Museokierroksen 2021 yhteenveto

Varsinaisten ajo-osuuksien yhteispituus oli 996 km. Tässä ovat mukana etappeihin kuuluneet kierrot, muttei vapaapäivien paikallisseikkailuja. Aikaa etappeihin kului 64 h 44 min 9 s, josta saadaan keskinopeudeksi 15.4 km/h. Osuuspituuksilla painotettu keskinopeus oli n. 15.5 km/h.

Reitti näytti kartalla tältä. Pisteet eivät kuvaa yöpymispaikkoja joka kohdassa. Kymmenennen päivän siirtoetappi merkitty katkoviivalla. 

 

Jos matkalla on varsinaisia kohteita, lyhenevät osuudet merkittävästi, koska kohteessa käynnin ohella ei päivässä yksinkertaisesti ehdi ajaa kovin pitkälle. Toisaalta kohteissa kannattaa ehdottomasti käydä, eikä niitä kannata jättää väliin ajan puutteen vuoksi, ellei ole aivan ehdoton pakko.

Elokuussa valoisa aika vähentyi selvästi. Jos kesäkuussa ajoi helposti iltamyöhään, nyt elokuussa hämärä laskeutui jo yhdeksän aikoihin. Telttapaikka oli siis jo löydettävä hyvissä ajoin, koska leirin pystyttämiseen kului oma aikansa. Yleensä söinkin iltapalaa jo pimeässä otsalampun valossa. Pidin periaatteena, etten aja pimeällä ihan jo turvallisuuden vuoksi.

Ajaminen rankimmassa sateessa ei ole vaivan arvoista eikä siis kannata. Vapaapäiviä voi pitää aivan suosiolla, jos sääennuste näyttää lohduttomalta, kuten tällä matkalla näytti Hyvinkäälle saavuttuani, vaikka saapumisiltana aurinko paistoikin. Jälkiviisaana sääennustetta ja sadetutkaa olisi pitänyt tutkia samalla tavalla tarkemmin myös Kankaanpäästä (Parkano - Noormarkku -osuus, 5. päivä) ja Laitilasta (Rauma - Naantali, 7. päivä) lähtiessä, koska näillä väleillä kastuin täydellisesti. Kankaanpäässä hölmöilin enkä malttanut odottaa, että sadekuuro menisi ohi. Raumalta Naantaliin rankkasade alkoi suunnilleen Laitilan jälkeen kestäen yöhön asti. Tällöin olisi voinut harkita pysähtymistä jo ennen Naantalia.

Niin tai näin, säätä voi kirota mielensä mukaan, muttei sille vain voi mitään. Sadetta on vaikeaa välttää pitkällä reissulla. Parempi ratkaisu lienee miettiä, milloin lähtee ja mihin lähtee, koska ajankohdalla ja kohdealueella voi vaikuttaa merkittävästi sateen todennäköisyyteen ja runsauteen. Heinäkuu tai aikainen elokuu lienevät Suomessa kauneimman sään aikaa. Silti nämäkin voivat vaihdella sateiltaan vuosittain. Tänä vuonna heinäkuu osoittautui poikkeuksellisen lämpimäksi ja kuivaksi. Elokuussa sitten satoi heinäkuunkin edestä. Olisipa kristallipallo.

Sateista huolimatta retkipyöräily on helkkarin kivaa. Mieleen on tullut jo monta uutta reittiä.

Museoreissu maaliin

17. päivä, Hämeenlinna - Parola - Iittala - Tampere, 83 km

Parolan panssarimuseossa olivat esillä mm. kuvan saksalainen Leopard 2A4 ja neuvostoliittolainen T-72.

Hattulan kylätiemerkintäkokeilu ja hienot leveät kevyen liikenteen kaistat.

Ehdin juuri ja juuri Iittalan Lasimäen ravintolan lounaalle. Lounasta sulattelemaan lasimuseoon. Lasimuseon jälkeen arvioin, että ehdin erään suomalaislentoyhtiön sloganin mukaisesti "illaksi kotiin", vaikka joutuisinkin ajamaan viimeiset kilometrit hämärässä - aurinko laski tänään hiukan ennen yhdeksää. Saavuinkin kotiovelle vähän iltayhdeksän jälkeen. Reissu on paketissa.

Hämeenlinna

16. päivä, Hyvinkää - Riihimäki - Hämeenlinna, 57 km

Eilisen sade oli mennyt ohi. Pääsin perille Hämeenlinnaan myötätuulen siivittämänä hyvissä ajoin ja ehdin käydä katsomassa Hämeen linnan ja Linnanniemen vankilan. Vankila lopetettiin 1993 ja museoitiin.

Hämeen linnassa oli Nick Ervinckin GNI-RI-nykytaidenäyttely. Alareunassa yksi teoksista.

Yösija löytyi ensi yrittämällä. Tämä saisi aina käydä näin helposti.

Junia, toinen osa

15. päivä, Hyvinkää

Sadepäivänä vain käynti Suomen rautatiemuseossa, jossa on läpileikkaus suomalaisen rautatietekniikan historiaan. Museon kalusto on paremmassa kunnossa kuin Haapamäen höyryveturipuistossa. Lähes kaikki näkemäni kalusto oli entisöityä jos ei peräti ajokuntoista.

Kuvan kahvilavaunu muutettiin jossain vaiheessa Lapin yöjunia varten hupaisasti "kiskoteekiksi", jolloin matkustamosta tehtiin tanssisali. Käytöstä poistuttuaan vaunu entisöitiin alkuperäiseen kahvila-asuunsa.

Etualalla Dv16, takana Dr13.

Matka jatkuu huomenna Hämeenlinnaan.

Ilmatorjuntamuseossa

14. päivä, Järvenpää - Tuusula - Jokela - Hyvinkää, 49 km

Yöllä kohtalainen pohjoistuuli. Teltan harukset oli kiinnitettävä varmuuden vuoksi leiriä pystyttäessä. Kaste ei kastellut telttaa merkittävästi.

Ilmatorjuntamuseon näyttely käsittää pääasiassa toisen maailmansodan ja kylmän sodan suomalaisen ilmatorjunnan näkökulmasta ja laitteita, joita Suomi käytti. Allekirjoittaneelle kiinnostavimpia vehkeitä olivat ohjusjärjestelmät S-125 "Petšora" (NATO-merkintä SA-3 "Goa") ja 9K37 M1 "Buk" (SA-11 "Gadfly"), joihin olen törmännyt taistelulentosimulaattoreissa.

S-125-koulutusohjus, jonka sisuskaluja pääsee ihmettelemään. Nokan ohjaussiivekkeitä poikkeutetaan paineilmalla.

Tämä kaveri on pyöräillyt niin paljon, että on päässyt koristeeksi.

Aika kuluu kuin siivillä. Kaksi kohdetta on vielä jäljellä, ja aikaa tämä viikko. Vastahan lähdin reissuun! Huomiseksi on jälleen luvattu vettä taivaan täydeltä, eikä reissu edisty muuten kuin käymällä Suomen rautatiemuseossa. Vuokrasin kämpän kahdeksi yöksi, jotta pääsen megasateelta suojaan.