8. heinäkuuta 2014

Fin5 - 2. päivä

Lähtöpaikka oli tänään sama kuin eilen, mutta rastien paikat erosivat eilisistä. Lumia 800 -mallinen "lennontallentimeni" toimi mallikkaasti, kun nyt maltoin olla koskematta siihen suoritukseni aikana. Mieli teki valokuvata, mutta ajattelin, että tällä kertaa haluan jälkipeleihin oikeaa telemetriaa enkä vaillinaista dataa. Rata näytti seuraavalta:



Lähdin toiveikkaasti matkaan, ja toivoin, että maasto olisi eilistä helpompi, koska eilen ei oikein mikään onnistunut. Huomasin pian, ettei maasto juuri helpottunut eilisestä, muttei toisaalta juuri vaikeutunutkaan. Sen sijaan suunnanpito kompassilla tuntui sujuvan. Lisäksi maamerkkejä ja maaston muotoja tarkkailemalla pysyin varsin hyvin kartalla. Tämä näkyy rasteilla 1, 2 ja 3, joille menin kutakuinkin kompassisuunnalla avoimien alueiden reunoja myötäillen. Nelonenkin löytyi vielä varsin mallikkaasti samoja periaatteita noudattaen.

Viitosrasti oli mielestäni radan hankalin. Lähdin neloselta tavoitteenani kiertää kartan kielletty alue riittävän kaukaa, koska en tiennyt, onko kiellettyä aluetta merkitty maastoon esimerkiksi lippusiimalla (jälkipeleissä selvisi, että oli). En myöskään törmäisi reittivalintani vuoksi kyseiseen lippusiimaan. Uudeksi ongelmaksi tuli, etten saanut maastossa kiinni mistään tarkasta kiintopisteestä, kun ohitin kielletyn alueen kärjessä olevaa hyvän näkyvyyden aluetta. Tiesin, että alue sijaitsi rinteessä, mutta rinne tuntui vain jatkuvan ylöspäin tiheässä metsässä. Paikalla ei myöskään ollut merkittyjä kiviä eikä selkeitä maastonmuotoja, joihin olisin voinut tarttua.

Hetken rinnettä noustuani olin varma, että olin ohittanut kielletyn alueen, ja uskalsin lähteä menosuuntaan nähden oikealle kohti vitosen summittaista sijaintia. Näkyvyys oli kartan vihreällä alueella huonohko, enkä edelleenkään saanut määritettyä tarkasti sijaintiani. Huonon näkyvyyden alue päättyi, ja saatoin katsella ympärilleni. Pian näin pari muuta suunnistajaa muutaman kymmenen metrin päässä oikealla puolellani. Kysyin, etsivätkö hekin 196:ää (rastin koodinumero); kyllä etsivät. Muutamaa sekuntia myöhemmin he ampaisivat eteenpäin, ja arvasin, että he löysivät etsimänsä. Menin perässä, koska minullakaan ei tuolla hetkellä ollut parempaa tietoa sijainnistani, ja jotain oli yritettävä. Rasti siis löytyi, ja pääsin jälleen tarkasti kartalle.

Vitosen ja kutosen väli oli todella hieno. Tällä välillä noustiin vaaran huipulle pururadalle, ja urheilijat saivat ihastella Pohjois-Suomen maisemia Ison-Kumpulammen yli. Aurinko paistoi, oli lämmintä, ja mieliala oli hyvä. Rastitkin olivat löytyneet joutuisasti. Teki mieli valokuvata maisemia, mutten nyt kehdannut. Nyt olisi vielä mahdollisuus kohtalaiseen loppuaikaankin.

Vaaralta lähdettiin laskeutumaan. Laskeutumisen aikana piti poimia kutonen jyrkänteen alta ja seiska juomarastilta. Seiskalta päästiin juoksemaan lippusiimaa pitkin kielletyn alueen läpi, kunnes kukin oli jälleen omillaan. Kasi löytyi varsin helposti.

Päivä oli todella lämmin, ja nestehukka luultavimmin aikamoinen. Kasin pohjoispuoleisella hakkuuaukealla tuntui hetkellisesti, etten jaksa juosta. Oli pakko kävellä hetki, vaikka maaston puolesta olisi ollut mahdollista juosta. Lieneekö sitten johtunut nestehukasta, mutta tuossa kohtaa meinasi kunto loppua kesken. Matkaa oli kuitenkin jatkettava.

Kasin ja ysin välin meni orjallisesti kompassisuuntaa noudattaen. Tuntui, että etenen jatkuvasti oikealle viettäen, vaikka kompassisuunta olisi oikein. Ilmeisesti pysyin suunnassa, koska lopulta tulin pienelle polulle, jonka varrella olleen kumpareen päällä oli kivi, jolla rasti oli. Polulla kulkiessani väsyneen järki ei enää juossut, ja meinasin kävellä muina miehinä rastista ohi. Tajusin kuitenkin viime hetkellä, että "hei, toihan on juuri se ysirasti", ja kävin leimaamassa.

Ysin ja kympin väli meni jälleen kompassilla. Ysin jälkeinen jyrkkä rinne vaikeutti menoa hieman. Kurvailin hieman puolelta toiselle, jotta korjaisin "siirtymän" suorasta rastilinjasta nollaksi. Kun eteen tuli hakkuuaukea, rasti löytyi pian aukean laidan suolta. Jaksoin taas juosta.

Kympiltä lähin seuraamaan hakkuuaukean reunaa. Vastaan tuli peräkkäisillä kumpareilla kaksi rastia, jotka eivät kuitenkaan olleet oman ratani rasteja. Sekosin ilmeisesti näistä rasteista jotenkin, ja suuntavaistoni katosi hetkeksi. En havainnut läheisen metsän reunassa ollutta isoa kiveä, josta olisin saanut tuntomerkin rastin sijainnille. Sen sijaan kiertelin harjanteita ja pientä metsikköä. Hämmästelin, missä ihmeessä rasti oikein oli, koska kartan isoa kiveä ei näkynyt missään. Pian tajusin, että olen aivan väärässä paikassa, minkä jälkeen näin metsän reunan ja ison kiven, jonka luona lappasi porukkaa kuin pipoa. Aikaa ei onneksi ollut palanut liikaa pummissani, mutten toisaalta sitä enää näin lopussa saisi millään kirittyä takaisin. Noh, matka jatkui pienestä vastoinkäymisestä huolimatta. Kokonaisuus vaikutti edelleen hyvätä, mutta lopputulosta ei saisi nyt ajatella. Olisi päästävä ensin maaliin.

11-rastilta 12:lle reittivalintani oli selkeä: nousisin pitkulaiselle harjanteelle, missä ottaisin kompassisuunnan suoraan rastille. Valitsin tämän reitin, koska satuin jo 11:tä pummatessani käymään kyseisellä harjanteella. Noudatin suunnitelmaani, ja se toimi vallan hyvin. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut jatkaa harjanteen etläpuolisen hakkuuaukea reunaa aukean kärkeen asti, mistä rastilla sijainneet pitkulaiset kumpareet olisivat näkyneet hyvin. Rasti 12 löytyi helposti.

12:lta teenpäin tulin lopun likimain kompassisuunnalla muiden peesiä hyödyntäen. Väkeä oli liikkeellä paljon, eikä yksinään juuri tarvinnut juosta näin lähellä maalia. Lisäksi maalialueen kuulutukset kantautuivat jostain kaukaa metsän siimekseen.

Väliaikojani rasteille senhetkisine sijoituksineen:
1: 5:05 (73)
2: 10:24 (49)
3: 15:48 (46)
4: 22:31 (47)
5: 30:58 (43)
6: 37:58 (36)
7: 42:15 (34)
8: 45:16 (30)
9: 53:34 (25)
10: 59:02 (26)
11: 1:06:12 (33)
12: 1:11:06 (30)
13: 1:15:13 (30)
14: 1:18:10 (33)
F: 1:18:43 (31)

Loppusijoitukseni oli 31/141. Omasta mielestäni suunnistus sujui tänään hyvin, ja olen suoritukseeni varovaisen tyytyväinen. Näin siksi, koska tulossa on vielä monta osakilpailua viikon aikana, ja moni kilpailu htii mennä pieleen. Ei olisi ainakaan syytä levätä laakereillaan. Toisaalta hyvästä suorituksesta voi nauttia tämän pienen hetken. :)

Huomenna Fin5:ssä vietetään välipäivää. Kaveriporukan kesken ohjelmaksi on tarjottu esimerkiksi patikkaretkeä Pienellä karhunkierroksella [Metsähallituksen sivut, kartta], mikä vaikuttaisi mainiolta ajatukselta. Valokuvia lienee ainakin tiedossa!