Konnevesi

19. päivä, Keitele - Vesanto - Konnevesi, 87 km

Ankean harmaa ja tihkusateinen päivä. Aamulla sade taukosi hetkeksi ja sain leirin purettua. Heikko tihkusade jatkui hetken kuluttua, ja kuurot toistuivat koko päivän. Lohdutukseksi eilisen kova länsituuli oli laantunut hiukan. Vesannon Kotiharjulla sukellus tuntemattomaan: pilvet roikkuivat matalalla, enkä nähnyt tihkusateessa huipulta eteenpäin. Sateen pitelyä lounaalla Vesannon tuvassa. Neiturin kanavalla tauko: kanavan läpäisi pari veneilijää ohikulkiessani. Ehdin viime hetkellä Konnevedellä ravintolan ylijäämäpöperölle ennen sulkemista. Ajovaatteiden kuivausta leirinuotiolla Konnevedellä. Harmaan sadepäivän jälkeen toivon, että sääennuste lämpimästä loppuviikosta pitää kutinsa edes sinne päin; on niin paljon helpompaa, kun on kuivaa!

Keitele

18. päivä, Iisalmi - Pielavesi - Keitele, 89 km

Auringonpaistetta. Kova länsituuli. Nyt mäet loivenivat selvästi. Pielavedelle asti oli vielä teräviä mäkiä, ja pyörää piti paikoin taluttaa. Komeat näkymät Ruotaanmäen huipulta. Huomaa hiekkatien jatkuminen matalammilla harjuilla.

Lehmien ihmettelyä Kotimäessä. Ne tuijottivat minua ja minä niitä. Retkipyöräilijä näytti ilmeisesti kummajaiselta.

Savoon

16. päivä

Välipäivä. Käppäilyä Tuhkakylällä. Kuva Jormasjärven uimarannalta.

17. päivä, Tuhkakylä - Laakajärvi - Jyrkkä - Sonkajärvi - Iisalmi, 104 km

Poutapäivä. Kova etelätuuli hidasti. Pitkiä metsätaipaleita näkemättä yhtään ihmistä. Silti siellä täällä osui vastaan omakotitaloja. Ennen Jyrkkää puolimetrinen kyy luikerteli tielle. Väistin sitä. Toivottavasti ei jäänyt auton alle. Komea otus. Herättää kunnioitusta. Jyrkässä Ruukintuvalla mokkapalatauko ja vanhan masuunin ihmettelyä.

Kainuun vuoristoratamaastoon ehti jo tottua. Luulin, että Pohjois-Savossa nousut ja laskut loiventuisivat hiukan. Ja paskat. Samanlaisia teräviä mäkiä sielläkin on.

Iisalmen leirintäalueen respa veti pisteet kotiin. Savolaismies tuumasi valmiiksi, että jaa, on pyörällä tultu ja telttapaikkaa hakemassa (varustuksestani saattoi päätellä paljonkin). Yksi yö, kiitos. Ilmeisesti mies oli leirintäalueen isäntä. Hän sanoi, että jos kerran tänne pyörällä tullaan telttapaikkaa hakemaan, on majoitus ilmainen. Yllätyin tästä kädenojennuksesta. Lämmitti retkipyöräilijän mieltä.

Jääkäri

15. päivä, Puolanka - Ristijärvi - Sotkamo - Tuhkakylä, 135 km

Aamulla leiriä purkaessani tuli eräs tupakilla ollut aamuvirkku karavaanari jutulle. Puhuimme päivän reitistä ja Paltamon tietöistä ja niiden kiertämisestä. Mies tuumasi, että olette te retkipyöräilijät melkoisia jääkäreitä. Tällainen "elämäntapa" saisi kuulemma kuulua kaikille "peruskoulutukseen".

Jääkärin voimia tarvittiinkin heti alussa Puolangan Leipivaaran pitkässä nousussa. Samoin kahvitauon tuoma helpotus haihtui savuna ilmaan Ristijärven Koljatinvaaran ylityksessä, jossa jyrkkä mäki oli oikein erikseen merkitty liikennemerkillä (9%).

Jos oli nousuja, oli laskujakin. Jotkin sukelsivat vaaran laelta aivan "joenpohjalle", ja laskettelussa vauhti huiteli noin viidessäkympissä. Huimaa kyytiä. Rystyset valkoisina sai pitää ohjaustangosta kiinni. Usein lasku päättyi uuteen ylämäkeen.

Sotkamossa kävin uimassa Hiukan hiekkarannalla. Olin ainut uimari koko rannalla. Sää oli tosin sateinen. Viereisellä pesäpallostadionilla Jymy pelasi Koskenkorvaa vastaan.

Vuoristorataa

14. päivä, Pudasjärvi - Puolanka, 92 km

Pudasjärveltä alkoi melkoinen vuoristorata. Esimakua oli tullut paikoitellen muuallakin, mutta tämän reissun vaarojen nousut ja laskut ovat komeimmillaan Kainuussa. Kuvaavaa on, että Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun raja kulkee siivun korkeimmalla vaaralla eli Jaurakkavaaralla (345 m mpy). Kuinka ollakaan, myös maata halkova kantatie 78 ylittää kyseisen kumpareen. Taluttamiseksihan se meni. Kuvassa Jaurakkavaaran huippu nähtynä itäiseltä väliharjanteelta (selkäni takana maasto nousi jälleen parikymmentä metriä), jolta kt 78 kiertää korkeimman kohdan.

Maisemat ovat parhaimmillaan upeita. Niiden vuoksi tälle reissulle lähdin. Toive toteutui. Tilan avaruutta on vaikeaa käsittää kuvan perusteella, mutta vaikuttaa, että koko maailma aukenee vaaran laelta alamäkeen lähdettäessä, kuten kuvassa alla. Kuvan vasemmasta reunasta voidaan nähdä sadekuuro idässä menossa etelään. Puolangalla syödessäni yli pyyhkäisikin raivokas ukkoskuuro. Illaksi sää poutaantui jälleen.

Tuntui, että soilla kosteus tulee syliin. Ilma muuttui hetkessä soiden kohdalla kosteaksi, jos se oli esimerkiksi vaarojen mäntykankailla ollut kuivaa. Kuvassa eräs suolampi muutaman kilometrin päässä Puolangalta.