Olin kauhusta kankeana katsellut sääennusteita tälle viikonlopulle, koska kaikille päiville oli luvattu sadetta. Kävikin tuuri, koska porukan ensimmäiset (lue: nopeimmat) saivat juosta tuulisessa, mutta kuivassa säässä.
Nyt aloin jo päästä astetta lähemmäksi nirvanaa puolikkaalla! Lähdin kisaan oikeastaan treenimielessä Füssenin heinäkuun megarykäisyä ajatellen, mutta kävikin hieman toisin. HCR-vahingosta viisastuneena kokeilin nyt hieman kovempaa aloittamista, jolloin myös ensimmäinen vitonen meni kovaa. Ekaa vitosta juostessani arvuuttelin, näinköhän jaksan samaa kyytiä maaliin asti. Edeltäneiden viikkojen treenilenkit olivat kuitenkin lupailleet, että vauhtikestävyys on jo varsin hyvä, ja uskoin, että selviäisin nytkin, kunhan en aloita loppukiriä 15 km ennen maalia. Vauhti pysyikin tasaisena. Ensimmäisten kilometrien aikana annoin kuitenkin hätäisimpien mennä ohi. Ohitin heistä muutaman myöhemmin jo ennen 10 km:n väliaikaa. Kärki karkasi kuitenkin kauan ennen edes ekan vitosen väliaikaa, ja ajattelin, että antaa hullujen mennä.
Join jokaisella juoma-asemalla muuan gurun oppien mukaisesti. Tapahtuma oli pieni (puolikkaalla näytti tulleen maaliin kokonaiset 62 kilpailijaa), ja juomaksi oli tarjolla vettä. Tämä ei vielä haitannut, mutta olisin toivonut reitin varrelle viittoja juoksijoille. Nyt vain isoimmissa risteyksissä oli suunnannäyttäjä, ja ainakin eräässä pienemmässä risteyksessä oli mahdollista valita väärä suunta. Onneksi juoksin erään Airbusin kaverin kanssa samaa vauhtia, ja saatoin häneltä kysellä, mihin suuntaan missäkin piti kääntyä. Vaikka tapahtuma oli pieni, voi sinne osallistua aivan kuka tahansa, eivätkä kaikki suinkaan välttämättä ole paikallisia (siis tunne reittiä entuudestaan). Ok, tapahtuma oli pieni ja sitä pyöritettiin suurimmalta osin vapaaehtoisvoimin, mutta silti juoksijoille pitäisi mielestäni tehdä suoritus mahdollisimman helpoksi. Suunnistuskilpailut ovat sitten erikseen, kuten Jukola, joka päättyi tänä aamuna norjalaisjuhliin.
Aloitin siis kovempaa kuin HCR:llä, ja pyrin pitämään saman tasaisen vauhdin koko ajan. Onnistuin räveltämään oman sekkarini ajanoton kolmannella juomapaikalla, jolloin kello jäi pysähdyksiin. Näin viimeisen 6 km:n väliaika jäi saamatta, mutta sen saatoin onnekseni laskea myöhemmin lopputuloksesta.
Juoksin ajan 1 h 28 min 57 s. Virallisessa ajassani on 58 s, mutta poistin maalisähellykseni vuoksi ajastani yhden sekunnin, kun en tajunnut ihan heti laittaa chippiäni "lautaselle". Tulokseni alittaa HCR-aikani yli 8,5 minuutilla. Tässä oli jo sitä jotain! Tällä kyydillä maraton menisi alle kolmeen tuntiin, mutta sanoisin, etten kestäisi tällaista vauhtia maaliin asti. Puolimaratonina tämä oli kuitenkin oiva suoritus.
Ohimennen mainittakoon, että HCR:llä tällä ajalla olisi sijoittunut kaikkien sarjassa kevyesti 200 parhaan joukkoon. Miesten yleisessä sarjassa tämä aika ei aivan olisi riittänyt 100 parhaan joukkoon, mutta hyvin lähelle sitä. Nyt olin 62 kilpailijan lopputuloksissa kuudes. Oman M20-ikäluokkani voitin selvästi. Muistoksi kaikki saivat kivan pikkupystin, eivätkä mitään mitalinlätkää. Tyytyväinen voin olla, että lähdin mukaan! Joku patriootinhyväkäs voisi vielä väittää, että tein suomijuoksua tunnetummaksi maailmalla. Näinköhän kuitenkaan?
