kertaa matkaksi valikoitui kierros Etelä-Suomessa: pääreitti on Tampere - Ruovesi - Ähtäri - Sastamala - Forssa - Salo - pk-seutu - Porvoo - Tampere. Muu näiden välillä jää päätettäväksi lennosta.

1. päivä: Tampere - Mutala - Kuru - Ruovesi, 79 km

Matkainnostuksesta huolimatta haikeat jäähyväiset. Ylöjärven Mutalassa pohjoisessa synkkä taivas. Vilkaisu Ilmatieteen laitoksen sadetutkaan paljasti, että kuurorintama tulee luoteesta kohti: kuvassa näkymä kantatieltä 65.

Poikeluksessa ennen Kurua ruokatauko sadetta pitäessä räystään alla. Loppupäivä kului heikossa sateessa, joka ei onneksi kastellut merkittävästi. Sade lakkasi lopulta Ruovedellä. Kurun Aurinkokuntamalli edelleen osittain paikallaan. Kurun jälkeen pellolla kaksi kurkea. Ränsistyvien talojen ihmettelyä seututiellä 337 ennen Ruoveden taajamaa. Tuntui, että matka eteni joutuisasti. Ruoveden sataman rantaravintolassa illalliseksi juustoburgeri kasviksilla. Maistui!