Liikkuva pyykinkuivausteline

5. päivä, Parkano - Kankaanpää - Noormarkku, 90 km

Yöllä satoi rankasti ja ukkosti. Teltta pysyi kuitenkin kuivana sisältä. Sateen pitoa Luomankylässä valtatien 23 varrella erään rakennuksen katoksessa. Tulipa samalla laitettua pitkästä aikaa kenttälounas. Kankaanpään jälkeen kastuin täydellisesti rankassa sadekuurossa. En katsonut sadetutkaa riittävän huolellisesti ja malttanut odottaa. Tien sivuun ja vara-ajovaatteet päälle. Ongelmaksi tulee, miten näin epävakaisessa säässä saa kastuneita vaatteita kuivaksi? Lenkkarit ovat märät jo toista päivää peräkkäin, eikä megakastuminen helpota yhtään niiden kuivattelua.

Noormarkun yöpaikalla huomasin, että toinen halpis-crocsini on hävinnyt johonkin. Kävin katsomassa Noormarkussa kulkemani reitin, muttei sitä löytynyt. Kenkä lienee hypännyt kyydistä jossain vt 23:lla. Kengän häviäminen ja sen etsimisen myötä illan pitkittyminen nostivat likomärkänä ajamisesta saadun vitutuksen kolmanteen potenssiin. Eikä siinä vielä kaikki; kaiken huipuksi en löytänyt peseytymisliinaani mistään. Se lienee unohtunut Parkanon uimapaikalle, missä muistan käyttäneeni sitä viimeksi. Rahallinen tappio on onneksi näissä mitätön, mutta vituttaa armottomasti, koska vehkeille olisi ollut käyttöä heti tänään. Erityisesti sandaalin häviäminen kismittää, koska nyt on tepasteltava märissä lenkkareissa. Onneksi pääsen huomenna Porissa kauppoihin, joista saan uudet vehkeet tilalle. Tämä päivä oli kuitenkin vaikea. Lohdutukseksi yöpaikka löytyi helposti jälleen paikallisten ystävällisellä avustuksella.

Saderintama valtatiellä 23 tulossa lännestä suoraan kohti.

Kertausta jälleen kerran:

- Koko ajan olisi oltava selvillä, että kaikki tavarat kulkevat mukana. Tänään tuntui, että homma romahtaa kuin korttitalo ja vehkeet ovat ties missä.

- Sään kanssa pitää malttaa. Tähän asti olin malttanut, mutta tänään en. Tästä saan nyt maksaa märillä ajovaatteillani.

Kysyvä ei tieltä eksy

4. päivä, Virrat - Parkano, 58 km

Sääennuste piti kutinsa. Ensimmäinen saderintama ylitti Virrat jo aikaisin aamulla. Heräsin sen mentyä ja laitoin aamupalaa. Toinen, suurempi saderintama saapui aamupäivällä Virroille. Päätin pitää sadetta leiripaikalla ja jatkaa matkaa vasta sateen mentyä. Etappi oli jälleen lyhyt, enkä suunnitellut sille pysähdyksiä muuten kuin korkeintaan syömään. Sateenpitoa jälleen Kihniössä grillillä. Parkanossa paikallinen herrasmies opasti katsomaan yöpaikkaa muutamasta paikasta, joista valitsin lopulta yhden. Mies tuumasi, ettei kysyvä tieltä eksy, kun kysyin hänen pakallistuntemustaan mahdollisista yöpymismetsiköistä. Naulan kantaan.

Junia

3. päivä, Haapamäki - Kituskoski - Virrat, 64 km

Haapamäen höyryveturipuistossa sai ihmetellä massiivisia vetureita. Niitä oli yksi jos toinenkin. Ylemmässä kuvassa Ukko-Pekka, jonka edellä on veturin työntämä 10 miehen käsikäyttöinen (!) kiskolumiaura. Lisäksi esillä oli mm. itänaapurin aikaansaannos: Joutseneksi ristitty keijukainen painoi "vain" 170 tonnia edeltäjänsä 235 tonniin verrattuna. 

Sain museon respasta epävirallisen vinkin, miten päästä katsomaan naapurissa sijainneen Haapamäen Museoveturiyhdistyksen kokoelmaa, johon kuuluu mm. Lättähattuja (tyyppimerkintä Dm7) ja Porkkanoita (Dm9). Yhdistyksen veturihallit olivat kiinni, eikä niihin sijoitettuihin vetureihin päässyt tutustumaan, mutta ratapihan kalustoa saattoi kierrellä. Kuvan lättähattuyksilö 4185 on Wikipedian mukaan ajokuntoinen.

Tuuli kääntyi nyt vastaiseksi, kun matka kävi länteen. Yöpaikan etsintä venähti Virroilla lähelle hämärää. Tässä pitää olla huolellisempi tulevina päivinä. Leiri pitää saada pystyyn ennen pimeää. Huomiseksi on luvattu sadekuuroja. Matka jatkuu vähintään Parkanoon ja mahdollisesti Kankaanpäähän asti.

Taidenäyttelyissä

2. päivä, Mänttä - Keuruu - Haapamäki, 57 km

Yöllä voimakas kaste, ja langalla roikkuneet ajovaatteet olivat kosteat vielä aamullakin. Poutasää kuivasi ne kuitenkin nopeasti. Mäntän Serlachius Gösta -taidemuseossa vierähti pari tuntia katutaiteilija Banksyn vaikuttavassa A Visual Protest -näyttelyssä. Kuvassa Banksyn esitys brittiparlamentista.

Lounas laskeutui Tosikoita ja Veitikoita -muotokuvanäyttelyssä, jota taiteilija Ronny Gilan itse piti.

Sitten jatkamaan matkaa. Aluksi ajattelin jäädä Keuruulle, mutta tarkemmin karttaa tutkittuani päätin ajaa saman tien Haapamäelle, koska lisäetappi olisi pituudeltaan vain 15 km, ja jotta pääsisin valmiiksi seuraavan kohteen pelipaikalle.

Museokierros alkuun

1. päivä, Tampere - Orivesi - Juupajoki - Mänttä, 106 km

Myötätuulta. Hienoja maisemia kumpuilevassa maastossa kantatiellä 58. Juupajoen rotkon luonnonsuojelualue ja kenkämuseo. Kaksi joutsenparia eräällä suolammella ennen Mänttää. Muutama ylimääräinen kilometri yöpaikkaa etsiessä. Lopulta yöksi veneenlaskupaikalle.

Näkymä kantatieltä 58.

Kenkämuseossa oli erilaisia lestimalleja.

Juupajoen rotkon luonnonsuojelualueelle on rakennettu sammalpatsaita. Tämä kaveri keinuu puussa.

Juomahuolto oli lähellä pettää. En tajunnut täyttää varavesipulloa Orivedellä tai Juupajoella. Vesi oli loppumaisillaan Mänttään saapuessani, ja pääsin perille viimeisillä "huuruilla". Onneksi ei ollut helle. Veikeää, että syömistä oli kyllä, muttei nestehuolto ollut yhtä hyvä. Sainpa muistutuksen veden tärkeydestä.