13. päivä: Lieksa - Vuonisjärvi - Ahveninen - Uimaharju, 79 km
Aamupäivällä Pielisen museoon. Siellä on esillä pohjoiskarjalaista kulttuuria suunnilleen viime vuosisadan alusta.
Päivän toisena kulttuuripläjäyksenä ajoin Vuonisjärven Paateriin, mihin on rakennettu professori ja kuvanveistäjä Eva Ryynäsen suunnittelema kirkko.
Vuonisjärven pikkuteillä huonokuntoista asfalttia ja hienoja maisemia. Eräässä kohdassa tuntui, kuin olisi Alpeilla jyrkän vaaran kohotessa aivan nenän edessä. Onneksi vaaralle ei tarvinnut tässä kivuta. Nousuja riitti silti.
Päivän piristys. Eräs mies kysyi Uimaharjun S-marketilla, onko pitkä matka? Kerroin lähtöpaikkani, missä olen käynyt ja mihin menossa. Mies hämmästeli tätä: kova juttu! Hetken päästä hän lykkäsi käteeni lonkerotölkin. "En tiedä, juotko alkoholia, mutta ota tästä!" Nauroin jälkeenpäin, miten joku voi hämmästyä niin pyyteettömästi retkipyöräilijästä.
Pielisen vaaramaisemia Ahveniselta:
21. heinäkuuta 2022
20. heinäkuuta 2022
Lieksa
12. päivä: Kuhmo - Lieksa, 111 km
Lounas ennen Kuhmosta lähtöä ravintola Neljässä Kaesassa. Sieltä sai perinneruoka rönttösiä.Samalla vesivarastojen tankkaus varmuuden vuoksi ennen lämpimän päivän osuutta jokseenkin harvaan asutulla seudulla. Kokeilin tällä kertaa taukoja viiden kilometrin välein; näin ajaminen jaksottuisi, eikä raskasta pyörää tarvitsisi ajaa pitkään kerrallaan. Tämä tepsi. Matka taittui "hitaasti", mutta tasaisesti. Välillä tuntui, että saan olla jatkuvasti tauolla. Toisaalta näin pitäisi ollakin: mieluummin liikaa taukoja kuin liian vähän.
Tauko Jyrkänkosken puolustusasemalla.
Myötätuuli auttoi lähes koko matkan. Pilpasenvaaralla merkittävä nousu. Heti perään toinen Kylyvaaralla. Kylyvaaralta hienot näkymät Lieksan suuntaan.
Tapasin toisen nelilaukkuvarusteisen retkipyöräilijän. Hän oli menossa Kuhmoon, ja jäljellä oli vielä yli 150 km. Ei käynyt kateeksi.
Lounas ennen Kuhmosta lähtöä ravintola Neljässä Kaesassa. Sieltä sai perinneruoka rönttösiä.Samalla vesivarastojen tankkaus varmuuden vuoksi ennen lämpimän päivän osuutta jokseenkin harvaan asutulla seudulla. Kokeilin tällä kertaa taukoja viiden kilometrin välein; näin ajaminen jaksottuisi, eikä raskasta pyörää tarvitsisi ajaa pitkään kerrallaan. Tämä tepsi. Matka taittui "hitaasti", mutta tasaisesti. Välillä tuntui, että saan olla jatkuvasti tauolla. Toisaalta näin pitäisi ollakin: mieluummin liikaa taukoja kuin liian vähän.
Tauko Jyrkänkosken puolustusasemalla.
Myötätuuli auttoi lähes koko matkan. Pilpasenvaaralla merkittävä nousu. Heti perään toinen Kylyvaaralla. Kylyvaaralta hienot näkymät Lieksan suuntaan.
Tapasin toisen nelilaukkuvarusteisen retkipyöräilijän. Hän oli menossa Kuhmoon, ja jäljellä oli vielä yli 150 km. Ei käynyt kateeksi.
Korkeakulttuuria
11. päivä: Sotkamo - Kuhmo, 71 km
Myötätuulta. Yllättävän helppo siivu, vaikka Kainuussa onkin: Sotkamosta ajaessa matkalla ei ollut jyrkkiä tai pitkiä nousuja. Matkalla lounastauko Helgan Huoneessa. Sotkamossa ohikulkijat mainitsivat Kuhmon kamarimusiikista, joka soi parhaillaan. Illalla siis kuuntelemaan Sekaisin Mélisandesta -esitystä!
Myötätuulta. Yllättävän helppo siivu, vaikka Kainuussa onkin: Sotkamosta ajaessa matkalla ei ollut jyrkkiä tai pitkiä nousuja. Matkalla lounastauko Helgan Huoneessa. Sotkamossa ohikulkijat mainitsivat Kuhmon kamarimusiikista, joka soi parhaillaan. Illalla siis kuuntelemaan Sekaisin Mélisandesta -esitystä!
18. heinäkuuta 2022
Sotkamo
9. päivä:
Välipäivä. Tuttujen tapaaminen kaupungilla ja vesivoimalaitosten kiertelyä. Sattumalta myös tervakanavan soutunäytös. Näytöksessä kanavan sulkuportteja käytettiin käsin.
10. päivä: Kajaani - Kuluntalahti - Sotkamo, 42 km
Matka jatkuu. Reittivalinta Nuasjärven pohjoispuolitse vei Leihun nousuun, joka oli jyrkkyydeltään 7 %. Tämä oli toisaalta tiedossa etukäteen, eikä nousu tullut yllätyksenä. Muutoin varsin tasainen reitti. Rupattelua toisen pyöräilijän kanssa matkalla ennen Leihuvaaraa. Sotkamossa Jymyn ja Kempeleen superpesisotteluun. Jymy voitti 2-0.
Näkymä Hiukan harjulta Vuokatinvaaralle Ison Sapsojärven yli.
Välipäivä. Tuttujen tapaaminen kaupungilla ja vesivoimalaitosten kiertelyä. Sattumalta myös tervakanavan soutunäytös. Näytöksessä kanavan sulkuportteja käytettiin käsin.
10. päivä: Kajaani - Kuluntalahti - Sotkamo, 42 km
Matka jatkuu. Reittivalinta Nuasjärven pohjoispuolitse vei Leihun nousuun, joka oli jyrkkyydeltään 7 %. Tämä oli toisaalta tiedossa etukäteen, eikä nousu tullut yllätyksenä. Muutoin varsin tasainen reitti. Rupattelua toisen pyöräilijän kanssa matkalla ennen Leihuvaaraa. Sotkamossa Jymyn ja Kempeleen superpesisotteluun. Jymy voitti 2-0.
Näkymä Hiukan harjulta Vuokatinvaaralle Ison Sapsojärven yli.
16. heinäkuuta 2022
Kajaaniin
8.päivä: Nurmes - Valtimo - Kajaani, 119 km
Yöllä kuivaa, riskillä pyykkinarulle jättämäni ajovaatteet kuivat. Sateensuojassa kuutostien ja kantatien 75 liittymän sillan alla kolmisen varttia.
Kaksi kurkea pienellä peltolaikulla viisitoista metriä tiestä Sotkamon Rekivaaralta laskettelun jälkeen. Piti ihan pysähtyä ihmettelemään. En muista nähneeni villiä kurkea näin läheltä.
Kuva kuutostien ja kantatien 76 risteyksestä Rekivaaralle. Tähyilin kuutostien ylityskohtaa vaarajonosta - tuloksetta.
20 km ennen Kajaania Korholanmäen ja Hanhilan pitkät loivat nousut veivät mehut. Pitkään pienellä vaihteella kitkuttaessa tuntui, ettei matka etene yhtään. Loput etapit on syytä pitää lyhyempinä, jos vain mahdollista.
Nyt kuitenkin Kajaanissa. Söin heti illalla tämän kunniaksi rasiallisen mansikoita. Täällä on jonkinlaiset rock-festarit. Huomenna pidän välipäivän. Tuntuu kummalliselta, kun yhtäkkiä ei tarvitsekaan purkaa leiriä ihan heti ajamaan päästäkseen.
Yöllä kuivaa, riskillä pyykkinarulle jättämäni ajovaatteet kuivat. Sateensuojassa kuutostien ja kantatien 75 liittymän sillan alla kolmisen varttia.
Kaksi kurkea pienellä peltolaikulla viisitoista metriä tiestä Sotkamon Rekivaaralta laskettelun jälkeen. Piti ihan pysähtyä ihmettelemään. En muista nähneeni villiä kurkea näin läheltä.
Kuva kuutostien ja kantatien 76 risteyksestä Rekivaaralle. Tähyilin kuutostien ylityskohtaa vaarajonosta - tuloksetta.
20 km ennen Kajaania Korholanmäen ja Hanhilan pitkät loivat nousut veivät mehut. Pitkään pienellä vaihteella kitkuttaessa tuntui, ettei matka etene yhtään. Loput etapit on syytä pitää lyhyempinä, jos vain mahdollista.
Nyt kuitenkin Kajaanissa. Söin heti illalla tämän kunniaksi rasiallisen mansikoita. Täällä on jonkinlaiset rock-festarit. Huomenna pidän välipäivän. Tuntuu kummalliselta, kun yhtäkkiä ei tarvitsekaan purkaa leiriä ihan heti ajamaan päästäkseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)