Pyhäjärvi maaliin

Metsäkulma - Narva - Lempäälä - Pirkkala - Tampere, 74 km

Edellispäivä venähti myöhästyneen lähdön vuoksi hiukan pitkäksi. Näin kesäkuussa etuna on, että päivä paistaa pitkälle iltamyöhään. Sain teltan pystytettyä vasta klo 22 jälkeen, enkä tarvinnut otsalamppua. Yöllä silmälaput tulivat tarpeeseen. Linnut jatkoivat konserttiaan, joka kuitenkin hiljeni hetkittäin. Uni tuli nopeasti.

Aamurutiinit sujuivat tavanomaisesti. Nyt olisi hyvin aikaa ajaa kotiin. Arvoin hiukan, olisiko Vesilahden kohdalla poikettava etelämmäksi menevälle yhdystielle (2983 tai 2985 valinnasta riippuen), jotta koko Pyhäjärvi tulisi varmasti kierretyksi. Wikipedian kartan mukaan Pyhäjärvi kuitenkin rajautuu jo seututiehen 301, jolloin päätin ajaa suoraan Lempäälään. Tauko Kahvila Siirissä ja evästä kaupasta. Pirkkalan vanhalla rantatiellä hiostava ilma. Edestäni meni sadekuuroja pohjoiseen, ja erään jäljiltä tie oli osittain märkä ja ilma kosteaa. Ajaminen kosteassa ilmassa tuntui raskaalta. Tauot helpottivat, kun pääsi varjoon.

Kartta:

Koko reissulle tuli mittaa 111 km ja ajoaikaa 7 h 6 min. Kilokaloreita kului 1345. Osuuspituuksilla painotettu keskiarvo oli 15.6 km/h, mikä on samaa luokkaa kuin edellisinä kesinä. Jälkimmäisenä päivänä myötätuuli vauhditti. Piti ihan hokea, ettei saa polkea liian kovaa. Pidemmällä matkalla tämä kostautuisi.

Unohtuneita tavaroita:

• Puhelimen laturi
• Ei ollut kriittinen matkan lyhyyden vuoksi, mutta seuraavalla kerralla on varmistettava mukaan!
• Pitkävartinen lusikka
• Hammastahna

Kivaa oli jälleen! Ellei ihmeitä tapahdu, suuntautuu seuraava reissu Itä-Suomeen. Siellä lienee jälleen luvassa vaaroja Rovaniemen-reissun tyyliin.

Pyhäjärven ympäri

Tampere - Nokia - Sorva - Tottijärvi - Metsäkulma, 37 km

Päätin viime vuoden Näsijärven kierroksen tavoin kokeilla varusteet pienellä viikonloppureissulla ennen kesän varsinaista pyöräreissua. Tällä kertaa reitiksi valikoitui Pyhäjärven kiertäminen.

Muistin viime vuodesta, että yösijan etsimiseen voi kulua tovi jos toinenkin, ja halusin varautua tähän. Lähdinkin töistä hyvissä ajoin, jotta voisin ajaa rennosti, ja aikaa jäisi hyvin.

Vielä mitä. Olin ilmeisesti pumpannut edellisenä iltana pyöräni eturenkaan liian täyteen, ja se oli puhjennut pinnojen puolelta. Reissu alkoi siis sisäkumin ja vannenauhan vaihdolla, mihin kului säätämisineen noin tunti. Pääsin liikkeelle vasta iltakuudelta.

Joka tapauksessa ilma oli kuin morsian. Linnut lauloivat. Kukkivat puut tuoksuivat. Tuli kylmät väreet. Oli vain pyörä ja kuski. Aloin odottaa kesäloman pyöräreissua.

Museokierroksen 2021 yhteenveto

Varsinaisten ajo-osuuksien yhteispituus oli 996 km. Tässä ovat mukana etappeihin kuuluneet kierrot, muttei vapaapäivien paikallisseikkailuja. Aikaa etappeihin kului 64 h 44 min 9 s, josta saadaan keskinopeudeksi 15.4 km/h. Osuuspituuksilla painotettu keskinopeus oli n. 15.5 km/h.

Reitti näytti kartalla tältä. Pisteet eivät kuvaa yöpymispaikkoja joka kohdassa. Kymmenennen päivän siirtoetappi merkitty katkoviivalla. 

 

Jos matkalla on varsinaisia kohteita, lyhenevät osuudet merkittävästi, koska kohteessa käynnin ohella ei päivässä yksinkertaisesti ehdi ajaa kovin pitkälle. Toisaalta kohteissa kannattaa ehdottomasti käydä, eikä niitä kannata jättää väliin ajan puutteen vuoksi, ellei ole aivan ehdoton pakko.

Elokuussa valoisa aika vähentyi selvästi. Jos kesäkuussa ajoi helposti iltamyöhään, nyt elokuussa hämärä laskeutui jo yhdeksän aikoihin. Telttapaikka oli siis jo löydettävä hyvissä ajoin, koska leirin pystyttämiseen kului oma aikansa. Yleensä söinkin iltapalaa jo pimeässä otsalampun valossa. Pidin periaatteena, etten aja pimeällä ihan jo turvallisuuden vuoksi.

Ajaminen rankimmassa sateessa ei ole vaivan arvoista eikä siis kannata. Vapaapäiviä voi pitää aivan suosiolla, jos sääennuste näyttää lohduttomalta, kuten tällä matkalla näytti Hyvinkäälle saavuttuani, vaikka saapumisiltana aurinko paistoikin. Jälkiviisaana sääennustetta ja sadetutkaa olisi pitänyt tutkia samalla tavalla tarkemmin myös Kankaanpäästä (Parkano - Noormarkku -osuus, 5. päivä) ja Laitilasta (Rauma - Naantali, 7. päivä) lähtiessä, koska näillä väleillä kastuin täydellisesti. Kankaanpäässä hölmöilin enkä malttanut odottaa, että sadekuuro menisi ohi. Raumalta Naantaliin rankkasade alkoi suunnilleen Laitilan jälkeen kestäen yöhön asti. Tällöin olisi voinut harkita pysähtymistä jo ennen Naantalia.

Niin tai näin, säätä voi kirota mielensä mukaan, muttei sille vain voi mitään. Sadetta on vaikeaa välttää pitkällä reissulla. Parempi ratkaisu lienee miettiä, milloin lähtee ja mihin lähtee, koska ajankohdalla ja kohdealueella voi vaikuttaa merkittävästi sateen todennäköisyyteen ja runsauteen. Heinäkuu tai aikainen elokuu lienevät Suomessa kauneimman sään aikaa. Silti nämäkin voivat vaihdella sateiltaan vuosittain. Tänä vuonna heinäkuu osoittautui poikkeuksellisen lämpimäksi ja kuivaksi. Elokuussa sitten satoi heinäkuunkin edestä. Olisipa kristallipallo.

Sateista huolimatta retkipyöräily on helkkarin kivaa. Mieleen on tullut jo monta uutta reittiä.

Museoreissu maaliin

17. päivä, Hämeenlinna - Parola - Iittala - Tampere, 83 km

Parolan panssarimuseossa olivat esillä mm. kuvan saksalainen Leopard 2A4 ja neuvostoliittolainen T-72.

Hattulan kylätiemerkintäkokeilu ja hienot leveät kevyen liikenteen kaistat.

Ehdin juuri ja juuri Iittalan Lasimäen ravintolan lounaalle. Lounasta sulattelemaan lasimuseoon. Lasimuseon jälkeen arvioin, että ehdin erään suomalaislentoyhtiön sloganin mukaisesti "illaksi kotiin", vaikka joutuisinkin ajamaan viimeiset kilometrit hämärässä - aurinko laski tänään hiukan ennen yhdeksää. Saavuinkin kotiovelle vähän iltayhdeksän jälkeen. Reissu on paketissa.

Hämeenlinna

16. päivä, Hyvinkää - Riihimäki - Hämeenlinna, 57 km

Eilisen sade oli mennyt ohi. Pääsin perille Hämeenlinnaan myötätuulen siivittämänä hyvissä ajoin ja ehdin käydä katsomassa Hämeen linnan ja Linnanniemen vankilan. Vankila lopetettiin 1993 ja museoitiin.

Hämeen linnassa oli Nick Ervinckin GNI-RI-nykytaidenäyttely. Alareunassa yksi teoksista.

Yösija löytyi ensi yrittämällä. Tämä saisi aina käydä näin helposti.