Onpa taas tullut oltua turpa kiinni hetken aikaa. Jatketaan.
Opinnot alkavat olla loppusuoralla. Viimeinen tenttikauteni oli ennen joulua, ja sain parhaan joululahjani viime tiistaina sähköpostitse: sain diplomityöpaikan. Jihuu! Tiedän, mitä teen seuraavat puoli vuotta.
Ulkona tuulee aika hiivatin kovaa. Tänään olisi lähdettävä Ruotsiin laivalla, mitä ennen olisi päästävä Turkuun junalla. Saas nähdä, pääsenkö Tkuun asti. Jännittää.
Hösselin ensi vuoden liikennöintisuunnitelma näyttää mielenkiintoiselta, kun Vantaalle lisätään uusi bussivuoro 435. Jokohan olisi sujuvampaa liikkua Tsadista Länsi-Vantaalle?
Nyt kipittämään.
26. joulukuuta 2011
25. lokakuuta 2011
AMEAC Dresden
Sunnuntai 18.09.2011
Kävin edustamassa Aalto-TKK:n lentotekniikan kilta Euroavia Helsinkiä eurooppalaisen kattojärjestön vuoden toisessa kansainvälisessä kokouksessa AMEACissa. AMEAC järjestettiin tällä kertaa Dresdenissä, jonne matkasin lentämällä Berliiniin ja edelleen Bärliinistä junalla Dresdeniin. Harmittavasti suoria lentoja ei ollut, vaan oli hypättävä raiteille. Mikäs toisaalta oli hypätessä, kun Bahn kuljetti sujuvasti. Ehdin jopa ongelmitta lennolle (Ruotsiin lähdettäessä oli käydä köpelösti). Olin edellisenä päivänä saapunut Ruotsista exculta, ja heti oli jälleen sunisteltava ulkomaille. Eikun matkaan!
Dresdenin rautatieasemalla oli odottamassa jämy yhden henkilön "vastaanottokomitea". Mukana oli myös Braunschweigista juuri tullut paikallisjärjestön edustaja. Sateen piestessä nousimme ratikkaan. Kotvasen ajettuamme jäimme pois kyydistä, ja kävelimme puolisen kilometriä hostellillemme. Nyt oli aika tutustua muihin eurooppalaisedustajiin. Saapumispäivänä ei ollut vielä virallista ohjelmaa, mutta osa porukasta tunsi toisensa jo aiemmista kokouksista, ja wanhat konkarit järjestivät yhteistä tekemistä. Illallista syötiin döner-kiskalla.
Maanantai 19.09.2011
Maanantaina aloitettiin konferenssi. Olisi ollut toivottavaa valmistautua kokoukseen tavaamalla edellisen kokouksen (EMEAC huhtikuussa) pöytäkirjaa, mutta olin hieman rehvastellen liikkeellä, eikä monisataasivuisten manuaalien kahlaaminen kannesta kanteen juuri ollut innostanut. Myönnettäköön: laiskuus voitti. :P
Alkajaisiksi käytiin läpi, miten kokous käytännössä toimii. Esimerkiksi läsnäolojen toteamisen ohjeistaminen oli lähestulkoon oma taiteenlajinsa, kun kaikki eivät aluksi ymmärtäneet, miten homma toimii, jos esim. yhdeltä alajärjestöltä on yksi edustaja, mutta kaksi ääntä käytettävänä - olihan osa edustajista ensikertalaisia.
Lopulta päästiin vauhtiin itse kokouksessa. Ensimmäiset kaksi päivää oli käytännössä varattu paikallisjärjestöjen esityksille, joissa kerrottiin yhdistysten toiminnasta ja suunnitelmista. Pääsin estradille jo maanantaina sumppitauon jälkeen, ja esitin, mitä AS (Affiliated Society) Helsinki oli puuhaillut kevään EMEACin jälkeen. Kesä oli sattuneesta syystä toimetonta, kun yhtäältä toiminnanpyörittäjä-pj oli ulkomailla, ja toisaalta muutkin olivat lomilla, töissä ja ties missä.
Maanantaina porukka jaksoi vielä olla skarppina kokouksessa ja kuunnella höpinäpulinoita. Hostellille päästyämme oli vielä varsin rento tunnelma, vaikka ensimmäisen kokouspäivän jälkeen saattoi aistia orastavan väsymyksen.
Tiistai 20.09.2011
Toisena kokouspäivänä jatkettiin paikallisjärjestöjen esityksiä kokoukseen tiukasti keskittyen.
Lisäksi keskusteltiin erään kv. hallituksen jäsenen tilanteesta, joka oli kehkeytynyt varsin kimurantiksi vuoden aikana. Lopuksi hallitus esitteli vuoden 2009-2010 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen. Päivän epistola päättyi näihin aiheisiin, ja oli aika palata hostellille. Väsymys painoi selvästi, mutta tuleva Spirits Night piristi ihmisten mieltä jostain kumman syystä. Lieneeköhän alkomahoolilla osuutta asiaan? ;)
Spirits Night on muodostunut jo perinteeksi Euroavian kokouksissa - eikä pelkästään tällä opiskelijajärjestöllä. Tarkoituksena on, että jokainen alajärjestö tuo kotimaastaan jotain paikallista juomaa ja karkkia, joita sitten kukin vuorollaan tarjoilee maisteltavaksi.
Parastahan tietenkin on, koska alajärjestöjä on useita, on drinksujakin tarjolla monia. Jengi ehti humaltua varsin mukavasti jo maistelujen aikana, ja jotkut jaksoivat vielä lähteä muualle jatkamaan bileitä.
Keskiviikko 21.09.2011
Dagen efter. Aamulla ei onneksi tarvinnut olla kovin skarppina, koska vierailimme IMA-tutkimuslaitoksella Dresdenin lentoasemalla. IMA tekee rakenne- ja värähtelykokeita esimerkiksi lentokoneen osille, ja oppailla riittikin mielenkiintoisia juttuja, vaikkeivat voineetkaan kaikkea paljastaakaan nähdyistä koekappaleista. Alkuluento tosin oli kiinnostavuudellaan verrattavissa nenäkarvoiltaan trimmatun IT-hörhön kirjoittamaan Python-koodiin ja monotonisuudellaan vaikkapa samaisen TKK:n tyylipuhtaan yön Timon virtsausmekaniikan luentoihin. Uni meinasi tulla, vaikkei selväpäisellä miehellä qanuunaväsymystä ollutkaan.
Yritysvierailun jälkeen saatiin valita, mitä tehdään. Dresdenissä on mm. tekniikan ja kaupunginmuseot, joihin oli mahdollista lähteä. Toisaalta saattoi myös viettää omaa aikaa esimerkiksi kaupunkia kiertämällä. Valitsin omaa aikaa, koska keskiviikko olisi todennäköisesti ainoa päivä, jolloin olisi aikaa katsella nähtävyyksiä ja tutustua Dresdeniin.
Ennen Biergarten-illallista oli aikaa myös levähtää ja istahtaa kahvilaan naatiskelemaan aurinkoisesta illasta.
Torstai 22.09.2011
Torstaina tuleva kansainvälinen hallitus esitteli toimintasuunnitelmansa ja talousarvionsa seuraavalle vuodelle. Ne hyväksyttiin muitta mutkitta.
Lisäksi vanhan kv. hallituksen toimikausi päätettiin ja uusi hallitus aloitti toimintansa. Tulevia kansainvälisiä tapahtumia käytiin läpi, merkittävimpinä Formation Workshop Bukarestissa joulukuussa ja huhtikuussa 2012 Puolan Rzeszow'ssa järjestettävä EMEAC.
Perjantai 23.09.2011
Viimeisenä kokouspäivänä ohjelma oli kevyt, ja tunnelma oli lupsakka jo alusta alkaen. Raskas kokousviikko oli viimeistä silausta vaille päätöksessään.
Perjantaina esiteltiin myös viimeisimpien kansainvälisten tapahtumien tulokset. Tämän kokous päätettiin, ja hilpeydet pääsivät valloilleen, kun oikein kukaan ei jaksanut enää ottaa mitään tosissaan; olisi pitänyt, koska viimeiseksi Airbusin rekrynaiset tulivat esittelemään eurooppalaista lentävien ruumisarkkujen valmistajaa.
Perinteinen päätösillallinen lopetti virallisen ohjelman.
Illalla osa jatkoi bilettämään jonnekin ja osa lähti hostellille. Porukka alkoi hajaantua. Hostellin baarissa käytiin vielä yhdellä, mutta tästä eteenpäin muita ei enää juuri nähnyt; oma paluuni alkoi kukonpieraisun aikaan lauantaiaamuna, ja ylös oli päästävä hyvissä ajoin. Silti meinasi tulla hieman kiire junaan. Lopputulemana jäi hieman haikea mieli, koska mukana ollut porukka oli tosi mukavaa, ja oli hienoa tavata ihmisiä muualta Euroopasta.
Lisää AMEAC-kuvia
Kävin edustamassa Aalto-TKK:n lentotekniikan kilta Euroavia Helsinkiä eurooppalaisen kattojärjestön vuoden toisessa kansainvälisessä kokouksessa AMEACissa. AMEAC järjestettiin tällä kertaa Dresdenissä, jonne matkasin lentämällä Berliiniin ja edelleen Bärliinistä junalla Dresdeniin. Harmittavasti suoria lentoja ei ollut, vaan oli hypättävä raiteille. Mikäs toisaalta oli hypätessä, kun Bahn kuljetti sujuvasti. Ehdin jopa ongelmitta lennolle (Ruotsiin lähdettäessä oli käydä köpelösti). Olin edellisenä päivänä saapunut Ruotsista exculta, ja heti oli jälleen sunisteltava ulkomaille. Eikun matkaan!
Dresdenin rautatieasemalla oli odottamassa jämy yhden henkilön "vastaanottokomitea". Mukana oli myös Braunschweigista juuri tullut paikallisjärjestön edustaja. Sateen piestessä nousimme ratikkaan. Kotvasen ajettuamme jäimme pois kyydistä, ja kävelimme puolisen kilometriä hostellillemme. Nyt oli aika tutustua muihin eurooppalaisedustajiin. Saapumispäivänä ei ollut vielä virallista ohjelmaa, mutta osa porukasta tunsi toisensa jo aiemmista kokouksista, ja wanhat konkarit järjestivät yhteistä tekemistä. Illallista syötiin döner-kiskalla.
Maanantai 19.09.2011
Maanantaina aloitettiin konferenssi. Olisi ollut toivottavaa valmistautua kokoukseen tavaamalla edellisen kokouksen (EMEAC huhtikuussa) pöytäkirjaa, mutta olin hieman rehvastellen liikkeellä, eikä monisataasivuisten manuaalien kahlaaminen kannesta kanteen juuri ollut innostanut. Myönnettäköön: laiskuus voitti. :P
Alkajaisiksi käytiin läpi, miten kokous käytännössä toimii. Esimerkiksi läsnäolojen toteamisen ohjeistaminen oli lähestulkoon oma taiteenlajinsa, kun kaikki eivät aluksi ymmärtäneet, miten homma toimii, jos esim. yhdeltä alajärjestöltä on yksi edustaja, mutta kaksi ääntä käytettävänä - olihan osa edustajista ensikertalaisia.
Lopulta päästiin vauhtiin itse kokouksessa. Ensimmäiset kaksi päivää oli käytännössä varattu paikallisjärjestöjen esityksille, joissa kerrottiin yhdistysten toiminnasta ja suunnitelmista. Pääsin estradille jo maanantaina sumppitauon jälkeen, ja esitin, mitä AS (Affiliated Society) Helsinki oli puuhaillut kevään EMEACin jälkeen. Kesä oli sattuneesta syystä toimetonta, kun yhtäältä toiminnanpyörittäjä-pj oli ulkomailla, ja toisaalta muutkin olivat lomilla, töissä ja ties missä.
Maanantaina porukka jaksoi vielä olla skarppina kokouksessa ja kuunnella höpinäpulinoita. Hostellille päästyämme oli vielä varsin rento tunnelma, vaikka ensimmäisen kokouspäivän jälkeen saattoi aistia orastavan väsymyksen.
Tiistai 20.09.2011
Toisena kokouspäivänä jatkettiin paikallisjärjestöjen esityksiä kokoukseen tiukasti keskittyen.
Lisäksi keskusteltiin erään kv. hallituksen jäsenen tilanteesta, joka oli kehkeytynyt varsin kimurantiksi vuoden aikana. Lopuksi hallitus esitteli vuoden 2009-2010 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen. Päivän epistola päättyi näihin aiheisiin, ja oli aika palata hostellille. Väsymys painoi selvästi, mutta tuleva Spirits Night piristi ihmisten mieltä jostain kumman syystä. Lieneeköhän alkomahoolilla osuutta asiaan? ;)
Spirits Night on muodostunut jo perinteeksi Euroavian kokouksissa - eikä pelkästään tällä opiskelijajärjestöllä. Tarkoituksena on, että jokainen alajärjestö tuo kotimaastaan jotain paikallista juomaa ja karkkia, joita sitten kukin vuorollaan tarjoilee maisteltavaksi.
Parastahan tietenkin on, koska alajärjestöjä on useita, on drinksujakin tarjolla monia. Jengi ehti humaltua varsin mukavasti jo maistelujen aikana, ja jotkut jaksoivat vielä lähteä muualle jatkamaan bileitä.
Keskiviikko 21.09.2011
Dagen efter. Aamulla ei onneksi tarvinnut olla kovin skarppina, koska vierailimme IMA-tutkimuslaitoksella Dresdenin lentoasemalla. IMA tekee rakenne- ja värähtelykokeita esimerkiksi lentokoneen osille, ja oppailla riittikin mielenkiintoisia juttuja, vaikkeivat voineetkaan kaikkea paljastaakaan nähdyistä koekappaleista. Alkuluento tosin oli kiinnostavuudellaan verrattavissa nenäkarvoiltaan trimmatun IT-hörhön kirjoittamaan Python-koodiin ja monotonisuudellaan vaikkapa samaisen TKK:n tyylipuhtaan yön Timon virtsausmekaniikan luentoihin. Uni meinasi tulla, vaikkei selväpäisellä miehellä qanuunaväsymystä ollutkaan.
Yritysvierailun jälkeen saatiin valita, mitä tehdään. Dresdenissä on mm. tekniikan ja kaupunginmuseot, joihin oli mahdollista lähteä. Toisaalta saattoi myös viettää omaa aikaa esimerkiksi kaupunkia kiertämällä. Valitsin omaa aikaa, koska keskiviikko olisi todennäköisesti ainoa päivä, jolloin olisi aikaa katsella nähtävyyksiä ja tutustua Dresdeniin.
Ennen Biergarten-illallista oli aikaa myös levähtää ja istahtaa kahvilaan naatiskelemaan aurinkoisesta illasta.
Torstai 22.09.2011
Torstaina tuleva kansainvälinen hallitus esitteli toimintasuunnitelmansa ja talousarvionsa seuraavalle vuodelle. Ne hyväksyttiin muitta mutkitta.
Lisäksi vanhan kv. hallituksen toimikausi päätettiin ja uusi hallitus aloitti toimintansa. Tulevia kansainvälisiä tapahtumia käytiin läpi, merkittävimpinä Formation Workshop Bukarestissa joulukuussa ja huhtikuussa 2012 Puolan Rzeszow'ssa järjestettävä EMEAC.
Perjantai 23.09.2011
Viimeisenä kokouspäivänä ohjelma oli kevyt, ja tunnelma oli lupsakka jo alusta alkaen. Raskas kokousviikko oli viimeistä silausta vaille päätöksessään.
Perjantaina esiteltiin myös viimeisimpien kansainvälisten tapahtumien tulokset. Tämän kokous päätettiin, ja hilpeydet pääsivät valloilleen, kun oikein kukaan ei jaksanut enää ottaa mitään tosissaan; olisi pitänyt, koska viimeiseksi Airbusin rekrynaiset tulivat esittelemään eurooppalaista lentävien ruumisarkkujen valmistajaa.
Perinteinen päätösillallinen lopetti virallisen ohjelman.
Illalla osa jatkoi bilettämään jonnekin ja osa lähti hostellille. Porukka alkoi hajaantua. Hostellin baarissa käytiin vielä yhdellä, mutta tästä eteenpäin muita ei enää juuri nähnyt; oma paluuni alkoi kukonpieraisun aikaan lauantaiaamuna, ja ylös oli päästävä hyvissä ajoin. Silti meinasi tulla hieman kiire junaan. Lopputulemana jäi hieman haikea mieli, koska mukana ollut porukka oli tosi mukavaa, ja oli hienoa tavata ihmisiä muualta Euroopasta.
Lisää AMEAC-kuvia
28. syyskuuta 2011
Ruotsissa - Patria Helicopters ja KTH
Perjantaiaamuna singahdimme Arlanda Expressillä Arlandan lentoasemalle, mistä meidät haettiin Patria Helicoptersille. Nyt vierailu oli tavanomaisempi eiliseen Saabiin verrattuna, mutta erikoisuutena Patria tarjosi lounaan. Esitys oli tyypillinen yrityksen yleiskuvaus, ja väärän sanavalinnan takia saimme kuulla myös yleisesittelyn Patriasta. Enemmän kiinnosti Helicopters-osasto, joka siis toimii Arlandassa. Luennon toisessa osassa kuulimme paljon hyödyllistä tietoa ilmailumääräyksistä, niiden hierarkiasta sekä niiden vaikutuksesta esimerkiksi käytännön suunnittelutoimintaan. Tätä kiertokulkua ei ollut esitetty edes TKK:lla näin selvästi, vaan Patrian esitelmöitsijä veti pisteet kotiin omaperäisellä tyylillään. Luennon päätyttyä kiersimme hallia ja ihmettelimme erilaisia helikoptereita laitteistoineen.
Patrialta palattaessa meinasi käydä käpy Arlandassa, kun ostin ARN Expressiin paluulippuja. Ostin kuusi lippua, jotka kaikki tulostettiin erikseen. Liput tulostuivat pieneen lokeroon yksi kerrallaan, ja aioin ottaa ne kaikki kerralla lokerosta. Kantta avatessani päällimmäisin lippu kuitenkin sujahti takaisin koneen sisuksiin, eikä sitä saanut takaisin amatööriteekkaritaskuvarkaiden sorminäppäryydellä. Mietittiin, mikä neuvoksi, koska lipusta oli maksettu, mutta itse lippu jäi saamatta. Menin kysymään asiasta infoon, koska aikaa oli vielä hetken verran (KTH:n vierailuaika lähestyi, eikä vielä edes oltu keskustassa). Asiaa hetken selvitettyäni kutsuttiin teknikko paikalle, joka avasi lippuautomaatin etukannen. Sieltähän lippu putosi lattialle! Onneksi teknikko tuli ajoissa, ja ehdimme sopivasti keskustaan menevään junaan, ja aikaa olisi vielä metrolippujenkin ostamiseen T-Centralenissa. Matka sujui ongelmitta, ja T-Centralenissa lippujen hankkiminen oli varsin vaivatonta SL:n toimistossa. Ehdimme lopulta KTH:lle tismalleen sovittuun aikaan.
KTH:lla kuulimme nuoren proffan pitämän esitelmän KTH:n lentotekniikan opiskelusta ja laitoksesta itsestään. Mukavan kaverin pitämästä esityksestä jäi käsitys, ettei lentotekniikan opetus välttämättä olekaan TKK:lla aivan niin huonoa kuin aiemmin olin kuvitellut. Opetusmenetelmät saattavat olla hieman erilaiset, mutta samat asiat KTH:llakin opetetaan, vaikkakin kurssien sisällöt vaihtelevat TKK:hon verrattuna.
Viimeiseksi kävimme ihmettelemässä KTH:n alisoonista tuulitunnelia. Ensivaikutelma siitä oli, että se on tasan sama kuin TKK:n aerodynamiikan laboratorion alisooninen tunneli. Ei olisi ihme, vaikka TKK:n tunneli pohjautuisi KTH:n rakennelmaan; niin samanlaiset tunnelit ovat. Hiivatin hyvännäköinen jatko-opiskelija esitteli meille laboratorion laitteita ja lentokoneiden tuulitunnelimalleja. Oli hiljaista porukkaa, kun kukaan ei uskaltanut kysyä mitään sievältä naiselta.
KTH:lta päästyämme olin huojentunut. Tiesin, että EA Hikin pj-toimikaudelleni suunnittelemani päätavoite oli toteutunut ja ilmeisen onnistunut - enää oli päästävä kotiin Suomeen, mikä olisi käytännössä vain muodollisuus. Loppuillallisella analysoimme excua ja kyselin, mitä olisin voinut mahdollisesti tehdä toisin excua järjestäessäni. Kaikki olivat tyytyväisiä, ja erityisesti Saab AB:n vierailua kiitettiin. Lisäksi näissä kirjoituksissa kuvaamani kimurantit tilanteet ja kuolemattomat lausahdukset ovat edelleen ehdoton röhönaurun lähde ja muistelemisen kohde koulun kerhohuoneella kahvia hörppiessämme.
Linkki kuviin Ruotsin exculta
Patrialta palattaessa meinasi käydä käpy Arlandassa, kun ostin ARN Expressiin paluulippuja. Ostin kuusi lippua, jotka kaikki tulostettiin erikseen. Liput tulostuivat pieneen lokeroon yksi kerrallaan, ja aioin ottaa ne kaikki kerralla lokerosta. Kantta avatessani päällimmäisin lippu kuitenkin sujahti takaisin koneen sisuksiin, eikä sitä saanut takaisin amatööriteekkaritaskuvarkaiden sorminäppäryydellä. Mietittiin, mikä neuvoksi, koska lipusta oli maksettu, mutta itse lippu jäi saamatta. Menin kysymään asiasta infoon, koska aikaa oli vielä hetken verran (KTH:n vierailuaika lähestyi, eikä vielä edes oltu keskustassa). Asiaa hetken selvitettyäni kutsuttiin teknikko paikalle, joka avasi lippuautomaatin etukannen. Sieltähän lippu putosi lattialle! Onneksi teknikko tuli ajoissa, ja ehdimme sopivasti keskustaan menevään junaan, ja aikaa olisi vielä metrolippujenkin ostamiseen T-Centralenissa. Matka sujui ongelmitta, ja T-Centralenissa lippujen hankkiminen oli varsin vaivatonta SL:n toimistossa. Ehdimme lopulta KTH:lle tismalleen sovittuun aikaan.
KTH:lla kuulimme nuoren proffan pitämän esitelmän KTH:n lentotekniikan opiskelusta ja laitoksesta itsestään. Mukavan kaverin pitämästä esityksestä jäi käsitys, ettei lentotekniikan opetus välttämättä olekaan TKK:lla aivan niin huonoa kuin aiemmin olin kuvitellut. Opetusmenetelmät saattavat olla hieman erilaiset, mutta samat asiat KTH:llakin opetetaan, vaikkakin kurssien sisällöt vaihtelevat TKK:hon verrattuna.
Viimeiseksi kävimme ihmettelemässä KTH:n alisoonista tuulitunnelia. Ensivaikutelma siitä oli, että se on tasan sama kuin TKK:n aerodynamiikan laboratorion alisooninen tunneli. Ei olisi ihme, vaikka TKK:n tunneli pohjautuisi KTH:n rakennelmaan; niin samanlaiset tunnelit ovat. Hiivatin hyvännäköinen jatko-opiskelija esitteli meille laboratorion laitteita ja lentokoneiden tuulitunnelimalleja. Oli hiljaista porukkaa, kun kukaan ei uskaltanut kysyä mitään sievältä naiselta.
KTH:lta päästyämme olin huojentunut. Tiesin, että EA Hikin pj-toimikaudelleni suunnittelemani päätavoite oli toteutunut ja ilmeisen onnistunut - enää oli päästävä kotiin Suomeen, mikä olisi käytännössä vain muodollisuus. Loppuillallisella analysoimme excua ja kyselin, mitä olisin voinut mahdollisesti tehdä toisin excua järjestäessäni. Kaikki olivat tyytyväisiä, ja erityisesti Saab AB:n vierailua kiitettiin. Lisäksi näissä kirjoituksissa kuvaamani kimurantit tilanteet ja kuolemattomat lausahdukset ovat edelleen ehdoton röhönaurun lähde ja muistelemisen kohde koulun kerhohuoneella kahvia hörppiessämme.
Linkki kuviin Ruotsin exculta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
