Suunnistaja?

Kestävyysurheilijana olen kiinnostunut kaikenlaisista pitkäkestoista suoritusta vaativista lajeista. Pyhä triathlon-kolminaisuus onkin ollut tämän kesän treenin kantavana teemana, koska Mansesterin Pyynikki a.k.a "Pyntsä" tarjoaa oivallisen treenimahdollisuuden uimiseen idyllisine hiekkarantoineen ja suorastaan pirullisine ja jalat hajottavine ylämäkineen. Munamankelointi on hoitunut pyöräilemällä töihin, mutten ole Kilometrikisasta innostuttuani jättänyt pyöräilyä pelkkiin työmatkoihin. Esimerkiksi Kangasalan puolikkaan kisapaikalle tuli sotkettua pyörällä.

Moisesta alkupaasauksesta saankin aasinsillan itse aiheeseen. Alkukesästä työporukan Mr. Suunnistaja kysyi meikämannea mukaan Jukolaan, koska olin kertonut harrastavani kestävyysurheilua juoksua painottaen. En kuitenkaan lähtenyt Jukolaan, koska en ollut treenannut suunnistusta ikinä koulun ja väkivaltakonttorin suomia pakollisia suunnistusharkkoja lukuunottamatta. Hän kuitenkin ylipuhui minut käymään iltarasteilla. Jo ensimmäinen tutustumiskerta oli varsin verraton, vaikka meninkin nätisti talutusnuorassa. Sää oli kuitenkin hyvä, ja luonnossa oli mukava talsia. Nyt olen jo käynyt pari kertaa iltarasteilla parin kanssa. Tänään kävin ensimmäisen kerran yksin suunnistamassa. Itseluottamus oli kasvanut riittävästi, jotta uskalsin kokeilla siipiäni helpoimmalla kolmen kilometrin pikapyrähdyksellä. Tällöin eksyminen ei vielä pidentäisi iltaa merkittävästi, ja rastit olisivat silti vielä kohtuullisen matkan päässä löydettävissä.

Yllätyksekseni löysin kaikki rastit muitta mutkitta. En tietenkään ollut mitenkään erityisen nopea reitillä (kesto käsiajalla 39:53), enkä mennyt aina aivan optimaalisinta reittiä, mutta rastit löytyivät mielestäni jotakuinkin aloittelijalle järkevässä ajassa, ja selvisin reitiltä ehjänä pois - mitä nyt wanhat lenkkarini pääsivät kurakäsittelyyn astuttuani upottavaan liejuun pari kertaa. Noh, tekevälle sattuu. Tämä ei jää tähän, vaan treeni jatkuu! :D