20. elokuuta 2021

Siirtoetappi

10. päivä, Somero - Letku

Lepopäivä. Siirto autolla n. 25 km. Pyörään uusi ketju rattaiden säästämiseksi. Matka jatkuu huomenna pääkaupunkiseudulle. Ironista on, että tänään, kun en pyöräillyt metriäkään, ei myöskään satanut. Eiköhän huomenna jälleen sada kaatamalla, kun pitäisi pyöräillä!

Luotsipalvelua Piikkiössä

9. päivä, Turku - Piikkiö - Paimio - Salo - Somero, 96 km

Turun keskustasta Piikkiöön ajoin erään paikallisen pyöräilijän kanssa samaa matkaa. Hän sattui samaan aikaan samalle reitille. Rupattelimme mukavia hänen luotsatessaan ajoa paikallistuntemuksellaan. Pyysin, että kävisimme Littoistenjärvellä, joka puhdistettiin kemiallisesti vuonna 2017. Halusin nähdä, olisiko vesi edelleen yhtä kirkasta; rannalta se ei näyttänyt enää kovin kirkkaalta, vaan humus oli selvästi jo samentanut veden kuten linkin uutisestakin ilmenee.

Paimion jälkeen alkoi lähes yhtenäinen sade lyhyitä taukoja lukuunottamatta. Sadetta jatkui etapin loppuun asti. Tuntui, ettei se lopu ikinä. Oli kovin harmaata. Näkyvyys oli sateessa tuskin muutamaa kilometriä. Sääennusteen sademäärät tuntuivat lähinnä vitseiltä, koska vettä tuli varmasti monta milliä, vaikka ennuste näytti loppuiltapäivästä ja alkuillasta alle millin yhtä tuntia kohden.

19. elokuuta 2021

Seikkailua Turussa

8. päivä, Naantali - Turku, 29 km

Naantalin S-marketilla muitakin ulkomaalaisia retkipyöräilijöitä. Turinaa erään turkulaistuneen walesilaisen kanssa. Oli kuulemma lähdössä saaristoreittiä kiertämään ensi viikolla. Toivottavasti sää paranee siihen mennessä. 

Koin ensimmäisen rengasrikkoni millään reissulla aivan Turun keskustassa. Ei muuta kuin pyörä parkkiin huoltoaseman katokseen ja sisuria vaihtamaan. Päivän suunnitelmat menivät täysin plörinäksi, kun uuden ulkorenkaan metsästämiseen ja asennukseen kului reilut pari tuntia. Rankkasateen pitelyyn - kuinkas muuten - oli myös kulunut jonkin verran aikaa matkalla Turkuun. Aika siis hupeni silmissä. Paikallisilta sai onneksi vinkkejä pyöräliikkeistä, mikä helpotti renkaanmetsästystä.

Ehdin silti käymään pikaisesti Forum Marinum -merimuseon merivoimien museolaivoissa (tykkivene Karjala ja miinalaiva Keihässalmi). Melkoisia vehkeitä. Museon pihalla mm. kuvan kiitoreki KR 215 eli hydrokopteri. Se rakennettiin kulkemaan vedessä ja jäällä.
Illalla keskustassa turinaa huittislaismiesten kanssa, joista toinen harrasti retkipyöräilyä. Juttua riitti. Ilmeisesti täyteen lastattu retkifillari toimii hyvänä keskustelunavaajana. Yöksi kaverin kämpille.

17. elokuuta 2021

Naantali

7. päivä, Rauma - Naantali,  97 km

Rauman eräässä puistossa vietetyn yön jäljiltä telttakankaassa helkkaristi etanoita. Pääsin kuivana Laitilaan asti. Hetki ennen Mynämäkeä alkoi rankkasade, jota kesti koko loppumatkan. Sateeseen sinänsä tottui: jos vaatteet jo kerran kastuivat, niin samapa tuo, antaa mennä sitten. Oli vain pidettävä huolta, että muu varustus on pakattu vesitiiviisti. Kuorivaatteet eivät juuri auttaneet tällaisessa rankkasateessa. Toisaalta ne pitivät viimaa kohtuullisesti, eikä ajaessa tullut kylmä. Päätin matkalla kuitenkin, etten tällä kertaa yövy teltassa, vaan varasin mökin leirintäalueelta, jotta pääsisin hetkeksi kuivattelemaan.

Melkoinen oluttölkki Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla.

16. elokuuta 2021

Uusi sadetaktiikka

6. päivä, Noormarkku - Pori - Rauma, 82 km

Aamulla herätessä satoi hiukan vettä, mutta sitten sää selkeni. Haahuilua Porissa varmaan kymmenen kilometrin edestä kauppoja hakiessa. Harkitsin käyntiä Rosenlew-museossa, joka oli kuitenkin kiinni, koska oli maanantai. Porista lähtiessä ropisi jälleen vettä rankasti. Näin lähestyvän kuuron kaukaa, ja päätin näyttää sateelle keskisormea: sateensuojaan hakeutumisen sijaan vaihdoin kuorivaatteet päälle ja jatkoin ajamista. Ajamisesta tuli siedettävämpää kuorivaatteiden kanssa, vaikka kosteus tietysti tunki joka paikkaan, vaikkeivat itse trikoot suoraan kastuneetkaan. Taktiikka osoittautui kuitenkin sangen toimivaksi, koska matka eteni sateessakin. Tuleville päiville on jälleen luvattu sadekuuroja, joten taktiikka päässee tositestiin vielä monta kertaa. Kuorivaatteet piti tietenkin ottaa pois päältä sateen mentyä, koska ne hiostavat melkoisesti. Todettakoon, että muuan työmatkapyöräilijä teki tänään täsmälleen saman tempun.