Insinöörihommia ja valinnan vaikeutta

Pohdinpa seuraavaksi, millaisia ajatuksia uraansa aloittelevan ingenjöörin työ on.

Yleisesti odotetaan, että työssä päästään johonkin tulokseen. Koulumaailmassa ja erityisesti yliopistossa olen kuitenkin oppinut kaiken pilkunnysväämisen jälkeen, että pitäisi pyrkiä parhaaseen mahdolliseen tulokseen, mikä on myös insinöörityön etiikan lähtökohta. Diplomi-insinööri on tyypillisesti asiantuntija, jonka on optimoitava työ mahdollisimman kustannustehokkaaksi ja toimivaksi. Töissäni olen kuitenkin huomannut, että teollisuus ja käytäntö lähinnä vaativat, että homma toimii, eikä parhaudesta ole niin väliä. Tämä on kirkkaassa ristiriidassa todellisuuden ja omien kuvitelmieni välillä. Olen aiemmin luullut, että tarkoituksena on pyrkiä optimoituun lopputulokseen. Tämä ajatus on kuitenkin heittänyt häränpyllyä viime aikoina.

Kokonaisuus pitäisi yrittää kasata edellä mainituilla periaatteilla. Kuitenkin kokemattomuus johtaa haluun analysoida rakenteita laskemalla, koska mikään ei muuten kerro näppituntumalta, että jokin asia yksinkertaisesti toimii, eikä lujaria tai muuta hömppää tarvitse laskea. Olenkin huomannut, että monet asiat tehdään silkalta mutupohjalta, eikä välttämättä edes pyritä optimoimaan ratkaisua parhaaksi mahdolliseksi. Tällöin neuvojen kysyminen teknikoilta ja käytännön duunareilta on tullut kultaakin kalliimmaksi juuri em. kokemattomuuden vuoksi. Tämän kääntöpuolena kuitenkin saattaa ratkaisumalleja eri tilanteisiin tulla useita, ja olisi valittava niistä paras. Vaihtoehtoja pitäisi siis analysoida, koska se pirun mutu ei taaskaan kerro suorilta, toimiiko jokin vai ei; yllättäen nyyppäinsinööri ottaisi laskimen käteen ja alkaisi pyöritellä yhtälöitä, mikä on kuitenkin suunnilleen kielletty tekemästä (no ei nyt ihan, mutta melkein). Olemma siis ihanasti oranvanpyörässä.

Toinen ohjaajani totesi vallan mainiosti asiasta hänelle puhuessani, että on vain valittava jotain ja toivottava, että kokonaisuus toimii. Ei ole tarkoitus analysoida kaikkea yksityiskohtaisesti, vaan itse päätehtävä on tulossa vasta myöhemmin keväällä. Jos mittalaitteisto toimii jollain epämääräiseen huuhaahan perustuvalla ratkaisulla, hyvä niin. Jos ei, mietitään jokin toinen ratkaisu, rakennetaan se ja toivotaan, että nyt toimii. Tuntuu, kuin olisi arpajaisissa.

Toisaalta on hankalaa valita jokin ratkaisumalli johonkin tilanteeseen, koska kokemus puuttuu. Olen kuitenkin vastuussa laitteiston suunnittelusta, ja haluaisin pyrkiä toimivaan ratkaisuun. Jonkin asian päättäminen ei kuitenkaan ole kovin helppoa, koska päätöksestä on kannettava vastuu. Mokaaminen voisi ottaa luonnolle, enkä mielelläni lähtisi trial and error -tyyppiseen laitteiston rakentamiseen. Toisaalta vastuunkantamista on, että uskaltaa myös myöntää jonkin asian menneen päin persettä, jos homma ei toimikaan. Onneksi ei kuitenkaan ole vielä kyse kovin suuresta vastuusta.

Ulkona on muuten aivan keleesti lunta. Hankijuoksu 20 sentin lumessa oli uusi kokemus. Olisi tarvinnut lumikengät. Ihan hyvin kuitenkin meni, kunhan muisti pitää vauhdin hitaana.

Eka työpäivä

Jälleen kerran oli täydellisen nollatauluilun aika. Tänään oli ensimmäinen diplomityösopimukseni mukainen työpäivä. Päivä alkoi paikkoihin tutustumisella ja työpaikan yleisiin käytäntöihin perehdyttämisellä. Vannomatta paras, koska eihän käytäntälitaniasta muista hölkäsen pöläystä kaiken muun kerrotun tiedon lisäksi. Päällimmäisenä jäi mieleen, että maalaisjärkeä saa käyttää, epäselvissä tilanteissa on kysyttävä, ja pahnanpohjimmaisena kaikki tarpeellinen ja tarpeeton tieto on kuulemma hoidettu hienonhienoon Aallon omaan verkkojärjestelmään. Jihuu, kaikki on siis jälleen saatavissa hävyttömän helposti netissä! Vai onko? Ottaako uudesta ja mahtavasta sillisalaatista tuleva dippainssikään selkoa? Matskuja on kuulemma päivitetty Aalto-konseptia varten, mutta jaksaako jok'ikistä pykälänpartta kahlata läpi? Linkkiviidakkoa olisi varmaan selkiytettävä, koska nyt tieto on piilotettu useille alasivuille. No, ehkä tuiki tarpeellinen tieto löytyy, jahka sellaista tarvitaan. Onneksi ongelman kanssa ei tarvitse painia yksin.

Päivään kuului myös yleistä pohdintaa, mitä työhön tulee sisältymään ja miten dippaa yleisesti kirjoitetaan. Aluksi tuli tunne, että selviääkö tästä kaikesta millään, koska työtä lienee tehtävänä hurjasti. Heti perään mainio ohjaajani kuitenkin muistutti, että kannattaa alkaa etenkin kirjoittaa hyvissä ajoin ja edeteä pikkuhiljaa kohti finaalia. Homma ei tosiaankaan valmistuisi muutaman viimeisen yön oksentamisella. Toisaalta lafkalla on rutkasti apua tarjolla, ja avoimesti kysymällä hommista selviää aivan varmasti. Niin tyhmää kysymystä ei nytkään liene, etteikö sitä kannattaisi kysyä. Parhaimmillaan - ja pahimmillaan - erilaisia ratkaisuehdotuksia ja mielipiteitä voi saada useitakin, jolloin olisi jälleen diplominörttimäisesti tehtävä kompromisseja ja optimoitava lopputulos työn kannalta riittävän hyväksi.

Lopputulemana jäi kuva, että ehkä tästä selvitään sittenkin, vaikka duunia pukkaa. Onneksi saan tehdä "parityötä" erään toisen lentoteekkarin kanssa; hänen dippansa liittyy omaani varsin läheisesti. Porukassa ongelmien pähkiminen on paljon antoisampaa, kuin jos ratkaisuja olisi tehtävä pelkästään ohjaajan ja muiden tutkijoiden auttamana. Vertaistuki rokkaa siis edelleen!

Sainpa täyttää byrokratian vaatiman henkilötietolomakkeen. Hilpeistä lomakkeen vaihtoehdoista oikeiden ruksiminen on kerrassaan vallatonta puuhaa. Mistä olen tulossa töihin? Olenko ulkopuolinen asiantuntija? Olenko luennoitsija? Tulenko teollisuudesta? Opiskelijalle vaihtoehto lienee ollut itsestäänselvästi "yliopisto", mutta kun halvatun läystäkkeessä ei mainittu, millä tavalla "yliopisto" meikämanneen liittyy: opiskelija- tai opetushenkilökunta-nimikkeitä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Lomakkeessa kysyttiin myös viimeisintä tutkintoa tai opintopistemäärää. Tekniikan kandidaatin tutkinnon saa lähtökohtaisesti suoritettua 180 opintopisteellä. Näin viidennen vuoden opiskelijana kasassa on jo karvaiset 257 opintopistettä, eli opintokokemusta on kertynyt jo huomattavasti TkK:ta enemmän. Kumpi lomakkeeseen olisi sitten pätevämpi tieto? Mistä täyttäjäparka voi tietää, kumman tiedon lafkan tädit ja sedät halajavat tietää? No, valitsin kandidaatin... Ehkä virkamiehet loppujen lopuksi katsovat lomakkeeni asiallisesti täytetyksi, vaikka onnistuinkin kirjoittamaan tutkinnon suorituspaikaksi Espoon kolmella o:lla. :D

Oli myös aika tutustua labraan pintapuolisesti. Siellä oli jos jonkinnäköistä härveliä. Erilaisia dieselmoottoreita oli useita suuresta laivamoottorista henkilöauton moottoriin. Tulipa katsastettua myös tuleva toimipisteeni. Ensi viikolla lienee tiedossa varsinainen infoähky, kun töihin pitäisi mennä ekan kerran. Hui.

Harhapoluilla?

Vaikka olenkin hurahtanut lentäviin ruumisarkkuihin, olen viime aikoina lueskellut kahta mainiota suomalaista kulkuvälineiden blogia:

Bussi-Esko | Linja-autonkuljettajan epäpyhää arkea
Kiskoarkea

Molemmissa blogeissa härveleiden kuljettajat kertovat päivittäisestä käytännön toiminnastaan. Aerodynamiikan ja lujuuslaskennan maailmasta on himskatin mukava vaihtaa välillä "alaa" ja lukea, miten (diplomi-)insinöörien suunnittelemia maakulkuvälineitä käytetään ja mitä muuta niiden operointiin liittyy. Kulisseissa tapahtuu paljon, mitä rahvas ei juuri näe.

Yhtenä esimerkkinä voisi olla rautateiden opastinlaitteet. Jollain tavalla junaliikennettäkin on ohjattava; kulkuvälineiden massat ovat suuria ja jarrutusmatkat pitkiä, ja junille on taattava avoimet kulkutiet. Toisena voisi olla vaikkapa pääkaupunkiseudun liikennevaloetuus joukkoliikenteelle.

Hyvää uutta vuotta!

Dippatyötä

Onpa taas tullut oltua turpa kiinni hetken aikaa. Jatketaan.

Opinnot alkavat olla loppusuoralla. Viimeinen tenttikauteni oli ennen joulua, ja sain parhaan joululahjani viime tiistaina sähköpostitse: sain diplomityöpaikan. Jihuu! Tiedän, mitä teen seuraavat puoli vuotta.

Ulkona tuulee aika hiivatin kovaa. Tänään olisi lähdettävä Ruotsiin laivalla, mitä ennen olisi päästävä Turkuun junalla. Saas nähdä, pääsenkö Tkuun asti. Jännittää.

Hösselin ensi vuoden liikennöintisuunnitelma näyttää mielenkiintoiselta, kun Vantaalle lisätään uusi bussivuoro 435. Jokohan olisi sujuvampaa liikkua Tsadista Länsi-Vantaalle?

Nyt kipittämään.