Savonlinnaan

16. päivä: Kitee - Puhos - Savonlinna, 92 km

Harmaa sadepäivä. Onneksi ehdin purkaa leirin kuivassa. Sadeasun ensimmäinen tosikokeilu. Se toimi ja piti sateen sekä viiman ulkopuolellaan. Kosteus ja hiki toki tiivistyivät noroiksi sisäpuolelle. Eipä toisaalta tullut kylmä. Sade lakkasi vasta iltapäivällä.

Valopilkkuna lounas Koivikon Kievarissa ja turinaa eräoppaaksi opiskelleen ravintolayrittäjän kanssa. Sain häneltä Savonlinnan turistioppaan. Käynen Olavinlinnassa ja Riihisaaressa. Savonlinnassa vierähtänee siis tunti jos toinenkin, ja iltapäivällä voisin sitten ajaa Punkaharjuun.

Erikoisuutena selvitin tällä kertaa etukäteen, olisiko Savonlinnassa laavuja tai kotia kohtuullisen lähellä keskustaa. Yllättäen laavu.org-sivustolta löytyi sopiva laavu - oikealta nimeltään Pöllänkota, sivustolla nimellä "Pitkäniemen grillikatos" - taajaman läheisyydestä. Saas nähdä, kuinka hyttyset kiusaavat yöllä.

Rajan ihmettelyä

15. päivä: Ilomantsi - Värtsilä - Niirala - Tohmajärvi - Kitee, 116 km

Aamukahdeksalta sadetutkan tarkistus. Ukkoskuuro tulossa kohti. Äkkiä ylös ja ulkoteltta pystyyn. Ehdin ennen lyhyttä sadekuuroa. Pahimman ukonilman kanssa kävi hirmuinen tuuri, kun myräkkä ohitti Ilomantsin pohjoispuolelta.

Sadetauko Loma-Kitsassa. Ravintola oli kiinni, mutta herttainen yrittäjärouva päästi silti hikisen pyöräilijän sisälle sadetta pitämään ja syömään eväitään.

Tuolla se Venäjä nyt on. Kuvan pellon reunassa virtaa Jänisjoki, jolla raja kulkee. Taustan metsä alkaa juuri joen vastarannalta ja kuuluu siis Venäjälle. Rajajoen suomenpuoleinen ranta on kuvassa noin viidensadan metrin päässä.

Illalla näytti, että ehtisin vielä hyvissä ajoin Tohmajärveltä Kiteelle. Osuus tulisi poljettavaksi huomenna muutenkin, mutta näin lyhensin huomisen ajoa kokonaisuutena.

Helteessä

14. päivä: Uimaharju - Ilomantsi, 62 km

Yöpaikalla helvetisti hyttysiä. Aamutoimissa olo kävi epämukavaksi, koska kuorivaatteissa tuli hiki, ja toisaalta elukat söivät käsiä ja jalkateriä. Kuvittelisi, että tässä jos missä oppii sietämään epämukavuutta.

Lounaaksi puolikas perunakukko Kahvila Viipukassa. Itäsuomalainen erikoisuus (kukko) tuli nyt syötyä, kun muualla ei vielä osunut kohdalle. Nyt oli liian hyvä tilaisuus jättää käyttämättä. Illalla vielä puolikas lihakukko - toinen puolikas jää huomiseksi lounaaksi.

Pamilo-joessa komea koski (kuvassa). Luhtapohjan (Tietävälä) pitkä nousu 30 km Ilomantsista seututiellä 513. Uimaan Sonkajan kesäkioskin levähdyspaikalla. Hidasta vauhtia ja paljon taukoja. Matka ei tapa vaan vauhti.

Kulttuuripläjäys

13. päivä: Lieksa - Vuonisjärvi - Ahveninen - Uimaharju, 79 km

Aamupäivällä Pielisen museoon. Siellä on esillä pohjoiskarjalaista kulttuuria suunnilleen viime vuosisadan alusta.

Päivän toisena kulttuuripläjäyksenä ajoin Vuonisjärven Paateriin, mihin on rakennettu professori ja kuvanveistäjä Eva Ryynäsen suunnittelema kirkko.

Vuonisjärven pikkuteillä huonokuntoista asfalttia ja hienoja maisemia. Eräässä kohdassa tuntui, kuin olisi Alpeilla jyrkän vaaran kohotessa aivan nenän edessä. Onneksi vaaralle ei tarvinnut tässä kivuta. Nousuja riitti silti.

Päivän piristys. Eräs mies kysyi Uimaharjun S-marketilla, onko pitkä matka? Kerroin lähtöpaikkani, missä olen käynyt ja mihin menossa. Mies hämmästeli tätä: kova juttu! Hetken päästä hän lykkäsi käteeni lonkerotölkin. "En tiedä, juotko alkoholia, mutta ota tästä!" Nauroin jälkeenpäin, miten joku voi hämmästyä niin pyyteettömästi retkipyöräilijästä.

Pielisen vaaramaisemia Ahveniselta:

Lieksa

12. päivä: Kuhmo - Lieksa, 111 km

Lounas ennen Kuhmosta lähtöä ravintola Neljässä Kaesassa. Sieltä sai perinneruoka rönttösiä.Samalla vesivarastojen tankkaus varmuuden vuoksi ennen lämpimän päivän osuutta jokseenkin harvaan asutulla seudulla. Kokeilin tällä kertaa taukoja viiden kilometrin välein; näin ajaminen jaksottuisi, eikä raskasta pyörää tarvitsisi ajaa pitkään kerrallaan. Tämä tepsi. Matka taittui "hitaasti", mutta tasaisesti. Välillä tuntui, että saan olla jatkuvasti tauolla. Toisaalta näin pitäisi ollakin: mieluummin liikaa taukoja kuin liian vähän.

Tauko Jyrkänkosken puolustusasemalla.

Myötätuuli auttoi lähes koko matkan. Pilpasenvaaralla merkittävä nousu. Heti perään toinen Kylyvaaralla. Kylyvaaralta hienot näkymät Lieksan suuntaan.

Tapasin toisen nelilaukkuvarusteisen retkipyöräilijän. Hän oli menossa Kuhmoon, ja jäljellä oli vielä yli 150 km. Ei käynyt kateeksi.