20. heinäkuuta 2020

Pohjanmaalle

2. päivä, Parkano - Kihniö - Koskue - Seinäjoki, 109 km

Paljon parempi pätkä kuin eilen. Parkanossa ostin paikallisesta Kesportista kuorivaatteet (HH, 120 e). Samalla lonksuvien polkimien vika paikallistui polkimeen, eli kyse ei ole sen vakavammasta ongelmasta. Polkimet pitää vaihtaa jossain Seinäjoen liikkeessä, koska asioimassani liikkeessä ei sattunut olemaan samantasoisia polkimia, jotka eivät ilmeisesti ole kovin yleisiä.  

Nyt maltoin tankata tasaisesti ja pitää taukoja. Maisemat muuttuivat Parkanon jälkeen tasaisemmiksi ja lopulta mäet loivenivat kuuluisaksi aakeeksi laakeeksi. Meno alkoi tuntua sujuvalta. Koskueen kylässä osui vastaan ilmailun riemua (Vampire, yksilö VA-7)!

Huomiona tuleville pitkille siivuille: kannattaa pyrkiä mahdollisimman aikaisin liiikkeelle, jotta etapin saa pakettiin ihmisten aikoihin.

19. heinäkuuta 2020

Preludi

Kesäloma on alkanut. Aiempien kesien pyöräreissuista oli jäänyt hampaankoloon, koska aina tuntui, että lystiä voisi jatkaa pidempäänkin. Viime talvena päätin, että käyn tänä vuonna omatoimireissun. Operaatio Yläfemmat on alkanut. Suunnittelu varustepäivityksineen alkoi pikkuhiljaa keväällä, ja kesäkuussa viimeistelin alustavan reittisuunnitelman Tampere - Parkano - Seinäjoki - Power Park - Kaustinen - Kalajoen hiekkasärkät - Raahe - Oulu - Kemi - Rovaniemi -Ranua - Pudasjärvi - Puolanka - Sotkamo - Iisalmi - Keitele - Konnevesi - Petäjävesi - Orivesi - Tampere. Ajopäiviä tulee alustavasti 19, ja tarkoituksena on polkea n. 100 km päivässä. Alustavasti yövyn leirintäalueilla.

1. päivä, Tampere - Ylöjärvi - Viljakkala - Parkano, 87 km:

Hämeenkyrössä ja Ikaalisissa on melkoisen jyrkkiä mäkiä kiivettävänä. Piti taluttaa. Päivän helteessä uupui. Lapset leikkivät erään maatalon pihassa, ja pysähdyin kysymään vettä. Huomioita: lisää taukoja, syö useammin ja hidasta vauhtia. Tiellä 276 Viljakkalassa muistin, että unohdin kuorivaatteet matkasta. Ne on nyt ostettava jostain. Pyörän vaihteet lonksuivat, minkä arvelen ratkeavan vaihteiden säädöllä liikkeessä. Tämäkin huolenaihe pitää hoitaa ennen seuraavaa etappia.

Uupumuksesta ja kuorivaatteiden unohtamisen harmituksesta huolimatta 10 km ennen määränpäätä näkyi kolmostien varressa mainoskyltti "Lähestyt Parkanoa. Valmistaudu kääntymään!" Se loi nälkäisen ja väsyneen miehen kasvoille leveän hymyn. Määränpää on lähestulkoon kulman takana. Perhana. Pyöräreissun preludi on päättymässä. Seikkailu on alkanut!

Näkymä Viljakkalasta tieltä 276.

15. syyskuuta 2015

Tampere maraton

Himourheilukauden huipennukseksi juoksin vuoden toisen maratonini 29. elokuuta. Tällä kertaa valinta osui kotipaikkakunnalle. Osallistuminen olisi vaivatonta, koska kotoa olisi lähtöpaikalle vaivaiset parisen kilometriä matkaa.

Aurinkoisena elokuun aamuna oli hyvä fiilis. Oli kiva lähteä juoksemaan. Lämpötila oli noin 15 astetta aamupäivällä, ja se nousisi päiväksi vielä parilla asteella. Oli hiukan tuulista. Reitillä kierrettäisiin noin 10 kilometrin lenkki neljästi. Matkaan lähdetään Ratinan stadionilta ja maali on myös siellä. Stadionilla käydään joka kierroksella. Itse reitti kulkee Tampereen eteläpuolella Pyhäjärven rantaa mukaille Härmälässä ja Rantaperkiössä. Juoma-asemia on noin kolmen kilometrin välein vakiopaikoilla, ja niitä lienee riittävästi.

Matkaan lähdettiin yhtä aikaa puolimaratonin kanssa. Puolikkaan juoksijat aloittivat sata metriä maratoonareiden edeltä, ja nopeimmat maratoonarit joutuivat ohittamaan hitaimpia puolikkaan juoksijoita. Syntyi melkoinen ryysis. Tätä ei oltu mielestäni mietitty aivan loppuun asti, koska stadionin portilla oli melkoinen tungos hetken. Onneksi kukaan ei kaatunut. Eihän tässä lopulta hävitty aikaa juurikaan, mutta mukavaa moinen ryysis ei ollut. No, samapa tuo. Oli jatkettava eteenpäin.

Sää oli viilentynyt loppukesän helteistä, ja oli mukava juosta. Juoksu tuntui kulkevan. Eka kierros meni noin 48 minuuttiin, mikä oli vähintäänkin hyvää vauhtia. Toisella kierroksella vauhti hidastui parilla minuutilla kierroksella, mutta juoksu tuntui sujuvan edelleen. Olin edelleen likimain 3:15 lopputavoitevauhdissani. Juoksin erään päätä lyhyemmän naisen kanssa samaa vauhtia. Kysyin hänen aikatavoitettaan matkalla, ja se osui lähes yksiin omani kanssa. Juoksin jonkinaikaa hänen kanssaan samaa vauhtia, mutta päätin jättäytyä ja juosta omaa vauhtiani.

Noin 22 kilometrin kohdalla iski pistävä kipu oikealle puolelle rintakehän alapuolelle. Aluksi arvelin, että kipu helpottaisi pian. Näin ei kuitenkaan käynyt, mitä pelästyin. Aloin pelätä pahinta, koska jos "ongelma" olisi verenkierrossa, olisi leikki jätettävä ehdottomasti kesken. Periaatteenani on ollut, etten lähde maratonilta "jalat edellä". Päätin hidastaa vauhtia, mutta kipu ei siltikään hellittänyt. Pysähdyin kysymään seuraavalta toimitsijalta, missä lähin ensiapupiste sijaitsisi. Kuvasin ongelmani, ja toimitsija kertoi ensiavun olevan parin kilometrin päässä. Pieni hengähdystauko toimitsijalle kertoessa helpotti kipua, ja pystyin hölkkäämään juomapaikalle ja EA-pisteelle.

EA-pisteellä kuvasin ongelmani jälleen. Sain suolaa, puhdasta glykogeenia ja juomaa. Tämä hengähdystauko helpotti kipua selvästi, ja päätin EA:n tsemppauksen perusteella kokeilla juoksemista rauhallisesti. Muita oireita ei kivun lisäksi ollut ilmennyt, minkä perusteella päätin jatkaa. Aikatavoitehan oli mennyt pipariksi jo pysähtyessäni toimitsijan luokse. Nyt tavoite olisi vain päästä maaliin, eikä loppuajasta olisi niin väliä.

Matka jatkui siis rauhallisesti hölkkäämällä. Rintakehän alapuolella tuntui vielä kevyttä jomotusta, mutta kipua ei enää ilmennyt. Vauhti tuntui nyt jotakuinkin sopivalta. Kolmas kymppi meni pysähtymisineen kaikkineen hiukan yli tuntiin. Aloitin EA-pisteen jälkeen niin rauhallisesti, että neljännellä kympillä oli mahdollista kiristää vauhtia hiukan. Nestehukka alkoi vaivata, koska aurinko oli paistanut koko matkan. Lisäksi Pyhäjärven rannalla tuivertanut tuuli oli kuivattanut varsin tehokkaasti. Viimeisellä kierroksella huikkasin kiitoksen EA-pisteelle ohjanneelle toimitsijalle. Rääkki oli nyt lopussa ja hymy huulessa, kun kaikesta huolimatta saatoin juosta maaliin.

Maalissa uuvutti. Kävin istumaan juoksuradan varrelle. Avasin kengännauhat, ja kävin hetkeksi makuulle lepäämään. Koittaessani nousta ylös alkoi huimata. Tajusin, etten pääse ylös. Pyysin ohi kävelleeltä toimitsijalta apua. Hän haki ensiavun paikalle. Olin aivan ällikällä lyöty. Tällaista ei ollut tapahtunut koskaan. Ensiapu tarjosi vettä. Miestä talutettiin stadionin uumeniin EA-pisteelle lepäämään. Pääsin makuulle, jotta pulssi laskisi hiukan. Nyt kramppasivat molemmat reidet. Sain vettä ja syötävää.

Hetken kuluttua syke tasaantui ja olo helpotti. Pystyin jo istumaan, ja pian saatoin seistäkin. EA-paikalla oli muitakin uupuneita matkalta selvinneitä. Kaikille kokemus oli yhteinen; taistelu oli vaatinut veronsa, mutta vaikeuksista oli selvitty.

Tampereen maratonilla koin pitkästä aikaa, kun kaikki ei menekään aivan suunnitellusti. Tästäkin kuitenkin selvittiin. Googlasin jälkeenpäin syytä rintakivulle. Selvisi, että kyseessä lienee ollut jonkin alavatsan lihaksen (esim. pallea) kramppi, josta kipu on aiheutunut. Syy olisi varsin perusteltu, koska ehkäisykeinoksi mainittiin keskivartalon treenaaminen, mitä en kesällä ollut tehnyt käytännössä lainkaan. Treenaamattomuus saattoi siis johtaa esimerkiksi pallean kramppaamiseen juostessa suhteellisen kovaa vauhtia. Viimeistään tästä opin, että koko kehon lihaskuntoa lienee siis treenattava kokonaisvaltaisemmin tulevaisuudessa, jos (ja kun) on tarkoitus vielä yrittää maagista kolmen tunnin alitusta.

Tämä ei todellakaan jää tähän. Pikemminkin jäi fiilis, että pitäisi yrittää pian uudestaan, koska tulos jäi sangen vaatimattomaksi. Seuraava maraton lienee ensi vuoden puolella.

Statistiikkaa nettoaikoina:
Väli 10,5 km:n väliaika Kokonaisaika (sijoitus miesten sarjassa)
S - 10,5 km 0:47:52 0:47:52 (17)
10,5 km - 21 km 0:50:05 1:37:57 (17)
21 km - 31,5 km 1:03:41 2:41:38 (48)
31,5 km - F 1:01:33 3:43:10 (45)

26. heinäkuuta 2015

Kangasala Triathlon

Kesän toinen urheilusuoritus vei pyöräretkelle Kangasalle, missä järjestettiin paikkakunnan ensimmäinen triathlon. Kahdesta matkavaihtoehdoista sopivammaksi valikoitui viime kesän Kukkia triathlonin perusteella Kunto+ (viitattu 26. heinäkuuta 2015), jossa matkana olisi 1000 metriä uintia, n. 30 km pyöräilyä ja 8 km juoksua. Kunto-sarja olisi ollut puolet lyhyempi. Kunto+ - helppo nakki, kuvittelin.

Kisa vaikutti kilpailuhenkisemmältä kuin viime kesänä Kukkialla. Mukana oli Suomen huipputriathlonisteja, ja matkalla kilpailtiin ihan tosissaan - vaikkakin pilke silmäkulmassa "takarivin amatöörisarjassa". Uinnin lähdössä oli tarkoitus järjestäytyä jollain tavalla "lähtöryhmittäin" 25 hengen riveihin. Riveistä ei tainnut ainakaan vedessä olleen näkökulmasta olla tietoakaan. No, eipä tuo juur haitannut. Nopeimmat osasivat joka tapauksessa mennä aivan eturiviin.

Uinti vaikutti varsin helpolta. Jäin kauas kärjestä, mutten ole mitenkään erityisen nopea uimari. 1000 metriä jaksoin kuitenkin helposti. Olin ennen tapahtumaa treenannut avovesiuintia Rauhaniemen kansankylpylässä (laiturien väli n. 70 m), missä uin ennen treeninkevennystä noin puolentoista kilometrin matkoja. Samalla karaistuin veden lämpötilaan (n. 15 °C). Päätin ennen kisan uintia, että uin samoin kuin treenaisinkin, eli ihan maltillista vauhtia; olisihan tarkoitus vielä pyöräillä ja juostakin.

Pyöräily sujui ongelmitta, vaikka unohdinkin ottaa huoltovermeet vaihdosta mukaani - viime vuonna niitä ei ollut mukana koko kisamatkalla. Citypyörällä (Tunturi Tango vm. 2004) ei kauhean nopeasti sotketa, mutta jotenkin kuitenkin. En edes ollut pyöräilyosuuden hitain!

Tankkasin nestettä pyöräilyosuuden aikana. Sää oli poutainen ja kohtuullisen lämmin. Olin "urheilujuomaani" suolaa, hunajaa ja vettä. Lisäaineiden tarkoitus oli, että neste imeytyisi hiukan puhdasta vettä helpommin, ja että juomassa olisi hiukan mineraaleja; keho menettää suolaa ja muita hivenaineita hikoillessaan. Juoksu oli vielä tulossa, ja se pitäisi kestää kramppaamatta.

Juoksu alkoi hyvin kuten viime vuonnakin. Jalat eivät tuntuneet sen tönkömmiltä kuin normaalistikaan. Pieneksi ongelmaksi osoittautui vauhti. Syke oli korkealla pyörän selästä noustessa eikä laskenut vaihtoalueella. Aloitinkin juoksun hiukan liian kovaa, koska noin kolmen kilometrin kohdalla iskivät kramppituntemukset reisiin. Ne eivät krampanneet, mutta alamäissä oli pakko himmata vauhtia, jotteivat ne kramppaisi oikeasti. Juoksin edelleen, mutta hiukan "vajaalla teholla". Pyöräilyn rasitus siis tuntui nyt jaloissa. Olin ilmeisesti polkenut hiukan tarmokkaammin kuin viimeksi.

Näin juoksijan näkökulmasta oli lenkki hauska suoritus. Jos uinnissa ja pyöräilyssä muut ohittivat minua, niin nyt asetelma oli kääntynyt päälaelleen: muita tuli selkä edellä vastaan jatkuvalla syötöllä. Harmitti hiukan, että reidet olivat niin finaalissa. Olisi ollut kivaa juosta vielä kovempaa. No, näinkin oli ihan hyvä. 8 kilometrin juoksun loppuaika oli 38:04, mikä oli ihan kohtuullista vauhtia, kun huomioidaan, että tätä oli jo edeltänyt pyöräily ja uinti.

Järjestelyt toimivat ihan hyvin, vaikka tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa. Hiukan pelättiin, miten liikenteenohjaus toimii, koska kovin moni ei tuntenut Kangasalaa. Liikenteenohjaus petti minulla kerran: 8 kilometrin juoksun kääntöpaikalla meinasin juosta ohi kääntöpaikasta. Edelläni mennyt kaveri ehti vielä pidemmälle, kunnes huusin hänelle "käännytään!", kun äkkäsin, että olemme menossa ohi kääntöpaikasta. Tämä oli ainut kerta minulla, kun järjestelyt eivät toimineet. Kääntöpaikasta annettiin urheilijoille ohjeet kisainfossa ennen starttia, mutta eihän sitä enää kukaan muistanut kesken matkan. Minusta paikalla olisi pitänyt olla selkeä opaste (esimerkiksi taulu tms.) kääntöpaikasta.

Statistiikkaa:
Osuus Väliaika Kokonaisaika
Uinti 1000 m + juoksu vaihtoalueelle 0:21:51 (48) 0:21:51 (48)
Vaihto uinti -> pyöräily 0:02:38 (48) 0:24:29 (49)
Pyöräily 30 km 1:02:17 (54) 1:26:46 (55)
Vaihto pyöräily -> juoksu 0:01:13 (41) 1:27:59 (54)
Juoksu 8 km 0:38:04 (12) 2:06:03 (39)


Loppusijoitukseni oli miesten sarjassa 39/68 maaliinpäässeestä.

23. kesäkuuta 2015

Tuttuja paikkoja

Ruotsissa tuntuu kovin kotoisalta näin pääkaupunkiseutulaisena. Tuttuja paikannimiä vilistää silmissä tuon tuostakin. Ohessa pari esimerkkiä, jotka hymyilyttivät kovasti.

Haaga on täälläkin!


Vaskivuorentie!