27. kesäkuuta 2011
19. kesäkuuta 2011
Finkenwerderin "halbmarathon"
Vapaapäivänä on hyvä kirjoitella edellisten päivien tempauksista. Tänään olikin sitten eka juoksu vuorossa, kun kävin kipaisemassa puolimaratonin Finkenwerderin kaupunginosassa. 24:s kansanhölkkä lähti liikkeelle Finkenwerderin yhteiskoululta, mistä suunnattiin Airbusin tehtaalle lentokenttää kiertämään (aitojen sisäpuolella!). Lentokenttäkierrokselta jatkettiin Finkenwerderin maalaismaisemiin, mistä edelleen saavuttiin lopulta yhteiskoulun urheilukentälle maaliin. Reitti oli varsin tasainen, eikä pitkiä ylä- tai alamäkiä ollut.
Olin kauhusta kankeana katsellut sääennusteita tälle viikonlopulle, koska kaikille päiville oli luvattu sadetta. Kävikin tuuri, koska porukan ensimmäiset (lue: nopeimmat) saivat juosta tuulisessa, mutta kuivassa säässä.
Nyt aloin jo päästä astetta lähemmäksi nirvanaa puolikkaalla! Lähdin kisaan oikeastaan treenimielessä Füssenin heinäkuun megarykäisyä ajatellen, mutta kävikin hieman toisin. HCR-vahingosta viisastuneena kokeilin nyt hieman kovempaa aloittamista, jolloin myös ensimmäinen vitonen meni kovaa. Ekaa vitosta juostessani arvuuttelin, näinköhän jaksan samaa kyytiä maaliin asti. Edeltäneiden viikkojen treenilenkit olivat kuitenkin lupailleet, että vauhtikestävyys on jo varsin hyvä, ja uskoin, että selviäisin nytkin, kunhan en aloita loppukiriä 15 km ennen maalia. Vauhti pysyikin tasaisena. Ensimmäisten kilometrien aikana annoin kuitenkin hätäisimpien mennä ohi. Ohitin heistä muutaman myöhemmin jo ennen 10 km:n väliaikaa. Kärki karkasi kuitenkin kauan ennen edes ekan vitosen väliaikaa, ja ajattelin, että antaa hullujen mennä.
Join jokaisella juoma-asemalla muuan gurun oppien mukaisesti. Tapahtuma oli pieni (puolikkaalla näytti tulleen maaliin kokonaiset 62 kilpailijaa), ja juomaksi oli tarjolla vettä. Tämä ei vielä haitannut, mutta olisin toivonut reitin varrelle viittoja juoksijoille. Nyt vain isoimmissa risteyksissä oli suunnannäyttäjä, ja ainakin eräässä pienemmässä risteyksessä oli mahdollista valita väärä suunta. Onneksi juoksin erään Airbusin kaverin kanssa samaa vauhtia, ja saatoin häneltä kysellä, mihin suuntaan missäkin piti kääntyä. Vaikka tapahtuma oli pieni, voi sinne osallistua aivan kuka tahansa, eivätkä kaikki suinkaan välttämättä ole paikallisia (siis tunne reittiä entuudestaan). Ok, tapahtuma oli pieni ja sitä pyöritettiin suurimmalta osin vapaaehtoisvoimin, mutta silti juoksijoille pitäisi mielestäni tehdä suoritus mahdollisimman helpoksi. Suunnistuskilpailut ovat sitten erikseen, kuten Jukola, joka päättyi tänä aamuna norjalaisjuhliin.
Aloitin siis kovempaa kuin HCR:llä, ja pyrin pitämään saman tasaisen vauhdin koko ajan. Onnistuin räveltämään oman sekkarini ajanoton kolmannella juomapaikalla, jolloin kello jäi pysähdyksiin. Näin viimeisen 6 km:n väliaika jäi saamatta, mutta sen saatoin onnekseni laskea myöhemmin lopputuloksesta.
Juoksin ajan 1 h 28 min 57 s. Virallisessa ajassani on 58 s, mutta poistin maalisähellykseni vuoksi ajastani yhden sekunnin, kun en tajunnut ihan heti laittaa chippiäni "lautaselle". Tulokseni alittaa HCR-aikani yli 8,5 minuutilla. Tässä oli jo sitä jotain! Tällä kyydillä maraton menisi alle kolmeen tuntiin, mutta sanoisin, etten kestäisi tällaista vauhtia maaliin asti. Puolimaratonina tämä oli kuitenkin oiva suoritus.
Ohimennen mainittakoon, että HCR:llä tällä ajalla olisi sijoittunut kaikkien sarjassa kevyesti 200 parhaan joukkoon. Miesten yleisessä sarjassa tämä aika ei aivan olisi riittänyt 100 parhaan joukkoon, mutta hyvin lähelle sitä. Nyt olin 62 kilpailijan lopputuloksissa kuudes. Oman M20-ikäluokkani voitin selvästi. Muistoksi kaikki saivat kivan pikkupystin, eivätkä mitään mitalinlätkää. Tyytyväinen voin olla, että lähdin mukaan! Joku patriootinhyväkäs voisi vielä väittää, että tein suomijuoksua tunnetummaksi maailmalla. Näinköhän kuitenkaan?
Olin kauhusta kankeana katsellut sääennusteita tälle viikonlopulle, koska kaikille päiville oli luvattu sadetta. Kävikin tuuri, koska porukan ensimmäiset (lue: nopeimmat) saivat juosta tuulisessa, mutta kuivassa säässä.
Nyt aloin jo päästä astetta lähemmäksi nirvanaa puolikkaalla! Lähdin kisaan oikeastaan treenimielessä Füssenin heinäkuun megarykäisyä ajatellen, mutta kävikin hieman toisin. HCR-vahingosta viisastuneena kokeilin nyt hieman kovempaa aloittamista, jolloin myös ensimmäinen vitonen meni kovaa. Ekaa vitosta juostessani arvuuttelin, näinköhän jaksan samaa kyytiä maaliin asti. Edeltäneiden viikkojen treenilenkit olivat kuitenkin lupailleet, että vauhtikestävyys on jo varsin hyvä, ja uskoin, että selviäisin nytkin, kunhan en aloita loppukiriä 15 km ennen maalia. Vauhti pysyikin tasaisena. Ensimmäisten kilometrien aikana annoin kuitenkin hätäisimpien mennä ohi. Ohitin heistä muutaman myöhemmin jo ennen 10 km:n väliaikaa. Kärki karkasi kuitenkin kauan ennen edes ekan vitosen väliaikaa, ja ajattelin, että antaa hullujen mennä.
Join jokaisella juoma-asemalla muuan gurun oppien mukaisesti. Tapahtuma oli pieni (puolikkaalla näytti tulleen maaliin kokonaiset 62 kilpailijaa), ja juomaksi oli tarjolla vettä. Tämä ei vielä haitannut, mutta olisin toivonut reitin varrelle viittoja juoksijoille. Nyt vain isoimmissa risteyksissä oli suunnannäyttäjä, ja ainakin eräässä pienemmässä risteyksessä oli mahdollista valita väärä suunta. Onneksi juoksin erään Airbusin kaverin kanssa samaa vauhtia, ja saatoin häneltä kysellä, mihin suuntaan missäkin piti kääntyä. Vaikka tapahtuma oli pieni, voi sinne osallistua aivan kuka tahansa, eivätkä kaikki suinkaan välttämättä ole paikallisia (siis tunne reittiä entuudestaan). Ok, tapahtuma oli pieni ja sitä pyöritettiin suurimmalta osin vapaaehtoisvoimin, mutta silti juoksijoille pitäisi mielestäni tehdä suoritus mahdollisimman helpoksi. Suunnistuskilpailut ovat sitten erikseen, kuten Jukola, joka päättyi tänä aamuna norjalaisjuhliin.
Aloitin siis kovempaa kuin HCR:llä, ja pyrin pitämään saman tasaisen vauhdin koko ajan. Onnistuin räveltämään oman sekkarini ajanoton kolmannella juomapaikalla, jolloin kello jäi pysähdyksiin. Näin viimeisen 6 km:n väliaika jäi saamatta, mutta sen saatoin onnekseni laskea myöhemmin lopputuloksesta.
Juoksin ajan 1 h 28 min 57 s. Virallisessa ajassani on 58 s, mutta poistin maalisähellykseni vuoksi ajastani yhden sekunnin, kun en tajunnut ihan heti laittaa chippiäni "lautaselle". Tulokseni alittaa HCR-aikani yli 8,5 minuutilla. Tässä oli jo sitä jotain! Tällä kyydillä maraton menisi alle kolmeen tuntiin, mutta sanoisin, etten kestäisi tällaista vauhtia maaliin asti. Puolimaratonina tämä oli kuitenkin oiva suoritus.
Ohimennen mainittakoon, että HCR:llä tällä ajalla olisi sijoittunut kaikkien sarjassa kevyesti 200 parhaan joukkoon. Miesten yleisessä sarjassa tämä aika ei aivan olisi riittänyt 100 parhaan joukkoon, mutta hyvin lähelle sitä. Nyt olin 62 kilpailijan lopputuloksissa kuudes. Oman M20-ikäluokkani voitin selvästi. Muistoksi kaikki saivat kivan pikkupystin, eivätkä mitään mitalinlätkää. Tyytyväinen voin olla, että lähdin mukaan! Joku patriootinhyväkäs voisi vielä väittää, että tein suomijuoksua tunnetummaksi maailmalla. Näinköhän kuitenkaan?
Altonale
Altonan ja Ottensenin kaupunginosissa järjestettiin viikonloppuna katufestari Altonale, jossa esiintyi lukuisia eri yhtyeitä. Edustetut musagenret eivät hirveästi napanneet ohjelman perusteella, mutta olihan siellä käytävä yleissivistyksen vuoksi. Tapahtuma oli eräänlainen festarin ja markkinoiden sekaviritelmä. Eri tapahtuma-alueilla oli nimittäin pelkästään myyntitelttoja, joista saattoi haalia mukaansa kaikennäköistä krääsää. No, ei siellä aivan tavallisia päivittäiskamoja myyty, vaan olivathan tuotteet erikoisempia. Myymäpuoli sai kuitenkin olla, koska minua kiinnosti musiikki eniten näennäisestä mitäänsanomattomuudestaan huolimatta.
Samat bileet jatkuivat vielä lauantaina ja sunnuntainakin, kun perjantaina aloitettiin. Sää oli viilentynyt perjantaista lauantaille.
Bileet jatkuisivat vielä tätä kirjoittaessani, koska musiikki raikaa ulkona iloisesti. En kuitenkaan jaksa enää lähteä kiertämään lavoja, koska tänään pidän lepopäivän. Siitä seuraavaksi hieman enemmän...
Samat bileet jatkuivat vielä lauantaina ja sunnuntainakin, kun perjantaina aloitettiin. Sää oli viilentynyt perjantaista lauantaille.
Bileet jatkuisivat vielä tätä kirjoittaessani, koska musiikki raikaa ulkona iloisesti. En kuitenkaan jaksa enää lähteä kiertämään lavoja, koska tänään pidän lepopäivän. Siitä seuraavaksi hieman enemmän...
16. kesäkuuta 2011
Lentokoe on ohi. Se jatkui vielä seuraavanakin päivänä, mutta jätin tuolloin väliin, ja palasin toimistohommiin. Ensimmäisenä päivänä oli ongelmia GPS-vastaanottimien kanssa, mutta ongelmat saatiin lopulta ratkaistua ja kone pääsi nousemaan siivilleen. Kuvasin maaston kohteita ja keräsin GPS-koordinaatteja maiseman mallinnusta varten: kohteiden olisi oltava mahdollisimman oikeissa paikoissaan myös simulaattorissa. Päivä päättyi illalla n. 2100, ja vielä oli matkattava Hampuriin. Koe siis tehtiin n. 60 km Hampurista länteen. Pääsin lopulta kotiin n. 2240, jolloin olin aivan naatti. Päivän talsiminen ympäri maita ja mantuja oli vaatinut veronsa.
Sain myös tietää Airbusin tehtaan lentoaikatauluja. Olisin kuvitellut niiden olevan salaisia, mutta ilmeisesti näin ei ole. Onhan lentosuunnitelmat lähetettävä esimerkiksi lennonhallintajärjestelmiin ja lennonjohdolle, jolloin muutkin kuin Airbusin työntekijät varmasti saavat niistä vihiä. Asiassa pysyäkseni: heti tälle päivälle sattui äärimmäinen munkki, kun Korean Airin A380 lähti koelennolle Finkenwerderin lentoasemalta. Pitihän lentoonlähtö sitten käydä tsekkaamassa kesken työpäivän, kun spottauspaikka sattuu olemaan poronkuseman päässä työpaikaltani. Suunniteltu lähtöaika oli 1030, mutta kone lähti noin tunnin myöhässä tästä. Helteessä odottaessa alkoi väsyttää, mutta lopulta odotus palkittiin.
Missasin viime syksynä Waffen valaan vierailun Hikiä-Vantaalle, mutta tämä korvasi kaiken! Konetyyppi oli nyt sama, mutta yhtiö huomattavasti eurooppalaiselle harvinaisempi.
Sain myös tietää Airbusin tehtaan lentoaikatauluja. Olisin kuvitellut niiden olevan salaisia, mutta ilmeisesti näin ei ole. Onhan lentosuunnitelmat lähetettävä esimerkiksi lennonhallintajärjestelmiin ja lennonjohdolle, jolloin muutkin kuin Airbusin työntekijät varmasti saavat niistä vihiä. Asiassa pysyäkseni: heti tälle päivälle sattui äärimmäinen munkki, kun Korean Airin A380 lähti koelennolle Finkenwerderin lentoasemalta. Pitihän lentoonlähtö sitten käydä tsekkaamassa kesken työpäivän, kun spottauspaikka sattuu olemaan poronkuseman päässä työpaikaltani. Suunniteltu lähtöaika oli 1030, mutta kone lähti noin tunnin myöhässä tästä. Helteessä odottaessa alkoi väsyttää, mutta lopulta odotus palkittiin.
Missasin viime syksynä Waffen valaan vierailun Hikiä-Vantaalle, mutta tämä korvasi kaiken! Konetyyppi oli nyt sama, mutta yhtiö huomattavasti eurooppalaiselle harvinaisempi.
12. kesäkuuta 2011
En viikonlopuksi keksinyt juuri kummempaa tekemistä, joten kävin vain käppäilemässä ympäri mestoja. Toki koulujuttuja olisi tehtävänä (syksyn tenttiin lukeminen + lentotekniikan erikoistyön tekeminen), mutta kukapa moisia jaksaisi vielä miettiä. Suuntasin kierrokseni Finkenwerderin lentoasemalle, missä aion käydä kuvaamassa lekoja jossain vaiheessa joutessani. Jengiä oli liikkeellä kauniina päivänä kiitettävästi.
Finkenwerderin lentoasema on rakennettu oikeastaan Airbusin tehdasta varten, ja liikenne on hyvin mielenkiintoista, koska valmistuville koneille tehdään koelentoja ennen luovutusta asiakkaille (lentoyhtiöille). Finkenwerderissä sijaitsee esimerkiksi "Dösän" A380-mallin tuotantolinja, ja sieltä kyseiset alumiinituubit (yhä enenevässä määrin komposiitti-) luovutetaan edelleen muualle.
Tänään lentoliikennettä ei ollut, joten oli vain tutustuttava paikkoihin. Jaksan sitkeästi kummastella, miksei lintukoto-Suomessa ole mitään tällaista? Tällainen jos mikä olisi parasta peeärrää ilmailulle!
Takaisin tullessani osa lautalle halunneista ei edes päässyt kyytiin, koska tilaa ei ilmeisesti ollut. Seuraavaa lauttaa oli odotettava sellaiset 10 min, mikä ei juuri haitannut. Eipä toisaalta ollut kiirekään.
Finkenwerderin lentoasema on rakennettu oikeastaan Airbusin tehdasta varten, ja liikenne on hyvin mielenkiintoista, koska valmistuville koneille tehdään koelentoja ennen luovutusta asiakkaille (lentoyhtiöille). Finkenwerderissä sijaitsee esimerkiksi "Dösän" A380-mallin tuotantolinja, ja sieltä kyseiset alumiinituubit (yhä enenevässä määrin komposiitti-) luovutetaan edelleen muualle.
Tänään lentoliikennettä ei ollut, joten oli vain tutustuttava paikkoihin. Jaksan sitkeästi kummastella, miksei lintukoto-Suomessa ole mitään tällaista? Tällainen jos mikä olisi parasta peeärrää ilmailulle!
Takaisin tullessani osa lautalle halunneista ei edes päässyt kyytiin, koska tilaa ei ilmeisesti ollut. Seuraavaa lauttaa oli odotettava sellaiset 10 min, mikä ei juuri haitannut. Eipä toisaalta ollut kiirekään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
